Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka antaneet lapsen adoptioon?
27.08.2009 |
Itse annoin kun lapsi oli 6v kirjoitin viralliset adoptiopaperit.Oli talousmurheita ja silloinen mies kuoli ja ennen kuolemaansa adoptiosta päätettiin.Nyt saa varoa ettei adoptiosta puhu kenellekkään ja missään koska ihmiset eivät ymmärrä.
Kommentit (155)
mut isäthän jatkuvasti luopuu niistä. Eikä näillä isillä ole muuta intrestiä kuin uusi pillu ja yleensä nuorempi ku edellinen. EIkä nämä miehet anna edes adoptioon, hylkäävät vaan ilman mitään selitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap todella halusi lapsensa parasta! Hieno päätös vaikka varmasti oli sinulle vaikea. Et ollut siis itserakas paskiainen vaan osoitit todellista vastuuta ja mielestäni jo äidin rakkautta osatessasi hänestä luopua hänen parhaakseen. Nyt vaan tseppiä toisen lapsesi kanssa! Pidä itsestäsi ja perheestäsi huolta, niin esikoisellasikin on aikuisena mahdollisuus tutustua bio-äitiinsä ja pikkusisareensa terveessä ilmapiirissä. Elämä on paljon muutakin kuin lapsuus, mutta terve lapsuus antaa elämälle hyvän pohjan.
tsemppiä!
Mä ymmärrän hyvin adoption, kun mietitään että ei haluta pitää vauvaa jonkun syyn takia, ja vaihtoehdot ovat suurinpiirtein abortti tai adoptio.
Mutta en sitä, että tuossa tilanteessa ei edes taistella, muuteta pois hokmeissta peräkylän mökistä, mennä sossuun apua hakemaan, hankkiuduta opiskelemaan/töihin, vaan annetaan vaan lapsi pois kun ei voi olla yh ja kehdataan vielä kehuskella että uudella elättäjällä on hyvin rahaa!!!!
Toisaalta uskon hyvin, että lapsellasi on parempi olla siellä entisessä sijais- ja nykyisessä adoptioperheessään... ettei saa vaikutteita sun apaattisuudesta. Anna se uusikin lapsi vaan vaikka samaan perheeseen.
vaikka itse en koe, että hyvin herkästi antaisin lapseni pois.
Mutta tilanteita on erilaisia ja ihmisten kyky kestää erilaisia tilanteita on erilaisia.
En siis missään nimessä tuomitse sinua. Minusta sinä teit kuitenkin varmasti vaikean, mutta silti rohkean päätöksen lapsen parasta ajatellen.
Hyvin moni on täällä päivitellyt, ettei 6v:n ikäistä antaisi, mutta eikö tosiaankaan kukaan huomannut, että ap kertoi lapsen olleen sijoituksessa paljon aikaisemmin.
Käsittääkseni monet sijaislapsista ovat niin kauan biologisten vanhempien lapsi, kunnes he antavat suostumuksensa adoptioon.
Lapsi on ollut varmaan alusta asti samassa paikassa sijoietuksessa ja toisaalta tämänkin perheen "odotustilassa" oleminen päättyi kun se saivat tietää, ettei lapsi lähde enää pois. Se varmasti toi turvaa ja vakautta tähänkin perheeseen.
Saatko tavata lasta tai tapaatko lasta ollenkaan?
Sitä on vaan vaikea miltei mahdoton ymmrtää. Mulle lapset on osa mua enkä pystyisi milloinkaan vapaaehtoisesti luopumaan heistä. Asuisin vaikka sillan alla, jos vaan pysyttäisiin hengissä, se riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna nykyistä lastani mihinkään.Silloin oli hyvin vaikea elämäntilanne kun jouduin sen päätöksen adoptioon annosta tekemään.Muttta kyllä ajattelin lapsen parasta.Hän on onnellinen siellä ja kaikkia asiat hyvin.Enkä todellakaan elä nykyisen mieheni rahoilla hän ihan tavallinen työssäkäyvä mies ei mikään ökyrikas.
En tapaa lasta ollenkaan adoptiovanhempien mukaan niin parempi lapsen kannalta liian sotkusta jos vanhempia on liikaa.Siis ei ollut samassa sijaisperheessä 4v alkaen siksi juuri myös mietin adoption parhaaksi vaihtoehdoksi,kun sijaisperheet vaihtuivat vähän väliä.Oli parempi että sai vakituiset vanhemmat ja koulun ettei tarvitsisi aina tulevaisuudessa koulua vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sijaisperheen kannalta se onkin hyvä juttu. varmaan lapsenkin, koska varmaan hänen on parempi olla siellä.
Lapsi on 4 v, kun annettiin/otettiin sijoitukseen. Joten en kyllä ymmärrä sitäkään, että jos mies sairastuu vakavasti/on hometalo korvessa/ on kouluttamaton ja työtön että se automaattisesti tarkoittaa, ettei voi enää huolehtia 4-v lapsestaan.
vaikka itse en koe, että hyvin herkästi antaisin lapseni pois.
