Lue keskustelun säännöt.
"Mä en leiki ainakaan sun kanssa" :´-(
26.08.2009 |
Harmittaa, kun lapseni kuuli tämän repliikin päiväkodin portilla muuten niin iloisen aamun päätteeksi. Mitä voi vanhempana tehdä, kun oma lapsi jätetään aina yksin. Päiväkodissa on vain yksi saman vuonna syntynyt lapsi kuin omani, ja kun hän on poissa (on vaan osa-aikaisessa virikehoidossa), lastani ei oteta porukoihin mukaan. Tänäkin aamuna hän kiersi lapselta toiselle aluksi iloisena, lopuksi itkien ja kysyi kaikilta "leikitkö mun kaa tänään". Vastaus oli aina "en leiki", "et mahdu meidän leikkiin", "et tule tänne". Ei löytynyt leikkikavereita. Kamalaa lähteä itse töihin, kun lapsi jää murtuneena itkemään pihalle yksinään.
Vinkkejä tästä selviämiseen? Olen puhunu hoitajille, mutta heidän mielestään asiassa ei ole ongelmaa ja lapseni kuulemma viihtyy vaan niin hyvin yksin. Tosiasia tuntuu kuitenkin olevan toinen. Lapsi saattaa toki sanoa hoitajille, että haluaa olla yksin, mutta tunnen oman lapseni ja näen kyllä, että noin sanominen on aika pitkälle jo itsesuojelua (koska ei halua enää itsekään kuulla noita jatkuvia kieltäytymisiä).
Lapseni on normaali, reipas 4-vuotias, ei erityisen ujo, mutta ei tee itsestään koskaan "numeroa" ja lämpiää hitaasti uusissa tilanteissa. Vapaa-ajalla meillä on toki muita ystäviä ja heidän kanssaan leikkii tosi hyvin (sävyisästi ja mielellään). Ongelma koskee päiväkotielämää, joka ahistaa äitiä nyt pahemman kerran. Päiväkotilasten vanhempia en tunne lainkaan...
Kommentit (36)
otat vain uudeestaan puheeksi tilanteen hoitajien kanssa, tuollaista ei saa sallia. Meidänkään päiväkodissa tuollaisia lauseita "et saa tulla", "ei oteta sua leikkiin" yms. ei saa käyttää. Hoitajien pitäsisi kyllä olla niin ammattitaitoisia, että olisi pitänyt jo puuttua asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ei kyse ole siitä, urpo, vaan siitä, että kaikkien kanssa leikitään.
^ei kyse ole siitä, urpo, vaan siitä, että kaikkien kanssa leikitään.
Tuli vaan mieleen, kun joku oli kovasti sitä mieltä, että ei saa kieltäytyä leikkimästä jonkun kanssa.
Ei munkaan lapset tietenkään saa sanoa, että "mä en leiki sun kanssa kun sä olet tyhmä/sulla on rumat vaatteet", mutta ei lapsia pitäisi pakottaa leikkimään niiden kanssa, jotka eivät osaa leikkiä "kunnolla" - sehän on ihan urpoa, ihmisiä ne lapsetkin on.
Mä olen ainakin sanonut tarhalaiselleni, että saman tarhan tytölle, joka pomottaa törkeästi kaikissa leikeissä ja käy agressiiviseksi, jos joku ei tottele, voi sanoa, että "me ei leikitä sun kanssa, jos sä komentelet". Samaten olen sanonut alakoululaiselleni, että sitä luokkatoveria, joka takaa-ajoleikeissä lopettaa ja alkaa murjottaa aina kun jää, ei tarvitse ottaa mukaan, jollei itse lupaa leikkiä samoilla säännöillä kun muutkin.
Miksi lasten muka pitäisi leikkiä aina kaikkien kanssa, kun jotkut lapset eivät osaa/halua käyttäytyä niin, että heidän kanssaan olisi kiva leikkiä?
johtajalle valitus heistä, jos ei tyyli muutu. Lapsen itsetunto murenee tuossa ja kohta luuleekin olevansa huonompi kuin muut.
Mutta voisit ensin tosin kokeilla sitä, että veisit aikaisemmin.
Ymmärrän kyllä, että olisi ihanaa jos voisi viedä vasta myöhemmin, mutta kokeile ainakin!
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku on/leikkii yksin se pitää päiväkodissa ottaa porukkaan mukaan ja tämä on toiminutkin. Kotona jokainen voi valita kaverinsa itse. Ja tiettääkseni tämä on toiminut 5-6 ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttäreni pyysi että vien hänet aikasemmin aamulla jotta "ehtii leikkeeihin mukaan".
Lapset tosiaan valitsevat ilmeisesti seuransa jo
heti aamusta...
Päiväkodissa tytöt eivät ottaneet häntä mukaan leikkeihinsä. Reippaana tyttönä hän kertoi tästä kotona ja tarhassa eskariopelleen. Eskariope olikin tokaissut hänelle, että "kuule, on ihan sun oma asia löytää niitä kavereita".
Sama jatkui vielä ekalla luokallakin, mutta nykyään hän on jo 4. luokalla ja kavereita on ihan riittämiin.
Vieläkin harmittaa tuo, että päiväkodissa ei puututa tarpeeksi syrjintään. Varsinkin tyttöjen kohdalla pitäisi kannustaa tyttöjä leikkimään enemmän keskenään eikä ainoastaan kaksisteen.
niin väkisin tulee mieleen, miksei päässyt jo aiemmin päiväkotiin? Siihen surullisen kuuluisaan virikehoitoon!! Ei kai kukaan voi olla sitä mieltä, että on hyväksi lapselle leikkiä vain äidin kanssa kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkei laps ois tarhassa niin hänellä voi silti olla hyvinkin paljon kavereita. on olemassa kuitenkin kerhoja ja muita joista voi hakea sitä ryhmätoimintaa.
tarha on sitä varten et vanhemmat käyvät töissä ja lapsia on vastuutonta jättää yksin. ei sitä varten et ammattilaiset kasvattaisivat lapset kun omat vanhemmat ei osaa.
