Annoitko/antaisitko opiskelijan ommella tikit synnytyksen jälkeen?
Kommentit (13)
Ja paljon saikin ommella. Mua ommeltiin lähes 2 tuntia.
vaikka kokenut kätilö sen teki, silti sattui puudutus ja tikkien paikan tuntee vieläkin(sisempien häppärien välissä sellainen kohouma). en usko että opiskelija sen huonompaa työtä olisi tehnyt.
Jos vain sen verran revennyt, että kätilö voi sen ommella, niin silloin on mielestäni ihan sama onko se opiskelija vai ei.
entä monet ammattikuntani edustajat.
TEen kovasti käsitöitä; koruja, virkkausta, piirrän, ompelen jne.
Monesti ihan kauhistutti katsoa vierestä, kun joku paksusorminen peukaolokeskelläkämmentä-tyyppi yritti hiki niskassa saada piirakan kasaan.
Edelleen olen sitä mieltä, että onnellinen saa olla se, joka osuu minun ommeltavaksi. Olen nään oikeasti siinä tosi taitava ja kyseessä on lähes kunnia-asia minulle
eikä mulla ees opiskelijaa siel näkyny
Ekassa synnytyksessä mulla oli ihan vihreä opiskelija, vauva meinasi syntyä valmisteluhuoneeseen. Opiskelija oli mun seurana kun olin yksin ja ei jotenkin tajunnut että tää etenee nyt rytinällä eikä soittanut kätilöä hätiin. En revennyt mitenkään pahasti ja kaipa olisi opiskelija siitä ihan suoriutunutkin, mutta kätilö ompeli ja sattui aivan hemmetisti, melkein pahinta koko synnytyksessä.
Tokassa oli valmistumassa oleva opiskelija, joka myös ompeli. Osasi puuduttaa niin, ettei ompelu sattunut yhtään, vaikka ommeltiin enemmän kuin esikoisen kanssa.
Kolmannessa opiskelija suututti kätilön, jos muistan oikein, niin opiskelija pyysi että menisisn selälleen kun ei saanut sitä sykettä mittaavaa vyötä jotenkin paikalleen tai jotain. Kätilö ärähti opiskelijalle jotain ja käski hänet pois salista, eikä häntä sitten enää näkynytkään.
Ekassa sekä kätilö että opiskelija ompeli tikkejä. Tokassa synnytyksessä ei ollut opiskelijaa, kun oli kesäaika.
Mielettomän tarkkaa ja siistiä jälkeä! Tosin yksi isompi "suoni" siellä vaan valui ja valui, sen ompelussa auttoi kokeeneempi kätilö.
Ekassa synnytyksessä tuli ilkeä repeämä hiukan syvemmälle. Ei kai mikään valtava, mutta ommella piti. Opiskelija ompeli - olin itse niin uupunut, verta menettänyt, sekopäinen ilokaasusta (puudutuksia ei ehditty antamaan) että en oikein osannut sanoa kysymykseen mitään.
Vielä kolme päivää synnytyksestä olin niin tuskissani että en pystynyt edes yrittämään istumista; sairaalasängystä nouseminen ja takaisin pääsy olivat hirvittävän tuskallisia. Ihmettelin synnyttäneitä, jotka samana päivänä hakivat itse ateriansa ruokailutilasta ja istuskelivat juttelemassa. Itse olin tulla hulluksi...
Lääkinnästä vanhempi hoitaja tuolloin sanoi että "ei kuulu enää sattua" ja pienensi vaan annoksia. ONNEKSI vuoron vaihduttua hoitajaksi tuli nuorempi ja tarkkasilmäisempi hoitaja, joka suurensi annoksia hieman takaisinpäin.
Seuraavana aamuna kävi lääkäri haavaa katsomassa, totesi että yksi tikki vetää haavan reunassa pahasti vinoon. Kimposin melkein katosta läpi kun lääkäri kosketti tikkiä sormenpäällään.
Tilanne korjattiin muistaakseni napsauttamalla se tikki pois ja pitämällä kipulääkeannosta vuorokauden-puolitoista vähän korkeammalla. Johan alkoi helpottaa.
Seuraavassa (ja viimeisessä) synnytyksessä kävelin itse synnytyksen ja ompelemisen jälkeen suihkuun, toipuminen lähti suurinpiirtein siitä kunnosta kuin ensisynnytyksessä olin viikon päästä - ellei paremmastakin.
Varmaan muillakin tekijöillä oli osuutta ensisynnytyksen jälkeiseen hurjaan kuntoon kuin opiskelijan hermostuneella vinotikillä, mutta en olisi enää valmis testaamaan missä määrin.
Jotenkin ompeleminen tietysti on opeteltava, se on ihan selvä juttu.
minunkin tikkaaminen oli, vaikka kätilö ei ollutkaan enää opiskelija. Ei vain ollut tehnyt sellaista "pitkää tikkiä" niin pahaan paikkaan, kuin minulla oli. Tikkaaminen kesti kauan, melkein kaksi tuntia, ja koski kamalasti. Toisaalta kuitenkaan en taida olla pahoillani, kait niitten on tuollaiset jutut vaan opeteltava. Kyllä se jälki oli varmaan ihan hyvää.
Onko muuten tavallista, että iso repeämä tikataan sellaisella pitkällä tikillä, jossa käsittääkseni lanka menee ommeltavasta kohdasta seuraavaan ilman, että sitä katkotaan välillä? Kai siellä solmuja sentään oli... Mutta siis kysyin, kuinka monta tikkiä tuli, ja vastaus oli, että ei voinut laskea, kun oli sellaista "pitkää".
Repesin imukuppisynnytyksessä pahasti, mutta ihan hyvää jälkeä teki.
ei se nyt niin vaikeata ole, yksien tikkien ompelu.
Puudutuspiikin laittamisessa ennen ompelua on enemmän haastetta, sen haluaisin kokeneen kätilön tekevän!