Miksi yritän saada kaikki ihmiset pitämään minusta?
Miksi minun pitää saada niin paljon huomiota? Miksen ole tyytyväinen siihen, että saan sitä paljon? Miksi pitää aina saada ihmiset pitämään minusta? Miksi pitää olla kaikessa hyvä? Mikä mua vaivaa???
Esimerkiksi jonkin kanssakäymistilanteen jälkeen mietin itsekseni miten voin minkäkin kommentin tai eleen tulkita jne jne. Pohdin aina liikaa muiden miettimisiä. Auttakaa!
Kommentit (14)
lapsuudenkodissasi joutunut miellyttämään vanhempiasi? Eli koit, että saat rakkautta vain silloin, kun olet vanhemmillesi mieliksi?
osaisin sen itsekin päätellä.
En ole joutunut miellyttämään tms. vaan äitini on pikemmin opettanut minua "pystyt mihin tahansa" -metodilla. Jokseenkin varmasti vaikuttaa se, että isäni kuoli, kun olin nuori. Olen huomannut käyttäytyväni pelottavan pakkomielteisesti miehiltä saamani huomion suhteen. (en kylläkään käytä fyysisisiä "avujani" siihen hommaan sillä tavalla kuten jotkut)
Olen hyvin vahvam itsenäinen ja itsevarmalta vaikuttava nainen, jota muut myös usein kadehtii, kun uskallan olla esillä. Olisi pitänyt selventää tätä jo aloituksessa, mutta tässä on. Omituista käytökseni mielestäni. Olisi paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi miettiä muita niin paljon, eihän nekään mua mieti kotiin mentyään! Pölhöä, mutta minkäs teet :(
ap
onko sinulle tapahtunut hylkäämisiä kaverisuhteissa lapsena? Koulukiusaaminen nyt olisi rankinta, mutta ei siihen tarvita kuin tuntemus siitä, ettei koskaan oikein hyväksytä joukkon.
Miksi muuten miettisit jatkuvasti mitä muut sinusta ajattelee?! Normaalilla, terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei koko ajan mieti pitävätkö muut minusta. Lisäksi varmasti isäsi menetys vaikuttaa käytökseesi.
Mutta mitä tarkoitat tällä: Olen huomannut käyttäytyväni pelottavan pakkomielteisesti miehiltä saamani huomion suhteen. ? Eli siis miten käyttäydyt? Mitä tarkoittaa pelottavan pakkomielteinen? 3
onko sinulle tapahtunut hylkäämisiä kaverisuhteissa lapsena? Koulukiusaaminen nyt olisi rankinta, mutta ei siihen tarvita kuin tuntemus siitä, ettei koskaan oikein hyväksytä joukkon.
Olen reissannut jonkin verran ja vaihtanut maisemaa suhteellisen usein, joten pysyviä ystäviä on vain muutama, nuorempana olin kyllä mielestäni porukoissa ihan pidetty. Esim. työporukoissa jaan mielipiteitä, en osaa sanoa...
ap
Miksi muuten miettisit jatkuvasti mitä muut sinusta ajattelee?! Normaalilla, terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei koko ajan mieti pitävätkö muut minusta. Lisäksi varmasti isäsi menetys vaikuttaa käytökseesi.
Mutta mitä tarkoitat tällä: Olen huomannut käyttäytyväni pelottavan pakkomielteisesti miehiltä saamani huomion suhteen. ? Eli siis miten käyttäydyt? Mitä tarkoittaa pelottavan pakkomielteinen? 3
mutta tarkoitin että lause "sulla on huono itsetunto" ei auta yhtään, ymmärräthän.
Pelottavan pakkomielteisellä tarkoitan esim sitä, että minun on joissain tilanteissa pakko saada huomio itseeni sellaiselta mieheltä,josta en edes pidä ja myöhemmin mietin "mitä hittoa mä touhuan" Yritän esim olla tosi nokkela tai hauska tai mitä ikinä siinä, enkä ole silloin oma itseni ja se harmittaa.
ap
Tuli vain ensimmäisenä mieleen, kun et ensimmäisessä viestissä kertonut taustoja tarkemmin..
3
Ja äitini oli myös kansakuntaa "sä olet niin fiksu jne että pystyt ihan mihin vaan kunhan haluat". Siitä tuli sitten hirveä paine kun tuntui että kaikki oli omassa hallinnassa ja jos en kyennyt johonkin niin se oli vain oma vika - en halunnut asiaa tarpeeksi (tosin äitini ei koskaan näin sanonut mutta päässäni käänsin asian näin).
