Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletteko kasteen merkitystä lapsenne ristiäisissä?
25.08.2009 |
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/36.html:
"KASTEEN MERKITYS
36
Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jumalan Poika on kuollut puolestamme, ja hänen voittonsa kuolemasta antaa meille osallisuuden uuteen elämään.
Kaste velvoittaa luottamaan yksin Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti. Joudumme kuitenkin joka päivä tunnustamaan, että uuden ihmisen rinnalla meissä elää itsekäs, vanha ihminen, joka vetää meitä pois Jumalan luota.
Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla.
Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. (Room. 6:3–4)
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. (Hepr. 10:22–23)
MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
MISSÄ SE ON KIRJOITETTUNA? VASTAUS:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
(Lutherin Vähä katekismus)"
Kommentit (57)
21/57
|
25.08.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vähän samaa ideaa kuin protujuhla eli tehdään samantapaisia perinteitä kuin kulttuurissa, mutta ilman oikeaa syytä, ilman tarkoitusta. EI kasteessa anneta nimeä, sen tarkoitus on ihan eri. Protu-leiriläiset usein haluavat juhlat vain saadakseen lahjoja ja rahaa, kuten valitettavasti usein rippikoululaisetkin. Idea on vähän sama kuin että kasvissyöjille valmistetaan lihannäköisiä ja -tyyppisiä ruokia. Mitä ideaa on yrittää matkia sitä "oikeaa" (en halua ottaa kantaa nyt siihen ) eli alkuperäistä, jos haluaa tehdä omalla tavallaan? Miksi ihmeessä kasvisruuat eivät voi olla kasvisruokien näköisiä tai pakanoiden juhlat ihan omanlaisiaan, miksi pitää matkia kristittyjen perinteistä?
Nimenantojuhlan tarkoitus on antaa lapselle nimi ja juhlia yhdessä läheisten ihmisten kanssa. Kastejuhlan merkitys on tosiaan aivan erilainen. Prometheus-leirit ovat katsomuksiin sitoutumattomia aikuistumisleirejä, joiden jälkeen on aivan perusteltua viettää juhlia. Eikö uuden ihmisen syntymä ja nimensaaminen tai aikuistuminen riitä juhlan oikeaksi syyksi ja tarkoitukseksi?
Juhlat ovat olleet ihmisille tärkeitä kautta aikojen. Varmasti juhlissa pakanat ovat matkineet uskovia, uskovat pakanoita, ateistit uskovia ja uskovat ateisteja. Matkimalla oppii ja löytää itselleen sopivia juttuja. Olisipa mielenkiintoista tietää, mikä on "sitä oikeaa ja alkuperäistä", jossa ei ole mitään lainattua! Ei mitään uutta auringon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kastettiin ihan vain sukulaisten takia. Itselleni asia on ihan sama, agnostikkona en ota kantaa uskontoihin. Äidilleni olisi ollut kova pala, jos ei olisi kastettu. En halunnut lisätä sairaan ja masentuneen ihmisen taakkaa.
kastettiin ihan vain sukulaisten takia. Itselleni asia on ihan sama, agnostikkona en ota kantaa uskontoihin. Äidilleni olisi ollut kova pala, jos ei olisi kastettu. En halunnut lisätä sairaan ja masentuneen ihmisen taakkaa.
Erittäin ymmärrettävää. Toisaalta on vähän surullista ja ehkä epäreiluakin, että kasteen valintaan vaikuttaa usein ympäristön painostus. Tarvittaisiinko lisää suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan? Voisiko jokainen meista suoda toinen toisilleen aidon mahdollisuuden valita itse?
Vähän samaa ideaa kuin protujuhla eli tehdään samantapaisia perinteitä kuin kulttuurissa, mutta ilman oikeaa syytä, ilman tarkoitusta. EI kasteessa anneta nimeä, sen tarkoitus on ihan eri. Protu-leiriläiset usein haluavat juhlat vain saadakseen lahjoja ja rahaa, kuten valitettavasti usein rippikoululaisetkin. Idea on vähän sama kuin että kasvissyöjille valmistetaan lihannäköisiä ja -tyyppisiä ruokia. Mitä ideaa on yrittää matkia sitä "oikeaa" (en halua ottaa kantaa nyt siihen ) eli alkuperäistä, jos haluaa tehdä omalla tavallaan? Miksi ihmeessä kasvisruuat eivät voi olla kasvisruokien näköisiä tai pakanoiden juhlat ihan omanlaisiaan, miksi pitää matkia kristittyjen perinteistä?
minkä ihmeen takia ei saisi juhlistaa uutta perheenjäsentä ja hänen nimeänsä? itseäni nimenomaan kammottaa tuo luterilainen ajatus vauvasta syntisäkkinä, joten lapsiani en halua kastaa. nimiäiset sen sijaan on ollu tärkeä juhla meille, ollaan kutsuttu paljon sukua juhlimaan ja tapaamaan uutta sukulaista, ihania juhlia ne on ollut.
itse en myöskään ymmärrä mikä idea soijanakoissa on.
mutta minulla ei kyllä mene ihan läpi tuo periluterilainen kastekäsitys, jonka mukaan pieni vauva on syntinen ja pelastuu kasteessa.
