Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ajatteletteko kasteen merkitystä lapsenne ristiäisissä?
25.08.2009 |
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/36.html:
"KASTEEN MERKITYS
36
Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jumalan Poika on kuollut puolestamme, ja hänen voittonsa kuolemasta antaa meille osallisuuden uuteen elämään.
Kaste velvoittaa luottamaan yksin Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti. Joudumme kuitenkin joka päivä tunnustamaan, että uuden ihmisen rinnalla meissä elää itsekäs, vanha ihminen, joka vetää meitä pois Jumalan luota.
Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla.
Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. (Room. 6:3–4)
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. (Hepr. 10:22–23)
MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
MISSÄ SE ON KIRJOITETTUNA? VASTAUS:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
(Lutherin Vähä katekismus)"
Kommentit (57)
suurin osa vanhemmista kastaa lapsensa ihan tavan vuoksi. Siis niistä jotka kastavat. Vai kuvitteleeko joku tosiaan että kaikki, edes enemmistö, kirkkoon kuuluvista uskovat millään tasolla Jumalaan. Edes mihinkään jumalaan? Ikävä kertoa, äidit sinisilmät, mutta se nyt on helpoin, ja halvin, tapa juhlistaa vauvaa. Kun harva haluaa jättää kokonaan juhlimatta. Sellainen tapa kun tosiaan on:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jos joku antaa lahjan, jonkun pitää se myös vastaanottaa. Sylivauva ei ymmärrä mitään ja minusta hän ei voi mitään myöskään vastaanottaa. Samoin, jos Jumala tekee liiton jonkun kanssa, niin siinä toisen osapuolen on oltava mukana tekemässä sitä liittoa. Ei liittoa voi kukaan tehdä yksinään. Eihän se pieni vauva tajua mitään mistään liitosta. Eikä Jumala todellakaan pakkotuputa uskoa kenellekään.
Uskokaan jo, pieni lapsi on taivaskelpoinen. Ei Jeesus olisi muuten sanonut, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Ja jos lapsikaste olisi tarpeellinen, Jeesus olisi antanut mallin ja kastanut lapset. Mutta Jeesus menikin itse kasteelle ja sanoi, että joka USKOO JA KASTETAAN, se pelastuu. Ensin usko ja sitten sen merkiksi julkinen kaste. Eli kun ihminen itse ymmärtää, mitä uskoo, sitten voi halutessaan ottaa kasteen Jeesuksen mallin mukaisesti.
mutta minulla ei kyllä mene ihan läpi tuo periluterilainen kastekäsitys, jonka mukaan pieni vauva on syntinen ja pelastuu kasteessa. Minusta pieni vauva on nimenomaan viaton. Jeesuskin sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Ja mitä pelastukseen tulee, niin ihmisten täytyy joka tapauksessa ottaa siihen kantaa myöhemmässä elämänsä vaiheessa, olipa sitten kastettu vauvana tai ei. Usko pelastaa, ei kaste.
Mutta vain uskon kautta. Pienellä lapsella on siis elävä usko, jolla hän voi Raamatun opetuksen mukaisesti ottaa vastaan kasteen lahjan. Kasteessa Jumala tekee ihmisen kanssa hyvän omantunnon liiton ihmisen kanssa. Jumalal ei koskaan riko tuota liittoa, mutta ihminen rikkoo silloin kun hän tekee tahallaan Jumalan tahtoa vastaan. Mutta liiton voi uudistaa pyytämäällä syntiä anteeksi ja uskomalla. Luterilaisen kirkon kastakäsitys ei ole Raamatun mukainen. Ei kastamaton lapsi mihinkään helvettiin joudu vaan samaan taivaaseen kuin kastetutkin lapset ja uskovat aikuiset.
on kyllä todella vaikea uskoa, että kastatat lapsesi "puhtaasti tavan vuoksi" ja sen takia, ettei pahoita anopin mieltä(!) Jotta tällaisia jäseniä on luterilaisessa kirkossa, joka kuitenkin lähtee siitä, että kirkko on ensisijaisesti uskovien seurakunta. Mitähän kaikkea muutakin teet tavan vuoksi ja ettet erottuisi massasta ja ettet pahoittaisi jonkun mieltä...hei ihan tosissasi, luuletko että tuollaiset selitykset menevät läpi, ehei.
