Teinin viiltely

Noista numeroista voi kysyä minne kuulutte ja antavat numeron



http://hyl.edu.hel.fi/sivut/koulu/apuaulko.html



http://www.020300200.com/yritykset/4424347/Nuorisopsykiatrian+poliklini…



LASTENPSYKIATRIA

Perheneuvolat

Perheneuvolan palvelut on tarkoitettu 0-17v. lapsille, ja heidän perheilleen silloin, kun on huolta lapsen psyykkisestä kasvusta ja kehityksestä tai koko perheen ihmissuhteisiin liittyvistä asioista. Perheneuvola arvioi lapsen ja perheen tilanteen, antaa ohjausta, tarjoaa erilaisia hoidollisia palveluita sekä ohjaa tarvittaessa muille tahoille.

Lastenpsykiatrian poliklinikat



Lastenpsykiatrian polikliikat toimivat 0-12 vuotiaiden helsinkiläislasten ensisijaisena lastenpykiatrisina erikoistason hoitopaikkoina. Poliklinikoille tarvitaan lähete, ja yhteydenottoa puhelimitse suositellaan ennen lähetteen tekoa.

Sörnäisten lastenpsykiatrian poliklinikka

Helsingin itäiset alueet

Hämeentie 31, 7. kerros, PL 351, 00029 HUS

Puh. 4717 8090 ja 050 428 6685 (konsultaatiopuhelin), fax 8763586

Pasilan lastenpsykiatrian poliklinikka

Helsingin läntiset ja eteläiset alueet

Ratamestarinkatu 9, 4. kerros, PL 352, 00029 HUS

Puh. 4717 8095 ja 050 428 6686 (konsultaatiopuhelin), fax 8763473

Malmin lastenpsykiatrian poliklinikka



Helsingin pohjoiset alueet

Malmin kauppatie 18, 4. kerros, PL 353, 00029 HUS

Puh. 050 428 6696 ja 050 428 6684 (konsultaatiopuhelin), fax 2244264



NUORISOPSYKIATRIA

12-13 -vuotiaat ja alle 18v. syömishäiriöiset nuoret



Lasten ja nuorten sairaala (HUS), Ulfåsan nuorisopsykiatrian pkl, Lastenlinnantie 2 a, PL 282, 00029 HUS, puh. 4718 0451, fax 4718 0286.

Muut nuorisopsykiatrian lähetteet



Eteläinen, keskinen ja läntinen suurpiiri

Dagmarinkadun nuorisopsykiatrian poliklinikka (HUS), Dagmarinkatu 6, PL 660, 00029 HUS, puh. 471 63844 tai 4711/vaihde, fax 4716 3768.

Itäinen ja kaakkoinen suurpiiri

Itäkeskuksen nuorisopsykitrian pkl (HUS), Tallinnanaukio 1 A, 4 krs, PL 640, 00029 HUS, puh. 3104 7985, fax 31047986

Pohjoinen ja koillinen suurpiiri, Malmin nuorisopsykiatrian poliklinikka

, Rata-poliklinikka (HUS)

Ylä-Malmintori 6 B, 2 krs, PL 710, 00029 HUS, p. 3106 7119 (ma-pe klo 10.30-11.30. fax 3106 7120.

Nuorisopsykiatrian poliklinikka

Näytä kaikki | Piilota kaikki

Perustiedot



Yhteystiedot

Käyntiosoite

Dagmarinkatu 6, 00100 HELSINKI

Postiosoite

Dagmarinkatu 6, 00100 HELSINKI

Puhelin

09-47163762

kyllä mä luulen et muutenkin on saatava keskusteluyhteys takas tyttären kanssa vaikka sitten ammattiauttajan avulla.

Eikä varmaan itsellekkään tekis pahaa mennä juttelemaan puolueettoman ammattilaisen kanssa.



t. ap

Eli milloin välinne ovat muuttuneet? Varmasti se on tapahtunut pikku hiljaa, mutta muistatko missä iässä lapsesi alkoi pitää sinua "paskana äitinä"? Toki varmaan lähes kaikki murkut sanovat äiitä välillä paska-äidiksi, mutta yleensä kai kuitenkin lähinnä suutuspäissään. Onko tilanne teillä oikeasti se, että tyttö on jatkuvasti tätä mieltä sinusta vai ovatko nuo heitot vain vihastuksissa sanottuja? Eli voisitko löytää sen keskusteluyhteyden, kun osaisit bongata sen oikean hetken juttelulle??

luuletko että kotiaresti on oikea ratkaisu? viiltelyn lopettamimen helpottaa sinun oloasi, mutta tyttäresi ongelmat eivät noin vain katoa.

kärsin nuorena syömishäiriöstä ja kun henkinen tuska on niin suuri, sai helpotusta fyysisestä tuskasta kun ei pystynyt käsittelemään pahaa oloa.

