Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset ovat elämän tarkoitus, osaanko irrottautua heistä kun he kasvavat?
19.08.2009 |
Olen melkein koko ajan lasteni kanssa. Olen ollut kotona 4-vuotiaan esikoiseni syntymästä saakka ja haluan olla mahdollisimman pitkään vielä kotona. Ehkä vielä teemme neljännen lapsenkin.
Lapset ovat kaikki kaikessa. En ole kiinnostunut töistä. Minulla on ystävyyssuhteita, harrastuksia ja hyvä suhde mieheeni, mutta silti tuntuu, että lapset ovat kaikki.
Mitäs kun he kasvavat? Kun olen näin kiinni lapsissani, kestänkö heidän kasvamisensa ja vähitellen itsenäistymisensä? En halua pilata heidän elämäänsä roikkumalla heissä, mutta se on kai vaarana, kun olen niin heissä kiinni.
Kokemuksia teiltä isompien vanhemmilta?
Kommentit (2)
En osaa kokemuksista kertoa, mutta olen myös sitä mieltä, että suhteen kuuluukin olla tiivis.
Minä saan jatkuvasti kuulla, että kyllähän 2v. nyt voisi jo päivähoidossa olla, on jo "niin" iso. On synti hoitaa lasta kotona 3v asti ja myöhemmin. Jos tässä olisi toinen, vauva tai vauva tulossa, niin olisi paaaaaaljon hyväksyttävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset pikkuhiljaa saavat etäisyyttä. Kun lapset ovat pieniä, suhteen kuuluukin olla erittäin tiivis.