No näin se vaan on. Jos sinä et sitä usko tai ymmärrä, niin sille en mitään voi. Minä en suhtaudu uskontoon fanaattisesti, en puolesta enkä vastaan, vaan se on minulle aika lailla yhdentekevää. Miksi ehdoin tahdoin pitäisi aiheuttaa pahaa mieltä vanhemmille sukulaisille, erityisesti anopille? Meidän kaikkien arkipäivä sujuu helpommin, kun ollaan hyvissä väleissä.
Minä käytän energiani sellaisten asioiden miettimiseen, joilla on itseni kannalta enemmän relevanssia.
#35
Mitä siis, jos vanhemmat eivät kastaisi vauvaansa, niin menisikö vauva helvettiin, jos kerran kasteessa lapsi pelastuu? Ei kai vanhemmat voi sinetöidä vauvansa iankaikkisuuskohtaloa? Sehän olisi aivan epäreilua.
Sanotaan, että kaste on täysin Jumalan teko ja siinä lahjoitetaan uudestisyntyminen. Kuitenkin se että kaste tapahtuu, on vanhempien ja papin teon varassa. Ei se vesi vauvan päähän itsestään valu.
Onko siis vanhempien päätettävissä, pelastuuko heidän lapsensa vai ei (näinhän se on kirjaimellisesti ajateltava)?
Mitä siis, jos vanhemmat eivät kastaisi vauvaansa, niin menisikö vauva helvettiin, jos kerran kasteessa lapsi pelastuu? Ei kai vanhemmat voi sinetöidä vauvansa iankaikkisuuskohtaloa? Sehän olisi aivan epäreilua.
Sanotaan, että kaste on täysin Jumalan teko ja siinä lahjoitetaan uudestisyntyminen. Kuitenkin se että kaste tapahtuu, on vanhempien ja papin teon varassa. Ei se vesi vauvan päähän itsestään valu. Onko siis vanhempien päätettävissä, pelastuuko heidän lapsensa vai ei (näinhän se on kirjaimellisesti ajateltava)?
Millähän luterilainen kirkko perustelee sen, että täydellinen Jumalan teko on kuitenkin riippuvainen ihmisen suorittamasta teosta, eli kasteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millähän luterilainen kirkko perustelee sen, että täydellinen Jumalan teko on kuitenkin riippuvainen ihmisen suorittamasta teosta, eli kasteesta?
Ehtoollinen ja kaste ovat armonvälineitä, ts. niissä konkreettisesti välittyy armo Jumalalta ihmiselle.
Miksi armo ehdollistetaan näin - miksi se pitää "noutaa" näistä toimituksista? Eikö armo olekaan kaikkien saatavilla siellä, missä ihminen milloinkin on? Oman käsitykseni mukaan ihminen kohtaa Jumalan armon AINA, kun hän heiveröisestikin kääntyy sydämessään Jumalan puoleen. Ihan riippumatta kasteesta ja ehtoollisesta siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja monissa nimenomaan julkistamalla nimi ja juhlimalla samaan aikaan. Samoin erilaisia aikuistumisriittejä on, monissa mukana joku henkinne pohdinta kuten protu-leirissäkin.
Ja kyllähän kristinusko on apsinut monia juttuja muilta kulttuureilta myös (esim. joulu). Miksi siis olisi jotenkin säälittävää, naurettavaa tms. ottaa inspiraatiota jostain kristinuskon jutusta mutta ei päinvastoin?