Mutta tilanteita on erilaisia ja ihmisten kyky kestää erilaisia tilanteita on erilaisia.
En siis missään nimessä tuomitse sinua. Minusta sinä teit kuitenkin varmasti vaikean, mutta silti rohkean päätöksen lapsen parasta ajatellen.
Hyvin moni on täällä päivitellyt, ettei 6v:n ikäistä antaisi, mutta eikö tosiaankaan kukaan huomannut, että ap kertoi lapsen olleen sijoituksessa paljon aikaisemmin.
Käsittääkseni monet sijaislapsista ovat niin kauan biologisten vanhempien lapsi, kunnes he antavat suostumuksensa adoptioon.
Lapsi on ollut varmaan alusta asti samassa paikassa sijoietuksessa ja toisaalta tämänkin perheen "odotustilassa" oleminen päättyi kun se saivat tietää, ettei lapsi lähde enää pois. Se varmasti toi turvaa ja vakautta tähänkin perheeseen.
Saatko tavata lasta tai tapaatko lasta ollenkaan?
En anna nykyistä lastani mihinkään.Silloin oli hyvin vaikea elämäntilanne kun jouduin sen päätöksen adoptioon annosta tekemään.Muttta kyllä ajattelin lapsen parasta.Hän on onnellinen siellä ja kaikkia asiat hyvin.Enkä todellakaan elä nykyisen mieheni rahoilla hän ihan tavallinen työssäkäyvä mies ei mikään ökyrikas.
Ja sille joka sanoi, että "Lapsi oli annettu sijoitukseen jo paljon aiemmin", niin ei se nelivuotiaskaan mikään ihan pieni ole..
Minusta täysin käsittämätöntä laittaa lapsi kiertoon kuin koira, kun tulee vaikeuksia eteen. Minua ahdistaa ajatella tuota lasta ja miltä hänestä tuntuu, kun äiti ei halunnut häntä pitää isän kuollessa.
Ei kuulosta ihan täyspäisen toiminnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nyt opiskelut ovat kesken, töistä ei oo tietoakaan, ja kirjoitit että teillä on hyvin rahaa. Miehelläsi on ne rahat, ei sinulla. koska opuskelijalla ei oo hyvin rahaa. Ainoastaan jos on 10 v työhistoria, voi opiskella ansiosidonnaisen päivärahan suuruisella tuella, mutta sitähän sulla ei ole.
En epäile yhtään, etteikö lapsellasi ole nyt parempi koti, mutta ihmettelen kyllä ratkaisuasi.
En anna nykyistä lastani mihinkään.Silloin oli hyvin vaikea elämäntilanne kun jouduin sen päätöksen adoptioon annosta tekemään.Muttta kyllä ajattelin lapsen parasta.Hän on onnellinen siellä ja kaikkia asiat hyvin.Enkä todellakaan elä nykyisen mieheni rahoilla hän ihan tavallinen työssäkäyvä mies ei mikään ökyrikas.
En elä mieheni rahoilla olen vanhemmiltani saanut ennakkoperintöä ja sen avulla opiskelen,lisäksi ostin meille käytetyn auton yms.mieheni rahoilla en kyllä elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mielestäni osa olisi ollut järjestettävissä ja kestettävissä. Mutta ehkä sun mielenterveys ja jaksaminen on tuossa tilanteessa ollut liian lujilla ja silloin se adoptio oli lapsen parhaaksi. Itse olisin mieluummin kyllä antanut olla sijaislapsena, en tajua miten sitä koulua muka olisi joutunut vaihtamaan..? Mitä tekemistä huoltajuudella on sijaislapsen koulunkäynnin kanssa?
Mummonikin jäi 6 muksun ja ison talovelan kanssa syrjäkylälle leskeksi. Ainakin mitä minun isäni on kertonut, mummon mielenterveys hajosi ja lapset kantoi siitä traumoja lopun ikää. Isä mietti monesti, millaista olisi ollut, jos äiti olisi ollut toisenlainen. Isäni ei koksaan ymmärtänyt sitä minkä minä, että mummoni on todennäköisesti narsisti. Isä-vainaa oli jollain lailla ollut siinä perheessä lapsille se tuki ja turva ja järjestyksen pitäjä. Ehkä adoptio olisi ollut hyvä ratkaisu silloin.
Isotätini antoi puolivuotiaan vauvansa adoptioon ja itki sitä koko ikänsä. Syynä oli lähinnä 40-luku ja sen asenteet yksinäistä äitiä kohtaan ja vaikeudet raha-asioissa ja lapsen hoitamisen järjestelyissä (vuorotyö). Poika otti yhteyttä bio-äitiinsä ollessaan 30-vuotias.
Tapasin tämän äitini serkun tätini hautajaisissa ja oli mukava ja tasapainoinen ihminen. On pidetty yhteyttä senkin jälkeen. Ei se adoptio aina ole huono homma, sitten kuitenkaan.
mutta jos ap:n syyt ovat nuo, eikä mielenterveys rakoillut, mitä epäilen, niin täysin en ymmärrä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun sossu vaihtoi vähän väliä sijaisperhettä niin lapsi joutui jatkuvasti uuteen perheeseen ja olisi joutunut aina vaihtamaan koulusta toiseen.
sitä ennakkoperintöä silloin, kun tilanne oli mitä vakavin... Mitäs vanhempasi tykkäävät ratkaisustasi? Miksi eivät auttaneet?