^ei kyse ole siitä, urpo, vaan siitä, että kaikkien kanssa leikitään.
Tuli vaan mieleen, kun joku oli kovasti sitä mieltä, että ei saa kieltäytyä leikkimästä jonkun kanssa. Ei munkaan lapset tietenkään saa sanoa, että "mä en leiki sun kanssa kun sä olet tyhmä/sulla on rumat vaatteet", mutta ei lapsia pitäisi pakottaa leikkimään niiden kanssa, jotka eivät osaa leikkiä "kunnolla" - sehän on ihan urpoa, ihmisiä ne lapsetkin on. Mä olen ainakin sanonut tarhalaiselleni, että saman tarhan tytölle, joka pomottaa törkeästi kaikissa leikeissä ja käy agressiiviseksi, jos joku ei tottele, voi sanoa, että "me ei leikitä sun kanssa, jos sä komentelet". Samaten olen sanonut alakoululaiselleni, että sitä luokkatoveria, joka takaa-ajoleikeissä lopettaa ja alkaa murjottaa aina kun jää, ei tarvitse ottaa mukaan, jollei itse lupaa leikkiä samoilla säännöillä kun muutkin. Miksi lasten muka pitäisi leikkiä aina kaikkien kanssa, kun jotkut lapset eivät osaa/halua käyttäytyä niin, että heidän kanssaan olisi kiva leikkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan pistää vihaksi, kun katsoo meidänkin pihan tyttölapsia. Oma poikani sai kokea sen, kun vielä kesällä leikki tyttöjen kanssa.
Nyt pojalla on omat poikakaverit ja mun ei äitinä tarvi enään pahoittaa mieltäni.
Kyllä tytöt on julmia toisillensa. Aina joku jää joukon ulkopuolelle.
Vaikka aikuinen puuttuu asiaan, niin tytöt unohtavat sen jo seuraavana päivänä.
Entäpä jos tyttösi leikkisi poikien kanssa?
Juttelin juuri asiasta viime viikolla oman tarhatätimme kanssa. Mutta meidän tarhassamme asiaan puututaan ja välillä kuulemma nämä "mä en leiki ton kaa" -tyypit sitten möksöttävät kun heidät on komennettu leikkimään myös niiden kanssa, jotka uhkaavat jäädä yksin. Hän puhui siitä vaikeudesta kun tällaisia on tullut tänä syksynä niin paljon. Siinä mielessä hoitajien kommentit sinulle tuntuvat kummalliselle???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan pistää vihaksi, kun katsoo meidänkin pihan tyttölapsia. Oma poikani sai kokea sen, kun vielä kesällä leikki tyttöjen kanssa.
Nyt pojalla on omat poikakaverit ja mun ei äitinä tarvi enään pahoittaa mieltäni.
Kyllä tytöt on julmia toisillensa. Aina joku jää joukon ulkopuolelle.
Vaikka aikuinen puuttuu asiaan, niin tytöt unohtavat sen jo seuraavana päivänä.
Entäpä jos tyttösi leikkisi poikien kanssa?
Naiset on kaiken pahan alku ja juuri. Ilman naisten pahuutta miehet eivät tekisi mitään ikävää. Valitettavasti se on nykyisessä feministisessä yhteiskunnassa unohtunut. Tämä vuosituhansia ymmärretty asia kannattaisi kuitenkin myös tyttöjen äitien muistaa.
sä pässi kuvittelet että kotonahoidettu elää jossain eristyksessä ulkomaailmasta vailla mitään kontaktia muihin lapsiin?
Päiväkodissa tytöt eivät ottaneet häntä mukaan leikkeihinsä. Reippaana tyttönä hän kertoi tästä kotona ja tarhassa eskariopelleen. Eskariope olikin tokaissut hänelle, että "kuule, on ihan sun oma asia löytää niitä kavereita". Sama jatkui vielä ekalla luokallakin, mutta nykyään hän on jo 4. luokalla ja kavereita on ihan riittämiin. Vieläkin harmittaa tuo, että päiväkodissa ei puututa tarpeeksi syrjintään. Varsinkin tyttöjen kohdalla pitäisi kannustaa tyttöjä leikkimään enemmän keskenään eikä ainoastaan kaksisteen.
niin väkisin tulee mieleen, miksei päässyt jo aiemmin päiväkotiin? Siihen surullisen kuuluisaan virikehoitoon!! Ei kai kukaan voi olla sitä mieltä, että on hyväksi lapselle leikkiä vain äidin kanssa kotona?
Tiedän tunteesi! Meilläkin kokemuksia välinpitämättömistä hoitajista, jotka vaan kuittaavat asian "kyllä se siitä". Lapsi kotona sitten suree yksinäisyyttään. Kukaan ei tahdo ottaa mukaan, kaikilla on jo valmiit kaverit.
Monilla hoitajilla tuntuu olevan vanhempia kohtaan mieletön pätemisen tarve, he tietävät ja osaavat kaiken lapsiin liittyvän ja vanhemmat muka jännittävät turhia. Mutta kun kaikki eivät ole samasta muotista. Ja mielestäni itse tunnen oman lapseni parhaiten ja näen hänen todellisen surunsa ja lannistumisen, kun kaveria ei tahdo löytyä.