Minusta pieni vauva on nimenomaan viaton. Jeesuskin sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Ja mitä pelastukseen tulee, niin ihmisten täytyy joka tapauksessa ottaa siihen kantaa myöhemmässä elämänsä vaiheessa, olipa sitten kastettu vauvana tai ei. Usko pelastaa, ei kaste.
Mutta vain uskon kautta. Pienellä lapsella on siis elävä usko, jolla hän voi Raamatun opetuksen mukaisesti ottaa vastaan kasteen lahjan. Kasteessa Jumala tekee ihmisen kanssa hyvän omantunnon liiton ihmisen kanssa. Jumalal ei koskaan riko tuota liittoa, mutta ihminen rikkoo silloin kun hän tekee tahallaan Jumalan tahtoa vastaan. Mutta liiton voi uudistaa pyytämäällä syntiä anteeksi ja uskomalla.
Luterilaisen kirkon kastakäsitys ei ole Raamatun mukainen. Ei kastamaton lapsi mihinkään helvettiin joudu vaan samaan taivaaseen kuin kastetutkin lapset ja uskovat aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisiko joku sanoa, mistä löytyisi luterilaisen kirkon virallinen kanta siihen, ketkä joutuvat helvettiin? Hautajaisissa puhutaan aina vain taivaasta, joten olen miettinyt, menevätkö luterilaisen opin mukaan kaikki taivaaseen uskosta riippumatta.
mutta minulla ei kyllä mene ihan läpi tuo periluterilainen kastekäsitys, jonka mukaan pieni vauva on syntinen ja pelastuu kasteessa.
Minusta pieni vauva on nimenomaan viaton. Jeesuskin sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Ja mitä pelastukseen tulee, niin ihmisten täytyy joka tapauksessa ottaa siihen kantaa myöhemmässä elämänsä vaiheessa, olipa sitten kastettu vauvana tai ei. Usko pelastaa, ei kaste.
Mutta vain uskon kautta. Pienellä lapsella on siis elävä usko, jolla hän voi Raamatun opetuksen mukaisesti ottaa vastaan kasteen lahjan. Kasteessa Jumala tekee ihmisen kanssa hyvän omantunnon liiton ihmisen kanssa. Jumalal ei koskaan riko tuota liittoa, mutta ihminen rikkoo silloin kun hän tekee tahallaan Jumalan tahtoa vastaan. Mutta liiton voi uudistaa pyytämäällä syntiä anteeksi ja uskomalla.
Luterilaisen kirkon kastakäsitys ei ole Raamatun mukainen. Ei kastamaton lapsi mihinkään helvettiin joudu vaan samaan taivaaseen kuin kastetutkin lapset ja uskovat aikuiset.
Osaisiko joku sanoa, mistä löytyisi luterilaisen kirkon virallinen kanta siihen, ketkä joutuvat helvettiin?
Jos kaste kerran pelastaa helvetiltä, niin silloin helvettiin joutuvat ne, joita ei ole kastettu. Lapset ja aikuiset.
Varmasti nyt joku luterilainen mutisee, mutta eikös tämä ole ihan loogista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittääkö pelkkä kaste vai tarvitaanko myös usko? Kastehan on helppo ottaa varmuuden vuoksi. Uskominen voi olla vaikeampaa. Miten lapsen uskominen tai uskomattomuus määritellään?
"Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."
Osaisiko joku sanoa, mistä löytyisi luterilaisen kirkon virallinen kanta siihen, ketkä joutuvat helvettiin?
Jos kaste kerran pelastaa helvetiltä, niin silloin helvettiin joutuvat ne, joita ei ole kastettu. Lapset ja aikuiset.
Varmasti nyt joku luterilainen mutisee, mutta eikös tämä ole ihan loogista?
Vain usko pelastaa. Niin lapsen kuin aikuisenkin.