Mutta nytpä vaan mietin kun viestisi luin ap että josko tämä vaikuttaa? Meille on iskostettu päähän että kykenemme mihin vaan kunhan vaan haluamme. Myös saamaan kaikki pitämään meistä. Ja niinhän ei ole - ei kaikkien kanssa voi synkata. Teemme sitten hirveästi duunia kaiken mahdollisen eteen kun meille on opetettu että kaikki riippuu vaan siitä mitä juuri me teemme.
Ja äitini oli myös kansakuntaa "sä olet niin fiksu jne että pystyt ihan mihin vaan kunhan haluat". Siitä tuli sitten hirveä paine kun tuntui että kaikki oli omassa hallinnassa ja jos en kyennyt johonkin niin se oli vain oma vika - en halunnut asiaa tarpeeksi (tosin äitini ei koskaan näin sanonut mutta päässäni käänsin asian näin).
Mutta nytpä vaan mietin kun viestisi luin ap että josko tämä vaikuttaa? Meille on iskostettu päähän että kykenemme mihin vaan kunhan vaan haluamme. Myös saamaan kaikki pitämään meistä. Ja niinhän ei ole - ei kaikkien kanssa voi synkata. Teemme sitten hirveästi duunia kaiken mahdollisen eteen kun meille on opetettu että kaikki riippuu vaan siitä mitä juuri me teemme.
Kuulostaa hyvin järkevältä!
ap
Olen siis se vastaaja johon tuossa omassa yläpuolisessa viestissäsi viittaat.
Tunnistan oikein hyvin nämä ajatuksesi siitä kuinka pohtii jokaista sanaansa vaikka kuinka pitkään ja miettii tuliko sanottua hassusti ja ymmärsivätkö asian väärin. Minulla on myös sellainen piirre että koitan usein löytää piiloviestejä siitä mitä minulle sanotaan. Tai siis en jotenkin aina usko että se mitä sanotaan on se mitä tarkoitetaan. Vaikea oikein kertoa mitä tarkoitan. Olisi vaan helppoa jos voisi ajatella aina että se todennäköisin selitys asioille/sanomisille on se oikea eikä pohtia kaikkia muitakin potentiaalisia skenarioita.
Ja minä myös tunnistan tuon "miehiltä huomiota" fiiliksesi. Menin jopa naimisiin exäni kanssa sen vuoksi. :( En ollut kiinnostunut hänestä oikeastaan pätkääkään mutta kun hän osoitti kiinnostusta minuun niin minun piti saada hänet. Vaikken siis edes halunnut häntä. Ja isätön olen muuten minäkin...
Olen siis se vastaaja johon tuossa omassa yläpuolisessa viestissäsi viittaat.
Tunnistan oikein hyvin nämä ajatuksesi siitä kuinka pohtii jokaista sanaansa vaikka kuinka pitkään ja miettii tuliko sanottua hassusti ja ymmärsivätkö asian väärin. Minulla on myös sellainen piirre että koitan usein löytää piiloviestejä siitä mitä minulle sanotaan. Tai siis en jotenkin aina usko että se mitä sanotaan on se mitä tarkoitetaan. Vaikea oikein kertoa mitä tarkoitan. Olisi vaan helppoa jos voisi ajatella aina että se todennäköisin selitys asioille/sanomisille on se oikea eikä pohtia kaikkia muitakin potentiaalisia skenarioita.
Ja minä myös tunnistan tuon "miehiltä huomiota" fiiliksesi. Menin jopa naimisiin exäni kanssa sen vuoksi. :( En ollut kiinnostunut hänestä oikeastaan pätkääkään mutta kun hän osoitti kiinnostusta minuun niin minun piti saada hänet. Vaikken siis edes halunnut häntä. Ja isätön olen muuten minäkin...
Juuri nuo piiloviestit mukamas ja mietin tuntikausia yhtä lausetta, jonka joku on sanonut, hohhoijaa... Kiva kuitenkin löytää kohtalotovereita! Ja tuo aiemmin mainittu linkki, kävin kurkkaamassa (käy sinäkin), täytyy paneutua, kun kerkiän.
ap
positiivista huomiota ja kannustusta isältään, ovat itsevarmoja ja menestyviä, äidillä ei ollut tässä niin paljon merkitystä, tästä lisää Liza Marklundin kirjassa Helvetissä on paikka niille naisille jotka eivät pidä toistensa puolta.
mutta huomasin kyllä että olen itse samanlainen.