Uskaltaako yh:na tehä toisen lapsen jos ns tukiverkko olematon?

Kysele neuvolan kautta, mitä tukea voisit saada vauvan synnyttyä. Ole aktiivinen, laita vaikka ilmoituksia lapsellisten ihmisten kokoontumispaikkoihin (kerhoihin tms.).



4-vuotias voi olla myös kerhossa/ päivähoidossa, jos on liian raskasta hoitaa molempia 24/7.



Asioilla on taipumus järjestyä. Pidä huolta omasta jaksamisestasi ja akkujen lataamisesta!

(plus lapsuuden traumat) masennukseeni,johon lääkitys nytkin päällä. Eli ongelma tuokin.

Ja taloudellisesti epävarmaa. Eli ei mikään unelmaperhe mahd syntyvälle vauvalle :( Toisaalta äitiys ollu ehdottomasti paras asia mun elämässä ja esikoiselle oon mielestäni aina ollu ns hyvä äiti, ja oon hälle sisarusta toivonu mut en näin ;/ Ja tosiaan eka vauva oli tosi helppo, ei sairasteluja ja yövalvomisia joten rankasta vauva-arjesta en kai mitään tiedä. Ekankin kans siis oon ollu yksin kun mies päätti raskausaikana ettei ookkaan valmis isäks. ap

tuo luettelo masennuksineen ei kyllä ole parasta kuultavaa, jos ajattelee jaksamistasi.

Pärjäät, jos nuppu kohdillaan, mutta jos olet jo nyt syrjäytynyt ja popsit masislääkkeitä, ei vauva helpota oloasi...jos et saa apua kahden kanssa olemiseen. Ajattele järjellä nyt.

itsekkin asun pk-seudulla, asunut jo 2,5 vuotta eikä vielä yhtään kavereita/ystäviä tai tuttuja.



Vuorotyöni takia en ole päässyt mihinkään harrastuksiin tai mihinkään missä tutustuisi ihmisiin, nukuin kotona ja kävin töissä. Nyt vauva ja isompi eskarissa, ja todella hyvin mennyt.



Muskarissa ja perhekerhoissa tutustuu muihin vanhempiin.

4-vuotiaasi saat todennäköisesti virikepaikalle päiväkotiin, ellei sellaisessa ole jo ja sinulle jää aikaa olla hyvä äiti sekä vauvalle että esikoisellesi. Ja lapset ovat parasta lääkettä masennukseen, koska heidän kanssaan ei voi jäädä sängynpohjalle maailmaa murehtimaan. Usko pois ja tee se vauva.

niin ei se ainakaan auttaisi paranemistani. Pitäisin itseäni murhaajana ja syyttelisin itseäni lopun ikääni.

jaksaa, ei näiden jotka täällä maalailevat sulle ruusuisia kuvia.

lapset jää siijaisperheisiin ja oman onnensa nojaan, missä se teidän kuvittelema onni on ?

Aivan liikaa tehdään lapsia ajattelematta, valmiikis huonoihin olosuhteisiin.

Mutta toki jos tunnet olevasi voimissasi ja tahdot ehdottomasti vielä yhden lapsen, niin siitä vaan. Kyllä yhteiskunta hoitaa !

kunnossa ja vakavasti masentunut, niin tuskin hän saisi 4-vuotiastaan itsellään pitää. Av-mammoilla ei ole mitään suhteellisuudentajua siitä mitä todellinen masennus on.

Jos joku kirjoittaa täällä että hän on masentunut, niin heti ollaan sijaisperhettä ja adoptiota lapselle tyrkyttämässä. Masennustakin on monenlaista ja monentasoista.

ja just 3vk sitten pukkasin maailmaan toisen lapsen yksinhuoltajana. Tosin lasten isä on jonkinverran kuvioissa mukana vaikka olenkin arjen yh.

Yhtä hyvin joku toinen yh-mamma voi olla ap:lle samanlainen tukihenkilö kuin puoliso tai lasten isä ja sen avulla pärjää kyllä.

Ja jos ei pärjää, niin saavatpahan sitten täydelliset sijaisäidit uusia lapsia huostaansa.

Mun masennuksessa nyt parempi vaihe, lääkäri ehdottanut lääkityksen lopettamistakin mut en oo "uskaltanu" vielä. Lapsen oon aina jaksanu hoitaa eikä hänen hyvinvointiaan oo kukaan koskaan epäilly. Enempi "ongelma" ollu ettei mun elämässä oo juuri muuta ollu kuin lapsi (joka ja jonka hyvinvointi on kaikkeni) ja gradu, jota en tunnu saavan valmiiksi.. muuten opiskelut valmiit.



Tähän liittyy sellanenkin ikävä juttu, miten tää lapsi sai alkunsa. mies harrasti seksiä kanssani kun olin sammuneena - asia selkis mulle vasta kun tää raskaus selvis. Rikos siis mut tää mies mun exä jota on aikoinani rakastanu tosi paljon.. Mut tunnevammainen ja muutenkin tosi ongelmainen ihminen.



Järjellä ajateltuna siis tekisin abortin, mutta oon niin tunneihminen et pelkään mitä se abortti muhun vaikuttaa. saman kamppailun kävin näiten ajatusten kohdalla jo esikoisen kanssa :S



Vaikeaa on.

Kiitos kun saa purkaa teille

Mikä vietti on tehdä niitä lapsia ?

Turvallinen lapsuus on kuitenkin aika tärkeä asia ja jos se on jo valmiiksi uhattuna, ei kuulosta hyvälle. Ja ap varmaan tuntee itsensä parhaiten ja osaa tehdä ratkaisunsa sen pohjalta, toivon niin. Liikaa on heitä, ketkä eivät ajattele asioita pidemmälle ja luovat liian ruusuisia kuvia. Terve järki se laittaa hieman "kauhistelemaan" masislääkkeitä syöviä yh- mammoja, joilla ei apuja lastenhoitoon ja ovat syrjäytyneitä.

10. raskausviikko

Alkion paino: 1-2 g

Alkion pituus päästä peppuun (CRL): 23–32 mm

ALKIO

Kymmenennen viikon alussa alkio on seitsemän viikon ikäinen. Tällä viikolla alkion aivoissa voidaan havaita ensimmäiset mitattavissa olevat aivokäyrät. Alkio alkaa liikkua. Liikkeet ovat tahdosta riippumattomia eikä odottava äiti tunne niitä vielä.



Kasvojen piirteet kehittyvät edelleen ja tulevat selkeämmiksi. Korvan sisällä sijaitseva tasapainoelin muodostuu. Tähän saakka alkion silmät ovat sijainneet pään sivuilla ja korvat lähellä suuta, mutta tällä viikolla ne siirtyvät oikeille paikoilleen.



Alkio kasvaa pituutta, lihakset ja rustot muuttuvat kovemmiksi. Eteenpäin nojannut pää nousee pystyasentoon niin, että niska ja kaula tulevat näkyviin. Sisäelimet kehittyvät ja mahalaukku näkyy mustana pisteenä vatsan vasemmalla puolella. Sydän on lähestulkoon valmis ja lyö nopeammin kuin aikaisemmin, keskimäärin 177 kertaa minuutissa.



Tällä viikolla lopullinen munuaispari kehittyy. Käsissä on erotettavissa olkapäät, kyynärpäät, käsivarret ja kämmenet. Jalat kehittyvät hitaammin, mutta viikon loppupuolella näkyvät jo reidet, polvet, nilkat ja jalkaterät. Kämmeniin ilmaantuvat sormien ja jalkateriin varpaiden aiheet.