Meillä siskoni jäi leskeksi, velkoihin ym. ymmärrän etä olit lujilla. Mutta meillä äitini ja isäni auttoivat ja käytännödssä hoitivat lapset varmaan vuoden verran.
En elä mieheni rahoilla olen vanhemmiltani saanut ennakkoperintöä ja sen avulla opiskelen,lisäksi ostin meille käytetyn auton yms.mieheni rahoilla en kyllä elä.
No vanhempani eivät silloin suostuneet auttamaan hyväksyivät ratkaisun täysin.Eivät ole koskaan lapselapsista välittäneet tai niitä hoitaneet.Nykyään ovat jo vanhainkodissa.
sellaista ei ole omalle kohdalle sattunut.
Itselläni on ystävä, jonka mies kuoli ja hän jäi 3 lapsen yh:ksi. Asiasta on nyt 4 vuotta ja ystäväni masentui asiasta täysin, vieläkään ei ole työkykyinen. Kun mies kuoli niin lapset olivat 3kk, 3v ja 6v. Ystävälläni ei onneksi ollut taloudellisia ongelmia, koska heillä oli kunnon vakuutukset. Pari päivää sitten näin ystävääni ja hän sanoi, että monesti on miettinyt, että olisiko pitänyt antaa lapsia silloin muualle hoitoon. Sanoi, ettei jaksa vieläkään olla lapsille hyvä ja osallistuva äiti. Voimat eivät oel vieläkään kuulemma palanneet ja ei jaksaisi mitään.
Toki minäkin olen parhaani mukaan auttanut, mutta äidillä on juuri huoli siitä, että lapsilta menee lapsuus masentuneen äidin kanssa. Siinä voisi oikeasti kysyä, että mikä sitten olisikaan se paras ratkaisu.
Oli se mikä tahansa, niin helppo se ei varmasti ole.
En anna nykyistä lastani mihinkään.Silloin oli hyvin vaikea elämäntilanne kun jouduin sen päätöksen adoptioon annosta tekemään.Muttta kyllä ajattelin lapsen parasta.Hän on onnellinen siellä ja kaikkia asiat hyvin.Enkä todellakaan elä nykyisen mieheni rahoilla hän ihan tavallinen työssäkäyvä mies ei mikään ökyrikas.
Ja sille joka sanoi, että "Lapsi oli annettu sijoitukseen jo paljon aiemmin", niin ei se nelivuotiaskaan mikään ihan pieni ole.. Minusta täysin käsittämätöntä laittaa lapsi kiertoon kuin koira, kun tulee vaikeuksia eteen. Minua ahdistaa ajatella tuota lasta ja miltä hänestä tuntuu, kun äiti ei halunnut häntä pitää isän kuollessa. Ei kuulosta ihan täyspäisen toiminnalta.
oikein ymmärrä noita syitä minkä takia lapsesta on luovuttu. Kyllä 4v ymmärtää kaiken tai ainakin tunnepuolella. menettänyt sekä äitinsä että isänsä :( nyt varmasti hyvä hänen olla sitä en sano.
kerrompa tässä oman perheeni kokemuksen: äiti jäi leskeksi isäni kuoltua vaikeaan sairauteen 15v,7v ja 4v lasten kanssa sinne syrjäkylälle. työ kuitenkin oli. kertonut jälkikäteen että ilman lapsia olisi varmasti masentunut todella paljon tai jopa itsarin tehnyt. lapset ovat olleet hänelle se syy jaksaa ja jatkaa eteenpäin. mutta meitä on näköjään erilaisia..
joskus adobtio on minunkin mielestäni kuitenkin ihan oikeutettua, kuten huume vanhemmilta. kuitenkin suomessa saisi olla joku lainsäädäntö että jonkun tietyn lapsi määrän jälkeen piuhat poikki jos ei opi. tunnen äidin jolla 10 lasta adobtoitu ja vielä pykää lapsia tähän maailmaan!! luulisi jo sossunkin näkevän että tämän "äidin" kanssa ei mitään tule!! piuhat poikki!
mies kuoli yllättäen, lapsia oli viisi. Kaikki alle kouluikäisiä...ja asuivat todella syrjässä...Lapin perukoilla. Niin on maailmaan kasvanut viisi reipasta aikuista. Opiskelevat ympäri maailmaa ja ovat lukeneet itsensä korkealle..ym..serkkuni taisteli ja selvisi. JOten en edes viitsisi kuunella valituksia siitä, ettei yhtä lasta jaksa vaikeuksien keskellä hoitaa.
Okei ette taas näköjään tajua että tarkoitin lapsen parasta ja lapsella hyvin kaikki asiat uudessa perheessä.Tietää olevansa adoptoitu sitä ei ole koskaan salattu ja tietää minun yhteystiedot yms.