Musta nimenantojuhla on naurettava tapa
Vähän samaa ideaa kuin protujuhla eli tehdään samantapaisia perinteitä kuin kulttuurissa, mutta ilman oikeaa syytä, ilman tarkoitusta.
Ja monissa nimenomaan julkistamalla nimi ja juhlimalla samaan aikaan. Samoin erilaisia aikuistumisriittejä on, monissa mukana joku henkinne pohdinta kuten protu-leirissäkin.
Ja kyllähän kristinusko on apsinut monia juttuja muilta kulttuureilta myös (esim. joulu). Miksi siis olisi jotenkin säälittävää, naurettavaa tms. ottaa inspiraatiota jostain kristinuskon jutusta mutta ei päinvastoin?
Musta nimenantojuhla on naurettava tapa
Vähän samaa ideaa kuin protujuhla eli tehdään samantapaisia perinteitä kuin kulttuurissa, mutta ilman oikeaa syytä, ilman tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä todella vaikea uskoa, että kastatat lapsesi "puhtaasti tavan vuoksi" ja sen takia, ettei pahoita anopin mieltä(!) Jotta tällaisia jäseniä on luterilaisessa kirkossa, joka kuitenkin lähtee siitä, että kirkko on ensisijaisesti uskovien seurakunta. Mitähän kaikkea muutakin teet tavan vuoksi ja ettet erottuisi massasta ja ettet pahoittaisi jonkun mieltä...hei ihan tosissasi, luuletko että tuollaiset selitykset menevät läpi, ehei.
Tavan vuoksi tekeminen on paras selitys, mitä voi olla. Kaikki eivät usko samalla lailla, koeta nyt käsittää se. Ethän sinäkään ateistina varmaan hyväksy tunnettujen ateistimaiden, kuten Kiinan tai Pohjois-Korean ihmisoikeusrikkomuksia?
Ateistit eivät muodosta mitään yhtenäistä joukkoa. Heille on yhteistä ainoastaan se, että he eivät usko jumaliin. Ei ole olemassa mitään ateistista tapaa ajatella tai elää. Uskovilla on yhteinen pyhä kirja, oppi ja seurakunta. Kirkko ottaa kantaa mitä erilaisimpiin ihmiselämän asioihin. Ateistit saattavat yhdessä puolustaa oikeutta olla uskomatta, mutta muuta yhteistä mielipidettä heillä ei ole.
on kyllä todella vaikea uskoa, että kastatat lapsesi "puhtaasti tavan vuoksi" ja sen takia, ettei pahoita anopin mieltä(!) Jotta tällaisia jäseniä on luterilaisessa kirkossa, joka kuitenkin lähtee siitä, että kirkko on ensisijaisesti uskovien seurakunta. Mitähän kaikkea muutakin teet tavan vuoksi ja ettet erottuisi massasta ja ettet pahoittaisi jonkun mieltä...hei ihan tosissasi, luuletko että tuollaiset selitykset menevät läpi, ehei.
Tavan vuoksi tekeminen on paras selitys, mitä voi olla. Kaikki eivät usko samalla lailla, koeta nyt käsittää se. Ethän sinäkään ateistina varmaan hyväksy tunnettujen ateistimaiden, kuten Kiinan tai Pohjois-Korean ihmisoikeusrikkomuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalan armosta.
Jumalan armo on tarjolla ihmiselle muutenkin, Kun ihminen katuvaisella sydämellä kääntyy Jumalan puoleen toisen uskovan ihmisen kautta. Siis tunnustaa toiselle uskovalle olevansa ´syntinen ja tarvitsevansa armoa, niin Jumalan armo on hänelle tarjolla. Ihmisen tarvitsee vain ottaa uskolla armo vastaan.
