Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei halunnut lasta, joten sinun piti tyytyä siihen. Miten selvisit?
26.08.2009 |
Meillä on kova kriisi päällä: minä haluan ehdottomasti (kolmannen) lapsen, mies taas ei missään tapauksessa. Tilanne on kurja. Jos lapsiluku jää tähän olen onneton loppuelämäni, jos taas teemme kolmannen mies on hyvin ahdistunut. Hän ei halua, että uusi lapsi taas sitoisi ja vaikeuttaisi elämää. Mies on hyvä isä lapsillemme (6v ja 3v) ja rakastaisi varmasti uuttakin, mutta ei kuulemma nauti vauva-ajasta eikä muutenkaan kaikesta pikkulapsitouhusta.
Olen jo lapsena tiennyt, että haluan 4-5 lasta. Nyt olen luvannut tyytyä kolmeen, sen jälkeen en varmasti enää puhuisi aiheesta.
Raha ei ole suuri ongelma, pärjäisimme kyllä. Miten teillä meni, kun puoliso ei halunnut lasta? Miten pystyit hyväksymään asian? Miten usein mietit sitä?
Olen kyllä äärettömän onnellinen kahdesta lapsestamme, mutta jotain vielä puuttuu :(
Kommentit (8)
mutta onneksi mieheni kuuntelee minua ja saan puhua sekä itkeä siitä hänelle.
Ymmärrän hänen kantansa (ja syynsä) vaikka kipeää tekeekin; joskus enemmän, joskus vähemmän ja joskus en muista.
Meillä menee ihan hyvin vaikka puoliso ei lasta haluakaan ja meillä ei siis ole yhtäkään lasta. Mieheni on ihana ja rakastamme toisiamme ja siksi en ole edes kuvitellut vaihtavani miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen miestä kiittänyt siitä monen monta kertaa. Kuopus on nyt 8v ja voi sanoa että on IHANAA kun ei ole tässä talossa ketään pientä. Ei yövalvomisia, kiukkuja, ylipäätään mitään pikkulapsiin liittyvää. Koti pysyy järjestyksessä ja emäntä kukoistaa!
Mulla on maailman fiksuin mies!
kysy miehen kaverilta, että haluatko naida minua????
raskaaksi ja en suostunut aborttiin. nyt mies odottaa kolmatta lastamme innoissaan kanssani eikä vierasta ajatusta enää ollenkaan.
ja kuuntelet murrosikäisen kiukkuiluja ja kärsit hänen sotkuisesta huoneesta.
Ei yövalvomisia, kiukkuja, ylipäätään mitään pikkulapsiin liittyvää. Koti pysyy järjestyksessä ja emäntä kukoistaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä löytyy myös 3 ja 6 v. lapset, ei taloudellisia ongelmia tms. Olemme puineet jo varmaan vuoden kovaa kriisiä, koska mieheni haluaa suuren perheen, mutta minä en halua missään nimessä tulla enää raskaaksi, saati synnyttää. Aihe on hyvin vaikea ja ahdistava kummallekin. Mieheni ei ymmärrä, miksi meille oli rakennettava niin suuri talo, jos kerran en enää halua lisää lapsia. En voi edes väittää, että kahden lapsen hoitaminen olisi liian raskasta, koska saan myös paljon hoito-ja siivousapua ym. Voisin kovitella jopa adoptoivani ennemmin lapsen kuin synnyttäväni uudestaan.
Tuntuu niin pahalta, kun jotkut (törkeät) tutut kyselee, tuleeko meille lisää lapsia. Äiti tarkkailee mahaani ja vihjailee, että lisää saisi tulla. Toisten raskausuutiset tuntuvat pahalta.
Edelliselle: Adoptio ei ole ollenkaan huono juttu, ainoa vaan, että prosessiin voi mennä viisikin vuotta :(
Harmi, että näin isoissa asioissa ollaan eri mieltä. Kiitos vastauksista!
ap
En siis ole raskaana, vaan käymme vasta keskusteluja (tappeluja) lasten lukumäärästä.
t. ap