Kotiarestia olen määrännyt tuon valehtelun takia, hän valehteli koulun rehtorille ei minulle ja jatkuva koulusta myöhästely myös vaikuttaa asiaan. Ja koulua on vasta nyt käyty 2 viikkoa.



En halua hänelle kotiarestia, mutta tuntuu ettei mikään järkipuhe auta. Kysyn miksi hän myöhästelee, no kun kaverit menee sinne ja tänne välitunnilla ja hän siinä mukana. Olen yrittänyt sanoa, että teet hallaa vain itsellesi etkä kavereillesi. Oma koulunkäyti kärsii kavereiden takia.



Välillä tytär tulee juttelemaan oma aloitteisesti, suutuspäissään hän mua paskaksi kutsuu, tai mistä tiedän vaikka olisin paska aina kavereille puhuttaessa.

On hyvä, että olet valmis analysoimaan ja muuttamaan omaa käytöstäsi. Se on jo hyvän äidin merkki. Jos nyt jaksat tukea tytärtäsi parhaasi mukaan näiden vaikeiden aikojen yli, tulee tyttäresi vielä arvostamaan ja kiittämään sinua. Ja ainakin voit olla sinut itsesi kanssa. Voisi olla hyvä, jos kävisitte yhdessäkin keskustelemassa. Tarvitset varmasti itsekin ammattiauttajan neuvoja. Muista kuitenkin, että pääasia on tyttäresi kunnon koheneminen eikä syyllisten etsiminen. Älä siis turhaan syytä itseäsi, nuorella voi olla paha olo vaikka äiti olisi enkeli. Sinä olet ainakin selvästi sellainen äiti, jolle tyttö uskaltaa näyttää tunteensa.

-ex-viiltelijä

Sitä mahdollista viiltelyä lukuunottamatta. Muta oliko se niin, että sinulla ei asiasta ole vielä varmuutta? En halua suinkaan vähätellä viiltelyä. Jos sitä näkyy, niin suhtaudu asiaan vakavasti.



Mutta jos viiltelyä ei ilmene, niin paneudu vain tyttäreesi kuten kehen tahansa normaaliin murrosikäiseen. Pidä kiinni rajoista! Jos nyt lepsuilet ihan oikeasta, kunnon syystä antamastasi kotiarestista, tyttö huomaa voivansa pyöritellä sinua.



Älä tarraudu suutuspäissä sanottuihin ilkeyksiin. Tyttöhän vasta opettelee käsittelemään tunteitaan ja hillitsemään itseään. Hyvähän se on, että tunteet puretaan äitiin! Muista vain rakastaa tytärtäsi ja antaa hänenkin huomata se. Aikaa myöten tuo kaikki helpottaa.

tytär tuli koulusta, antoi katsoa käsivarret enkä löytänyt viiltelyistä merkkejä.

Oli taas lärpättävä oma itsensä, jopa sanoi että varaathan huomenna lääkäriin ajan kun on niin kova yskä...



kait tää on jotain murrosikää pahimmillaan, mutta illalla yritän painostamatta keskustella vakavasti asioista. Onko ihan typerää aloittaa keskustelu, millainen äiti sinusta olen?



t. ap

Olin ahdistunut, koska minua ei niiden seinien sisällä näkynyt.

Vanhempani tekivät kovasti töitä ja vapaalla ottivat drinksua. Silloin purkautui sitten pienenä vittuiluna vanhat ongelmat. Sellaista ärsyttävää vittuilua ja nakkelua ja vanhojen kaivelua ja välillä riitelyä.



Näin, että minua ei kaivattu kotiin. Tuntui, että he vain odottivat, että kasvaisin niin paljon, että olisin mahdollisimman itsenäinen ja pysyisin pois ja kavereilla.



Minusta ei oltu kiinnostuneita ja ongelmiani vähäteltiin. Jos tiuskin, se oli vain murrosikää ja murrosikäisenhän pitää saada paiskoa ovia ja näyttää tunteita. Kukaan ei kysynyt, miksi tiuskin.



Se viiltely lähti siitä, että kokeilin pikkuhiljaa, uskallanko vetää ranteet auki. Käykö se kipeää. Leikkiä tulella siis. Kun uskalsin viillellä, tiesin, että minulla ei ole enää mitään pelättävää, koska uskallan tappaa itseni. Se kohotti minut yläpuolelle vanhempien riitojen ja koin, että en ole enää riippuvainen heidän rakkaudestaan, koska minulla oli isompi ase itseäni vastaan.