Jokainen lapsi on uskova niin kauan kuin hän osaa itse tahallaan tehdä väärin. Siihen saakka hän on ilman eri päätöstä tms Jumalan lapsi. Niinkuin Jeesus sanoi, lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Aikuinen tarvitsee siis myös lapsen kaltaisen uskon. Uskon siihen että Jumala antaa anteeksi kaikki synnit.
Kastetta ei siis välttämättä tarvita pelastumiseen, usko riittää. EI ristillä armahdettua ryöväriäkään kukaan kastanut, silti Jeesus lupasi että hänelle että hän pääsee taivaaseen.
Kaste on näkyvä merkki Jumalan hyvästä tahdosta ihmistä kohtaan. Jumala siis tekee ihmisen kanssa hyvän omantunnon liiton jossa liitossa ihminen pysyy niin kauan kun hänellä on elävä usko. Siis pienenä lapsena kun hän ei vielä tiedä hyvän ja pahan eroa ja sen jälkeen kun hän haluaa pysyä uskossa ja anoa syntejään anteeksi.
Näin siis opettaa Raamattu, Luterilainen kirkko opettaa harhaoppia tässä(kin) asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kastettu vain ja ainoastaan koska tapana,ei sen syvällisempää merkitystä. Eikä silloin jaksanut kyseenalaistaa asiaa, lapset saavat itse aikanaan päättää haluavatko kuulua kirkkoon vai ei.
koska se on tapana. Esimerkiksi mennään naimisiin kirkossa, otetaan miehen nimi koko perheelle, hankitaan kaksi lasta, omakotitalo ja trampoliini, kastetaan ne lapset, käydään sittarissa ostoksilla... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kuinka moni oikeasti voi myöntää pohtineensa elämän valintoja monelta eri kantilta eikä pelkästään menneensä virran mukana?
Kyllä useasti pohdin omia valintojani että voisko asiat myös tehdä toisin ja MIKSI tekisin nyt juuri noin. Menen ehkä joissakin asioissa virran mukana, mutta kyllä pohdin aika paljon myös vaihtoehtoja.
Eli en ole mennyt naimisiin kirkossa, en kastanut lapsiani, eikä otettu miehen nimi koko perheen nimeksi :-)
lapset kastettiin kun se on ollut tapana. Myös se vaikutti, että miehen äiti on uskossa. Oli jotenkin luontevampi pitää kastejuhla, kun siihen on vanha tuttu kaava valmiina. Nimenantojuhla olisi vaatinut enemmän ponnisteluja.
Itse en usko mihinkään jumaliin, mutta luterilaisessa uskossa on ihan hyviäkin pointteja, mm. lähimmäisenrakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska se on tapana. Esimerkiksi mennään naimisiin kirkossa, otetaan miehen nimi koko perheelle, hankitaan kaksi lasta, omakotitalo ja trampoliini, kastetaan ne lapset, käydään sittarissa ostoksilla... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kuinka moni oikeasti voi myöntää pohtineensa elämän valintoja monelta eri kantilta eikä pelkästään menneensä virran mukana?
Totta kai tällaisia asioita pitää ajatella eikä vain tehdä, kun muutkin tekevät! Ainoastaan cittarissa käynti on tuossa listassa asia, jota en välttämättä ajattele syvemmin.
Näistä erityisesti naimisiinmeno, lasten määrä, asumismuoto ja lasten kastaminen ovat olleet meillä tarkassa ja perusteellisessa harkinnassa!
on kyllä kummallisinta, mihin olen törmännyt, joidenkin kohdalla tässäkin ketjussa. Vai onko näillä tavan vuoksi lapsenkin kastattavilla kuitenkin taustalla ajatus, että jospa sillä sittenkin on jotakin merkitystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä kummallisinta, mihin olen törmännyt, joidenkin kohdalla tässäkin ketjussa. Vai onko näillä tavan vuoksi lapsenkin kastattavilla kuitenkin taustalla ajatus, että jospa sillä sittenkin on jotakin merkitystä...
Itse ihmettelen sitä, miksi roikutaan uskonnon "liepeillä" tavan vuoksi. Ei olla uskovaisia, mutta ei uskonnottomiakaan. Miten ihminen pystyy ylipäätään elämään vuosia ja vuosikymmeniä ottamatta kantaa tämän luokan asiaan?
on kyllä kummallisinta, mihin olen törmännyt, joidenkin kohdalla tässäkin ketjussa. Vai onko näillä tavan vuoksi lapsenkin kastattavilla kuitenkin taustalla ajatus, että jospa sillä sittenkin on jotakin merkitystä...
