Apua! Miten naapurissa voi olla AINA tip top siistä?
Alakerran naapurissa asuu perhe, jossa on 3 pientä lasta, iältään 0-5 v. Ihan tavalliselta perheeltä vaikuttavat.
Nyt olen muutaman kerran joutunut käväisemään heillä pikaisesti ja todennut järkytyksekseni, ettei heillä ole koskaan sotkua missään. Olkkari ja keittiö ovat kuin sisustuslehdestä ja kun lasten huoneisiin olen salaa vilkaissut, niin niissäkin on ollut kaikki tip top. Ensimmäistäkään lelua ei ole näkynyt lattialla.
Olen tullut noiden käyntien perusteella sen verran uteliaaksi, että olen kurkannut vaivihkaa perheen ikkunoista myös ohi kävellessäni (asunto on maan tasalla). Silloinkin kaikki on ollut AINA huippusiistin näköistä, eli siellä ei ole pikaisesti siivottu vain sitä varten, että minä pistäydyn paikalla.
Miten kukaan jaksaa ja viitsii pitää yllä tällaista siisteyttä AINA? Pistää kateeksi ja toisaalta mietin, onko lapsilla siellä mahdollisuuksia leikkiä ollenkaan, jos mitään ei saa sotkea.
Kommentit (24)
ehkä perheen isäkin on samanlainen. Yleensä näissä siisteissä kodeissa molemmat osallistuvat.
Itsellä kaikkea muuta.
hysteerinen siivoojaäiti. Näitä turhautuneita kotirottia, jotka kaipaavat elämäänsä sisältöä ja alkavat stressireaktiona luututa kolmesti päivässä. Lapset orjuutetaan jo taaperona pysymään valveillaoloaikansa omissa huoneissaan, jotta lelut ei kantaudu minnekään. Tai leluja saa olla vain vähän.
Pipo tiukalla, lapsilta leikin riemu ja vapaus vähissä.
naapurisi on hysteerinen siistijämamma ja sinä kateellinen kyylämamma... Ihan ikkunoista kurkit, kääk, mikä pervo.
ja kun leikki vaihtuu lapset siivoaa edeööiset lelut, lelut ei kuulu kun lastenhuoneeseen
Meidän olohuone on myös lasten oleskelutila, silloin myös leikkitila. Olen iloinen, että lapset viihtyvät meidän vanhempien lähellä.
ja kun leikki vaihtuu lapset siivoaa edeööiset lelut, lelut ei kuulu kun lastenhuoneeseen
Tavaroille on tarpeeksi tilaa, ja niille on paikat. Siivous on helppoa.
Aika suppea on sunkin ajatusmaailmasi. Kyllä meitä äitejä löytyy, jotka nauttivat siisteydestä ja siivoamisesta. Lapset saavat leikkiä missä huoneessa vaan, rakentaa majoja, tyhjentää kaapit, levittää lelujaan. Kaikki vaan siivotaan leikin päätteeksi pois. Tavaroille on omat paikkansa, lelut ovat kaapeissa kun niitä ei tarvita. Siisti koti on kaunis - kaikille se ei ole tärkeää, minulle on.
Mutta lasten lelut ja tavarat ovat aina levällään. Iltaisin yritän edes suurimman osan saada paikoilleen.
Nytkin pinempi lapsi on päiväunilla ja isompi piirtelee ja askaretlee tuossa keittiön pöydän ääressä, sotkua siis tulee. Olkkarin lattia on täynnä barbeja ja barbisälää, joilla isompi leikki äsken. Seassa on kuopuksen leikkien jäljiltä kaikki leluastiat ja muut keittiötarvikkeet. Ja on tuossa yksi iso lattiapalapelikin levällään, jota pienempi teki aamupäivällä. Lastenhuoneen lattialla on kaikki prinsessavaatteet ja -rekvisiitat sekä legoja. Juuri, kun vein kuopusta päiväunille, ajattelin, että kylläpäs on aamupäivän aikana saatu kauhea sotku aikaan. Mihinhän tässä iltaan mennessä vielä ehditäänkään...
Ja sitten, kun joku kuitenkin kysyy, että miksi olemme nysvänneet sisällä koko aamupäivän, niin vastaan, että minä olen toipilas ja lasten isä on aamuvuorossa, joten ulos ei ole päästy.
Kade olen siis minäkin niille, jotka saavat kotinsa pidettyä koko ajan siistinä.
lapsetkin oppivat jo pienestä siivoamaan leikin jälkeen lelut pois, on siisteyden ylläpito helppoa.
Minun nenääni ei kaivele sotkuinen koti, mutta omassa kodissani nautin sisustuksesta ja siisteydestä, enkä ole koskaan kokenut siisteyden ylläpitämistä raskaaksi tai vaikeaksi. Ylläpitosiivous on kaiken ydin. Minä järjestelen tavaroita ihan huomaamattani ja käytön jälkeen tavarat laitetaan niiden omille paikoille, jotka on loogisia (meillä on esim. kaunis pyykkikori makkarin nurkassa). Yleensä se tavaroiden paikalleen asettaminen ei vaadi yhtään sen enempää energiaa tai aikaa kuin tavaran laittaminen johonkin satunnaiselle tasolle.
Ja se on tärkeää, että ylimääräistä rojua ei säilytellä eikä kerätä nurkkiin. Meillä laitetaan surutta kierrätykseen se, mitä ei käytetä.
Minusta siivoaminen on oikeastaan ihan kivaa: saa miettiä omia juttujaan samalla kun tekee jotain käsillään ja näkee työn tuloksen. Joku kutoo tai virkkaa, minä tykkään siivoilla ja järjestellä.
