Oletko onnistunut hoitamaan kahta omaa lasta

Valitettavasti jouduin sairaalaan liikenneonnettomuuden vuoksi.

kolmoset, kaksoset ja kaksoset ja kotona on kaikki hoidettu.

Mitä salaisuutta siihen nyt tarvitaan?? :D



Ja joo, olen ja hoidan edelleen. Käynpä vielä tekemässä töitäkin välillä kun mies kotona. Ja ihan hyvin jaksaa

Mies oli kahden ekan kohdalla töissä, mutta toki piti isyysloman (jonka käytti matkustamiseen)... Kolmannen lapsen kohdalla hoidin KOLME LASTA eli vauvan ja isommat (5 ja 6 vuotta) kokonaan YKSIN, sillä ero tuli raskausaikana.



Oli kivaa olla vauvan kanssa kotona, kun esikoinen oli koulussa (3-4 h/pv) ja keskimmäinen kävi pari kertaa viikossa kerhossa. Olisin voinut olla kotona pidempäänkin, mutta oli taloudellisista syistä pakko mennä töihin, kun vauva oli 1,5 vuotta.



Miestä en ole kaivannut, sillä hoidin käytännössä kaksi ekaakin lasta yksin. Meidän kaikkien on paljon parempi näin.

ihan itse!



Esikoinen oli päiväkodissa vuoden ja kun keskimmäinen syntyi, päiväkodin tätien ihmettelystä huolimatta otin esikoisen kotiin. Sitten keskimmäinen ja esikoinen olivat vuoden perhepäivähoitajalla ja kun kolmas syntyi, molemmat jäivät kotihoitoon.



Alku vaihe imetyksen takkuiluineen ja yövalvomisineen oli rankka, mutta muutamassa kuukaudessa homma alkoi sujumaan. Minusta on mukavaa, kun kotona on puuhaa, vauvan kanssa kahdestaan on liian hiljaista ja liian tylsää. ;) Vauvalle isot sisarukset tuovat turvaa, seuraa ja viihdykettä. Ja isommat oppivat tuntemaam vauvan paremmin.



Kuulostaa ruusuiselta, sitä se ei ollut. Keskimmäisen uhma sattui pahaan saumaan vauvan tulon kanssa ja välillä mies löysi kolme itkevää ihmistä tullessaan kotiin. Varmasti keksimmäinen olisi päivähoidossa tuntenut otsensä vielä enemmän syrjäytetyksi ja unohdetuksia.

esikoisen mennessä eskariin lapsia oli viisi ja ihan hyvin me silloinkin pärjättiin. Nyt mulla ei oo kotona enää kuin 3 lasta päivisin ja tuntuu kummallsien kevyeltä tää touhu. No vauva syntyy alkuvuodesta niin eiköhän tää tästä normalisoidu.

vanhin täytti juuri kuusi. On toki vaikeitakin päiviä ollut, varsinkin jos itse olen ollut tosi kipeänä tai useampi lapsi ollut yhtä aikaa kipeänä, mutta hengissä ollaan ja onnellisia vieläpä. :)

Kavereita heillä on ollut aina vaikka hoitoon menivät vasta kun eskari alkoi. Hoitolapsia on ollut siitä asti kun kuopus täytti 1v.

Tällä hetkellä hoidan neljää vierasta lasta 11h/vrk, vanhin on 3v2kk. Asenne ratkaisee.

Hoidan lapset kotona ja olen myös töissä osan pvää.Hyvin luonaavat yhteen.

Ei muuta salaisuutta kuin säännöllinen päivärytmi ja vähän viitseliäisyyttä. Ei mitään sellaista, mihin kuka hyvänsä normaali äiti edes pikku masennuksessa pystyisi.

muuta alle kouluikäistä.



Ihan tavismamma olen, en mikään supertehokas suorittaja. Normaalia elämää elettiin lasten kanssa, eikä kertaakaan ollut olo että isommat pitäisi viedä jonnekin jaloista pois.

ja hyvin on mennyt,eikä kyllä ole mieleen tullu mitään virikehoitopaikkaa hakea.poika käy kerhossa pari kertaa vko.ssa ja muuten touhuillaan kotona,käydään puistossa,kavereilla. vuoden olen jaksanut ja päätin vielä vuodeksi jäädä kotiin. miehestä on tietenkin ollut suuri apu silloin kun hän ei ole töissä :)

Mies päivätöissä. Kuopus oli hyvin itkuinen ja huonosti nukkuva lapsi, esikoinen temperamentikas ja kovassa uhmaiässä. Päivä ja viikko kerrallaan selvittiin. Kun kuopus täytti vuoden, helpotti vähän. Puolitoista vuotta helpotti enemmän, ja nyt kaksivuotiaana on jo ihan helppo lapsi.



Arki helpottuu asteittain. Meillä auttoi todella säännöllinen vuorokausirytmi, ulkoilu heti aamusta joka aamu (myös huonosti nukutun yön jälkeen) = piristi äitiäkin. Leikkipuistosta sai vertaistukea, samoin kerran viikossa perhekerhosta. Kuopuksen itkuaikoina oli vaan hyväksyttävä, että meillä on nyt tällaista, enkä voi sille mitään tällä hetkellä.



Myöhemmin, kun itkut jäivät ja kuopus kasvoi toiselle vuodelle, aloimme tehdä iltapäivisin päiväunien jälkeen kaikkea kivaa yhdessä: askarrella (lue: kuopus imeskeli tyhjää vessapaperirullaa, ja esikoinen liimaili omaansa tonttuhattua...), leipoa, siivota, käydä taidemuseossa. Jos olisin jäänyt vain neljän seinän sisälle, olisin tullut mökkihöperöksi.



Kovin helppoa aikaa tämä reilu kaksi vuotta ei ollut mutta äärimmäisen mielekästä. Pitempään en olisi jaksanut, mutta hyvä näinkin.

riippuu siis kovasti lapsista, millaista on olla kotona heidän kanssaan. Mukautuvaisten ja hyvin nukkuvien kanssa helppoa, paljon sairastavien ja temperamenttisten kanssa rankempaa.

kolmoset, kaksoset ja kaksoset ja kotona on kaikki hoidettu.

Aikamoista vipinää on teillä sitten :) mitä sukupuolia, ovatko identtisiä?

meillä meni esikoinen päivähoitoon 1v 7kk ikäisenä ja palasin itse silloin töihin, nyt tilanne se että toinen tulossa ja esikoinen jää päivähoitoon, toki hieman lyhyempää päivää ja lyhyempää viikkoa!!! meille tämä ratkaisu on ollu täysin luonnollinen asia, ei tullut mieleenikään ottaa esikoista, (kohta 3v) pois hoidosta ja eroon kavereista!!! kaikki äidit eivät vaan syystä tai toisesta ole mitään "15 vuotta kotiäitinä"-tyyppiä, itse en ole mikään uraohjus, mutta tarkoitus olisi palata takaisin töihin viimeistään sitten kun toinen 2v., jokainen valitkoon itselleen ja perheelleen parhaan ratkaisun ja vaihtoehdon eikä sitä ole kukaan tuomitsemaan suuntaan tai toiseen!!!