Suurin murheesi tällä hetkelläsi?

Paskamaisin tilanne päällä pitkästä aikaa

olisikaan yhtään auttanut

Ainaista tappelua ja kapinointia, välillä en vaan jaksais.

-Esikoisen puheterapia,ollaan 2v jonotettu puheterapiaan ja aina vain tulee vastaukseksi "myöhemmin" :(

Kyseessä 6v ja ei mikään hirmuinen ongelma,s puuttuu kokonaan. Olisi vaan niin tärkeää pojalle saada jotain tukea,pelkää jo ensi vuotta ja koulua kun ei osaa



-Kuopuksen allergiat,6kk ja ei mitään sopivaa ruokaa vielä

on ollut niin allapäin ja outo, pelkään, että se on masentunut. Vauva tulossa.

Hain oman alani töitä, enkä saanut hakemaani paikaa. Täällä päin paikka oli ainoa oman alani paikka, joten edessä on kouluttautuminen kokonaan uuteen ammattiin. Nyt on aika tyhjä olo.



Lisäksi lapsi on kotona kuumeessa, mies viikon poissa kotoa ja juuri nyt tuntuu, että omakin kuume alkaa nousta. Naapurissa lapsen koulukaverin perheessä on virallisesti todettu hini, joten sekin vielä tähän.

Omat murheet tuntuu aika pieneltä kun lukee lasten sairauksista tai hyväksikäytöstä.



Mun suurin murheeni on raha. Tai sen puute. Taitaa mennä velat perintään. Olen raskaana ja tulot pienenee aika jyrkästi.

..tulta ja tappuraa oleva erityislapseni. Hänen tulevaisuus mietityttää. Miten saisin hänelle riittävän hyvän itsetunnon, että pärjää elämässä.

Alkuraskaus meneillään ja söin eilen Mozzarellaa ja tomaatteja, joita taaperoni oli juuri sormeillut (huomasin liian myöhään) kissanpissaisilla/hiekkaisilla käsillään.

Pinnallisesti: miehen asettama shoppauskielto joksikin aikaa, kuulemma minun 2500 euron Visa-laskujen on pienennyttävä ;-)

Kunto heikkenee niin nopeasti että on vaikea pysyä perässä siinä, millaista apua hän kulloinkin tarvtsee. Ja ongelman ydin on, ettei hän MUISTA olevansa sairas, joten ei osaa itse auttaa yhtään tässä. En esimerkiksi tiedä, pystyykö hän vielä peseytymään omin päin, kun en pysty 24/7 seuraamaan hänen elämäänsä.

konkurssi edessä.

pieni velä hetken mahassa ja vielä niin ettei tarvitse sairaalaan mennä makaamaan.

Hän on autistinen, laaja-alaisella erityisluokalla. Pelkään, että saa heti alkuun huonoja kokemuksia, jotka vaikuttavat siihen, miten koko koulu-ura lähtee liikkeelle.



Pelkään siis kiusaamista, mutta myös sellaisia "pikkudraamoja", joista normaalit lapset eivät pahemmin kärsi, mutta jotka saattavat jumittaa autistisen lapsen tosi herkästi piiiiitkäksi aikaa. Jos opettaja sanoo jotain, jonka hän tulkitsee veetuiluksi (autisteilla noin laajemminkin hyvin omalaatuinen ymmärrys), jos ruokailussa tarjotin lipeää kömpelöistä näpeistä tmstms.



Joten murehdin tätä ja laajemminkin tietysti sitä, miten lapsi kasvaa ja kehittyy. Miten hän pärjää, kun minua ei enää ole hänestä huolehtimassa?