Tänään kaupungilla nähtyä
(itse koettua) 7-vuotias eka-luokkalainen saa valtavan raivarin keskellä kävelykatua. Raivoaa ja haukkuu,kun ei haluakaan irtojäätelöä vaan mäkkärin jäätelön. Riehuu ja lyö, repii hiuksista (minun) ja katkaisee kaulassani riippuvan kaulakorun. Käyttäytyy siten, kuin 3-vuotias uhmaikäinen. Raahaan hänet väkisin (painaa jo 22kg), näyttää ulkopuolisten mielestä ehkä väkivallalta. Talutan kädestä, ja tyttö heittää jalat altaan = näyttää väkivallalta. Yritän puhua rauhallisesti = tyttö huutaa haluavansa kuolla.Juoksee autojen sekaan, joten otan väksin kiinni syliin = väkivaltaa? hmm... No tulipahan itsekin koettua muiden ihmisten tuijotus lapsen huutaessa ja riehuessa. Tilanteen kruunasi vielä se, että eräs isoäiti-iässä oleva nainen katsoi parhaaksi tulla ojentamaan tytärtäni. NOLOA!
Onko muita ekaluokkalaisten raivotarten äitejä? Aiemmin tämmöisiä raivareita ei ole ihmisten ilmoilla tapahtunut, ei edes silloin "oikeassa" uhmaiässä. Mies viipotti tilanteen tapahtuessa 200 metrin päähän meistä, niin että sekin vielä sitten. heh.
Kommentit (24)
Ei todellakaan ole mun lapset tossa iässä saaneet julkisilla paikolla tollasia raivareita. Sun lapsessa on jotain vikaa ja en tarkoita pahalla mutta ei toi normaalia ole. Mun tuttavapiirissäkään ei kukaan ton ikäinen raivoa noin.
Tyttärelläsi saattaa olla jotain ongelmia itsehillinnän tms. kanssa. Ei välttämättä pysty itselleen aina mitään, kuulostaa aspergeriltä, tourettelta tai vastaavalta. Kysy neuvoa lääkäristä, eihän siinä mitään menetäkään.
Ja miehesi on täysi luuseripaskiainen!!!
mutta tämä oli nyt ihka ensimmäinen tällainen raivari tyttärellä, joten oletteko nyt ihan varmoja, että on joku vamma lapsella :).(kieltämättä tuli hetkittäin mieleen Nancy Spungenin tarina) No ei kyllä oikeasti naurata, mutta nyt kun koulu on alkanut, on muutenkin tyttö ollut vähän normaalia äksympi. Normaalisti siis ihan reipas ja iloinen tyttö, mutta nyt tänään sitten sattui tämmönen. En nyt ihan ensimmäisenä ole kuitenkaan mihinkään kasvatusneuvolaan menossa, ajattelin nyt vaan tämän jakaa kanssanne hyvät naiset. piste. AP
Onko häntä kenties kiusattu? Tai tuntuuko koulu vaikealta muuten? Oliko tytöllä kenties verensokeri matala tuossa raivaritilanteessa?
Kouluunlähtö on jännittänyt,koska lähti oman alueemnsa ulkopuolelle kouluun ja joutuu menemään sinne bussilla yksin. Luokka on täynnä uusia kavereita, mutta ei muuten ole ollut mitenkään poikkeavaa. hmm... verensokeri? saattaa olla, että oli alhaalla, koska olimme menossa syömään ja aamupalasta oli jo aikaa.
uhmakohtausta tytöllä. Olisiko 2-3 vuotta sitten joku lievä? En edes muista aiemmilta vuosilta mitään vastaavaa, mutta varmasti sellaista normaalia kähinää on ollut. Ei ole aiemmin ollut erityisen uhmakas.
Olitte menossa syömään...jäätelöä
?!
Tyttö siis. Hän saa ihan kauheita raivareita ja ihan ihmisten nähden. Mua nolottaa tosiaan, kun hän saa niitä esim. silloin, kun mun hoitolapsia tullaan hakemaan. Varmaan vanhemmat epäilevät, etten ole kelpo kasvattaja ja hoitaja.
Mun esikoispoikakin oli tuollainen. Hän on jo 21-vuotias ja ihan huippurauhallinen tapaus nykyään. Heillä on muutenkin hyvin paljon samanlaisia piirteitä esim. leikkien ja kiinnostusten suhteen (tai siis pojalla oli pienenä). Kumpikin oppi lukemaan hyvin pieninä, toinen 3- ja toinen 4-vuotiaana, kummallakin on aina yksi kiinnostuksen kohde kerrallaan eikä elämään silloin mitään muuta mahdu, kummankin pitää tietää suunnilleen viikko etukäteen, mitä tulee tapahtumaan, ja paljon muutakin samaa heissä on. Mun pojan raivarit loppuivat vasta 14-vuotiaana. Toivottavasti tytöllä loppuu aiemmin. Kolme keskimmäistä lasta on ihan eri maasta kuin nämä kaksi.