Toivon, että itse osaan olla todella läsnä lapsilleni. En vain ajattelisi, kuten vanhempani, että minulla aikuisena on oikeus tehdä juuri niin kuin haluan ja lasten täytyy se nyt vain ymmärtää. Mitä sitten, vaikka lapsi sattuisi pelkäämään kun örisemme kännissä ja riitelemme, me olemme aikuisia ja meillä on oikeus siihen.

on koulussakin koulupsykologi lapsia varten,itse ottaisin häneen yhteyttä jos teillä on ja kysyisin neuvoa.

koska en käytä alkoholia juuri lainkaan.



t. ap

tytär tuli koulusta, antoi katsoa käsivarret enkä löytänyt viiltelyistä merkkejä. Oli taas lärpättävä oma itsensä, jopa sanoi että varaathan huomenna lääkäriin ajan kun on niin kova yskä... kait tää on jotain murrosikää pahimmillaan, mutta illalla yritän painostamatta keskustella vakavasti asioista. Onko ihan typerää aloittaa keskustelu, millainen äiti sinusta olen? t. ap

Kyllä se taitaa olla vain sitä perusmurrosikää myrskyineen ja tyynineen! Ilamn muuta kannattaa käyttää illalla tilaisuus keskustella sellaisena päivänä, kun murkku on seesteisempi. Hyvin voit aloittaa keskustelun noin. Mutta muista olla positiivinen ja tuoda esiin se, kuinka paljon välität lapsesta!!!

t. se, joka jo tuolla aiemmin arveli kyseessä olevan vain normaali murkkuikä

Kukaan ei epäillyt sinun örisevän, eikä käyttävän alkoholia. Kerroin vain oman kokemukseni omasta perheestä.

Jos nyt hoitaisit oman itsetuntosi kuntoon, että syyllistäisi heti itseäsi sellaisesta, mistä sinua ei edes syytetty.

koska en käytä alkoholia juuri lainkaan.

t. ap

olin viiltelijä just 14 iässä (ja valehtelin, lintsasin, poltin tupakkaa jne.) ja hain sillä huomiota pahaan olooni ja kapinoin vanhempiani vastaan. Halusin nimenomaan, että vanhempani näkisivät kuinka pahalta esim. kotiaresti tuntuu. Puhu tyttäresi kanssa ja selvitä kuinka huolissasi olet hänestä, ja kuinka viiltely ei ole leikin asia, ja otat yhteyttä psykiatriin mikäli käytös jatkuu. Minulla viiltely loppui kun äitini kertoi kuinka huolissaan oli ja ymmärsin ettei ko. asia on vakava eikä sen kanssa pidä pelleillä.

käsistä... Jos lapsesi siis tiesi jo ennen tämänpäiväistä tarkistamista sinun epäilevän asiaa, voi ne jäljet olla jaloissakin..

Meillä oli äidin reaktio samanlainen kuin 13.. sitten kun itse vihdoin osasin hakea apua niin otettiinv asta tosissaan, onneksi oli itsellä järkeä päässä, edes hiukan..



-itse aikoinani jalkoja viilellyt-

hänellä on todella, todella paha olla.

Itsensä satuttaminen vapauttaa elimistöön endorfiineja mikä helpottaa ahdistusta väliaikaisesti ja viiltely on siten hyvin koukuttavaa.



Noi paskaäitijutut kuulostaa ihan normaalilta, tosin minusta sinun pitää kyllä tehdä selväksi ettei kenellekään puhuta niin rumasti.



Suosittelen juttelemaan tyttäresi kanssa naamatusten ja 'tasavertaisina'.

Teini-ikäisten aivot ovat hurjassa myllerryksessä ja esim. ilmeiden ymmärtäminen heikkenee tuona aikana, mikä johtaa usein väärinkäsityksiin ja nuori voi vaikuttaa täysin empatiakyvyttömältä.



Kannattaa pitää mielessä että lapsesi tuskin on tahallaan ilkeä, oma hämmennys ja 'eksistentiaalinen ahdistus' vain purkautuvat agressivisena käytöksenä.



Hän ei muuten varmaan riehuisi tuolla tavalla ellei olisi varma siitä että rakastat häntä etkä hylkää vaikka kuinka ovet paukkuisivat.

mutta haluan todellakin auttaa tytärtäni.

Haluatko todella auttaa? Vai haluatko sittenkin vain, että tyttäresi tottelee sinua 100%:sti?

sen tiedän varmasti, koska hän kulkee kotona shortsit jalassa. Ehkä sitten vain hänen viittaukset viiltelyistä puheessa ovat vain uhkailuja tms.



Meillä tosiaan saa mieltä osoittaa avoimesti, siis saa paiskoa ovia mutta tietyissä rajoissa. En kuitenkaan siedä jos huudetaan syyttä tai lyödään tms. Tai että hän räyhään pikku sisarilleen.



Me olemme myös tästä viiltelystä jutelleet jo aiemmin, hänen kaverinsa viiltelee itseään ja pahasti. silloin oma tyttäreni ihmetteli kuinka joku voi itseään satuttaa, no sitten hän alkoi aina vaan pitämään pitkähihaisia joten epäilyt heräsivät.



Ja tuolla örisemisen puuttumisella tarkoitin, etten ole täällä kännissä päivät pitkät, olin sitten av-mamma tai en. Olen vain huolissani tyttärestäni ja tekisin mitä tahansa ettei hänellä ole paha olla.



t. ap