Jumala on järjestänyt tämän toisen ihmisen siihen välikappaleeksi, ettei uskova jää yksin. "Missä kaksi tai kolme on koossa minun nimessäni, siinä minä olen heidän keskellänsä"
mielestäni ns vapaat suunnat ovat oikeassa. Jumala ei pakota ketään uskomaan itseensä. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla uskomatta Häneen. Jos nyt kuitenkin puhutaan, että Jumala tekee vauvan kanssa armoliiton kysymättä vauvalta, sopiiko tämä, niin tässä on kysymys pakkoliitosta. Mikään pakko ei sovi Jumalaan. Siinä vaiheessa, kun ihminen itse ymmärtää hyvän ja pahan eron, hän voi valita, mitä tietä hän elämässään kulkee. Kaste on merkkinä "vanhan elämän hautaamisesta" (upotuskaste) ja erottautumisesta Jumalalle.
Lisäksi, jos luterilaisen opetuksen mukaan vauva uudestisyntyy (=pelastuu) kasteessa, niin haluaisin kysyä, että missä vaiheessa hän menettää pelastuksena? Vai menettääkö ollenkaan? Niin monissa hautajaisissa olen kuullut papin saarnaavan, että vainaja voi nyt vedota kasteen armoon. Vainaja on elänyt julkijumalattoman elämän ja pappi kertoo, että onneksi voi vedota kasteen armoon. Kyllä tämä on Raamatun mukaan suurta harhaoppia. Kaste ei pelasta, vaan usko Jeesukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä kummallisinta, mihin olen törmännyt, joidenkin kohdalla tässäkin ketjussa. Vai onko näillä tavan vuoksi lapsenkin kastattavilla kuitenkin taustalla ajatus, että jospa sillä sittenkin on jotakin merkitystä...
Itse ihmettelen sitä, miksi roikutaan uskonnon "liepeillä" tavan vuoksi. Ei olla uskovaisia, mutta ei uskonnottomiakaan. Miten ihminen pystyy ylipäätään elämään vuosia ja vuosikymmeniä ottamatta kantaa tämän luokan asiaan?
siksi siihen ei jaksa ottaa kantaakaan, ihan sama kuin vaikka tyyliin "kuinka monta luokkaa pitää olla alakoulussa". En koe sitä roikkumisena, elämässä on tosi paljon tärkeämpiä ja suurempaa harkintaa vaativia juttuja kuin että kastetaanko lapsi vai ei.
mutta minulla ei kyllä mene ihan läpi tuo periluterilainen kastekäsitys, jonka mukaan pieni vauva on syntinen ja pelastuu kasteessa. Minusta pieni vauva on nimenomaan viaton. Jeesuskin sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Ja mitä pelastukseen tulee, niin ihmisten täytyy joka tapauksessa ottaa siihen kantaa myöhemmässä elämänsä vaiheessa, olipa sitten kastettu vauvana tai ei. Usko pelastaa, ei kaste.
sanotaan hyvin sevästi että vastasyntynyt on syntinen
Pakanat ja lapset kastettiin ja lihallisesta ympärileikkauksesta luovuttiin. Pojat leikkattiin 8 päivän ikäisinä.
Puhutaan sydänmen ympärileikkauksesta kasteesta. Alkuseurakunassa kastettiin koko perhekuntia siis vauvojakin.
Vapat suunnat käyttävät vanhaa Johanneksen kastetta ei Jeesuksen tuomaa kastetta jonka armpon piiriin kuuluvat vauvatkin.
Alue: Aihe vapaa
on kyllä todella vaikea uskoa, että kastatat lapsesi "puhtaasti tavan vuoksi" ja sen takia, ettei pahoita anopin mieltä(!) Jotta tällaisia jäseniä on luterilaisessa kirkossa, joka kuitenkin lähtee siitä, että kirkko on ensisijaisesti uskovien seurakunta. Mitähän kaikkea muutakin teet tavan vuoksi ja ettet erottuisi massasta ja ettet pahoittaisi jonkun mieltä...hei ihan tosissasi, luuletko että tuollaiset selitykset menevät läpi, ehei.