Meillä ainakaan kasteella ei ajateltu olevan mitään merkitystä, ei siis kastettu "varmuuden vuoksi" vaan puhtaasi tavan vuoksi. Valinta ristiäisten ja nimenoantojuhlan välillä tehtiin ihan käytännön kannalta ja päädyttiin tähän "helppoon" vaihtoehtoon, jota ei tarvitse erikseen sukulaisille perustella, joka ei pahoita anopin mieltä ja joka oli meidän kannalta vaivattomampi (valmis tuttu konsepti, pappi ilmaiseksi). Eipä tuo kastaminen lasta vahingoita ja itse en pidä pahana sitä, että menevät koulussa uskonnon opetukseen. Kristinuskon perusasioiden oppiminen on osa yleissivistystä maassa, jonka historia ja osin nykypäiväkin pohjaa vahvasti kristinuskoon. Lapset saavat sitten ihan itse uskoa tai olla uskomatta. Kotona olen heille kertonut, että jotkut ihmiset uskovat Jeesus-satuihin, toiset eivät.
Voisiko se kaksi lasta+okt+farmari kuitenkin johtua siitä, että se on monille se helpoin ja luontevin tapa olla ja asua?
Meillä nuo on ja olen miettinyt kyllä miksi. Kaksi lasta on helppo, meillä riittää resurssit hyvin ja mahdutaan mm. yhteen tavalliseen autoon. Auto on olemassa elämäntyylin takia, mennään mökille (ei oma), koska tykätään siitä ja samalla nähdään isovanhempia. Farmari siksi, että remontoidaan ja kuljetetaan paljon tavaraa. OKT siksi, että halutaan tilaa (harrastukset) oma piha, jota laittaa.
Kuulostaa järkyttävän keskiluokkaiselta, mutta on vain osatotuus. Meille vain nuo jutut ovat sitä mitä halutaan. Emme halua matkustella paljon (on asuttu ulkomailla kyllä, kerran perheenäkin), emme tarvitse huippuelektroniikkaa (tv vm. 1996) eikä meillä lapset saa kaikkea mitä haluavat.
No, meni kauas kasteesta, mutta pointti oli, että ei yleinen ole aina paha ja ihminen, joka haluaa sitä mitä muutkin sattuvat haluamaan ei välttämättä ole laumasielu. On snobismia jos on asioita, joita haluaisi, mutta ei voi hankkia/tehdä siksi, että se on liian tavallista ja junttia.
Meidän lapsiamme ei ole kastettu, koska en allekkirjoita luterilaista kastekäsitystä.
Raamatussa Jeesuksen luokse tuotiin lapsia ja Jeesus siunasi heitä. Meidänkin lapset siunattiin. Mielestäni pieni sylivauva ei voi uskoa mitään. hän on sellaisenaan otollinen Jumalalle.
Mielestäni on suurta harhaoppia, että kasteessa vauva pelastuu. Höpsis. Raamatussa sanotaan, että usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.
Minä en ainakaan vauvana uskonut mitään. En edes muista koko kastetapahtumasta mitään. vasta myöhemmin tajusin uskon merkityksen ja halusin itse käydä aikuiskasteella. päätös oli minun, ei vanhempieni. Mitä siis, jos vanhemmat eivät kastaisi vauvaansa, niin menisikö vauva helvettiin, jos kerran kasteessa lapsi pelastuu? Ei kai vanhemmat voi sinetöidä vauvansa iankaikkisuuskohtaloa? Sehän olisi aivan epäreilua.
Kaste on tärkeä asia, mutta Raamatun malli on aikuiskaste.
Vapaa-ajattelijoiden tulisi nyt vain hyväksyä se, että kirkkoon kuuluu myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät suhtaudu fanaattisesti kristinuskoon.
En myöskään mieti joulun merkitystä, kun mätän kinkkua naamaan, enkä mieti pääsiäisen merkitystä, kun maalailen pääsiäismunia.
Näin se elämä vain menee.
ja iloitsen lapsikasteesta. En suhtaudu kasteeseen niin fanaattisesti, että vain aikuisia voisi kastaa. Eikä minua häiritse, että puolestani on käyty sijaiskasteellakin mormonikirkossa. Jotenkin ajattelen, että ihmisen uskonnollisuuteen kuuluu toive pelastuksesta ja hataroiden uskonsäikeiden varassa täällä itse kukin ollaan, oli uskonto mikä hyvänsä.
Kaste on toive pelastuksesta, usko hyvyyteen. Arvostan tästä syystä kaikkia kasteita ja yhdyn näihin toiveisiin, tosin oma näkökulmani on luterilainen.