Mutta selvennykseksi nyt kaikille ruoka-herkille äiti-ihmisille. Olimme menossa syömään (järkyttävä paljastus: rax familyyn) ja jälkiruoka olisi ollut pehmistä, mutta tyttö halusikin jotain muuta. Tämä jäätelöasia nyt ei ollut koko asian pointti, sen varmasti jokainen täysiälyinen ihminen jo tajusikin. Mutta sinulle jäätelöihmettelijä: joo ei oltu menossa syömään pelkkää jäätelöä, vaan myös muuta epäterveellistä ruokaa. Kiitos huolenpidostasi.
Jos ei todellakaan ole ollut uhmakkuutta kuin uhmaiässä, soittaisin maanantaina neuvolaan tai lastenlääkärille ja kertoisin tapahtuneesta. Tuntuu niin omituiselta, varsinkin se autojen sekaan juokseminen. Voisi todella johtua verensokerista, ehkä? En usko, että kasvatuksessanne on mitään vikaa ja miehesikin saattoi säikähtää, jos tällaista ei ole ennen tapahtunut.
Tyttärelläsi saattaa olla jotain ongelmia itsehillinnän tms. kanssa. Ei välttämättä pysty itselleen aina mitään, kuulostaa aspergeriltä, tourettelta tai vastaavalta. Kysy neuvoa lääkäristä, eihän siinä mitään menetäkään.
Ja miehesi on täysi luuseripaskiainen!!!
Ei todellakaan ole mun lapset tossa iässä saaneet julkisilla paikolla tollasia raivareita. Sun lapsessa on jotain vikaa ja en tarkoita pahalla mutta ei toi normaalia ole. Mun tuttavapiirissäkään ei kukaan ton ikäinen raivoa noin.
Mutta on varmaan hyvä kysellä mitä voisi olla. Koska on niin yhtäkkistä käytöstä( ei ole ennen ollut), niin ottaisin ensin yhteyttä sinne lastenlääkäriin enkä psykologiin.
Ei ole ihme, että on perheneuvolassa jonoa, jos sinne soitellaan yhden uhmakohtausken takia, ajatelkaa nyt hieman.
ojentamaan häntä? Kuinka kauan kohtaus kesti ja miten tyttö lopulta rauhoittui?
mulla on vielä pienet lapset joten voit ohittaa olankohautuksella mielipiteeni, mutta jotenkin toi nyt vaan kuulostaa vähän ylimenneeltä kiukkukohtaukselta.
Mä olen itse ollut melkoinen drama queen - olen vieläkin, joten tommoset ylilyönnit kuulostaa tutulta. Ei siihen vaadita kuin just jännittäviä tapahtumia elämässä (stress levelit pitkään ylhäällä, vaatii vaan "räjähtämistä"), siihen päälle ikävä äitiä muttei osaa sanoa sitä, alhainen verensokeri ja siinähän se on.
Ei sun tytössäs ole mitään vikaa. Vähän dramaattinen vaan. Ja jossain kohtaa elämässä se uhma pitää kokea.
Tsemppiä. Puhutte läpi ja kyselet tytön elämästä ja tarjoat olkapäätä jos haluais puhua koulusta lisää. Kerrot, miten kannattaa menetellä kun menee hermo. Rupeat kantamaan banaania tai keksiä laukussa ettei verensokeri laske :D
kiitos numero 19, osittain minäkin suhtaudun huumorilla tähän asiaan. (ei kyllä päivällä naurattanut) Täytyykin ruveta kantamaan laukussa banskua, ja kun kohtaus ehkä tulee, tarjota apinalle banaania. Tyttä muuten säikähti, kun ulkopuolinen puuttui asiaan, ja hiljeni (hetkeksi) kunnes jatkoi taas raivoaan.
Mutta meidän koulun aloittanut 6v on ollut todella herkillä koulun aloituksen jälkeen. Saa raivareita ja itkukohtauksia. Tytöllä oli aikanaan rankka uhmaikä ja nyt käytös tosiaan vähän samanlaista. Veikkaan, että koulun aloitus on vaan niin rankka ja jännä uusi vaihe.
Itse olen yrittänyt kovasti olla tytölle nyt läsnä ja jutellut ja kuunnellut paljon. Onnistuu helposti, koska olen itse äitiyslomalla.
Esikoisen koulunaloitus oli kyllä paljon helpompi aikanaan, mutta niin oli uhmaikäkin.
Jos lapsi saisi jatkuvasti vastaavia raivareita, niin silloin huolestuisin, mutta ei tuollaiset yksittäiset kerro mistään muusta asiasta että lapsellasi on oma tahto ja hän harjoittelee sen käyttöä.
mitäs sanktioita tuli mokomalle, tooivottavasti ei saanut jäätelöä