Ja sitä en ole koskaan tajunnut, miksei lapsiperheessä voisi olla siistiä. Siis miksi lapsilla pitäisi olla 10 eri leikkiä levitelty pitkin kämppää? - Eihän kerralla kuitenkaan voi leikkiä kuin yhtä. Kyllä meillä lapsi saa rakennella junaratojaan ja majojaan ihan mihin lystää, mutta sitten kun junaleikki ei enää kiinnosta, voi radan palat kerätä niille varattuun lelulaatikkoon ennen kuin levittää seuraavan projektin. Viimeistään nyt päivän päätteeksi lelut ja tavarat kerätään pois, ellei sitten ole juuri joku askartelujuttu kesken tms. - Sellaisen voi toki jättää esille.
Ja vaatteille on eteisessä omat naulakot ja laatikot: kyllä jo parivuotias osaa riisuessaan laittaa takin naulaan ja hanskat laatikkoon, ihan samalla vaivalla se takki naulaan päätyy kuin lattialle.
Kuten sanottu, minua ei kaivele toisten sotkut: miksiköhän niin monia tuntuu vaivaavan siistien ihmisten siisteys?
ja päättäväiset ihmiset onnistuvat järjestämään elämänsä siten, että ennenkuin ostetaan sälää kotiin, niin on katsottu niille paikka.
Siisteys ei ole työtä ja huhkimista vaan elämäntapa.
Aivan sama kuin hoikkuus ei ole laihduttamista vaan elämäntapa.
kun lapset levittävät kaikenlaista muuta tavaraa! Heidän lempipuuhaansa on esim. talvivaatteiden sovittaminen kesällä. Tytöt tietävät, missä talvivaatteita säilytetään ja vaikka niiden levittäminen on kielletty sen sata kertaa, niin kielto kaikuu kuuroille korville.
Sitten kun pyydän/käsken heitä siivoamaan sotkun, he myttäävät toppatakit, pipot ja kengät paikoilleen miten sattuu eivätkä saa kaikkea mahtumaan...
kaksivuotias kävellä lomppasee vanhempien kengillä ympäri kämppää aina, kun silmä välttää... Hiekkaa piisaa,huh!
Sotkuisuuden syyllinen löytyy peilistä katsomalla.
jotka tekevät mieluummin niitä kotitöitä kuin harrastavat seksiä :D
silloin on tyydyttävä kotitöihin.
hysteerinen siivoojaäiti. Näitä turhautuneita kotirottia, jotka kaipaavat elämäänsä sisältöä ja alkavat stressireaktiona luututa kolmesti päivässä. Lapset orjuutetaan jo taaperona pysymään valveillaoloaikansa omissa huoneissaan, jotta lelut ei kantaudu minnekään. Tai leluja saa olla vain vähän.
Pipo tiukalla, lapsilta leikin riemu ja vapaus vähissä.
Minun lapsuuden kodissani oli ja on aina siistiä. Vaikka oli kolme lasta. Näin on myös kaikilla sukulaisillani (äitini sisarusten kotona). Lapset saa kyllä leikkiä, mutta omassa huoneessa ja ulkona. Miksi pitäis leikkiä olohuoneessa?? Lelut tietenikin kerätään pois kun leikki päättyy. Vaikea sanoa onko tämä "normaalia", koska minulle se on. Näin on ollut kotona ja myös serkkujen kotona. Äitini on siisti ihminen, eikä kotona ole likaa. Isäni ei ole koskaan osallistunut siivoukseen. Asuvat maalla ja isällä riittää "miesten töitä". Äitini pyörittää omaa yritystä ja tekee paljon töitä, joten ei todellakaan tarvitse hakea elämän sisältöä siivoamisesta. Minulle on tietenkin aika yksipuolinen näkökulma, mutta sanoisin että toiset pitävät siisteydestä eivätkä nauti paskassa tai sotkussa elämisestä. Se että pölyt pyyhitään pinnoilta joka viikko tai tavarat laitetaan paikalleen, kun niitä ei enää käytetä on jollekin yhtä luonollinen asia kun se että perse pyyhitään paskantamisen jälkeen. Toiselle se ei ole yhtä selvää. Perse puhdistuu sittenkin, kun käy illalla suihkussa. Tämä nyt oli esimerkki siitä, miten toinen pitää toista asiaa itsestään selvänä, kun taas toinen ei. Kun siisteys opitaan kotoa, se kulkee usein mukana myös omaan kotiin. Kai se on vaan yksi tapa elää. Jokainen käyttää aikaansa siihen, minkä katsoo itselleen ja perheelleen tärkeäksi.
Itse professori Lea Pulkkinenkin on sitä mieltä, että lasten pitää saada olla siellä missä aikuisetkin. Useimmiten tämä tarkoittaa olohuonetta ja keittiötä.
siksi, että oli aikaa siivoilla ja laitella tavarat aina paikalleen. Lapset sai leikkiä olkkarissa, mutta kerättiin tavarat pois kun leikki loppui. Kotona oli oli sen verran leppoisaa, että aikansa kuluksi tuli aina laiteltua paikat kuntoon.
Nyt kun olen töissä, tilanne on ihan toinen:)
4xäiti
Huonejärjestyskin on yksi tekijä. Jos on pari alle 3-vuotiasta lasta ja tyypillinen 2-kerroksisen rivarin huonejärjestys, niin pidäpä siinä sitten 1- ja 2-vuotiaiden lelut aina lastenhuoneesa yläkerrassa.
Meillä on niin, että sitten kun itse osaa alkaa kulkea portaissa lelujen kanssa, niin ne on vietävä leikkihuoneeseen leikin päätyttyä.
järjestemällisiä ja laittavat tavarat aina paikoilleen. Lisäksi talon äiti saattaa olla sellainen että tykkää siivoilla koko ajan.
Voi kun itekin olis..