Toisen lapsen suosimisesta
Siskollani on kaksi alle 10-vuotiasta lasta. Hän suosii todella räikeästi nuorempaa lastaan (poika). Perheen vanhempi lapsi (tyttö) taas leimataan syntipukiksi lähes kaikkeen. Hän saa jatkuvasti haukkuja ja moitteita vaikka ei olisi tehnyt mitään. Jos lapsilla on kiistaa, on tyttö aina syypää ja häntä rangaistaan, vaikka poika olisi aloittanut koko kinan. Olen yrittänyt saada siskoni näkemään millaista vääryyttä hän tekee tyttärelleen ja miten hän pikkuhiljaa kalvaa tytön itsetunnon olemattomiin mutta siskoni ei koe tekevänsä mitään väärää ja suuttuu yrityksistäni puuttua tilanteeseen. Tuntuu niin pahalta lapsen puolesta enkä tiedä mitä voisin tehdä häntä auttaakseni. :(
Kommentit (13)
Mutta joka kerta, kun huomaat tuollaisen suosimistilanteen, sano selkeästi oma mielipiteesi ja/tai kerro, kuinka ko. tilanne oikeasti meni. Siskosi ei siitä tykkää, mutta tyttö huomaa, että edes joku yrittää olla oikeudenmukainen. Se helpottaa hänen oloaan, ja hän muistaa sen vielä aikuisenakin.
Mutta joka kerta, kun huomaat tuollaisen suosimistilanteen, sano selkeästi oma mielipiteesi ja/tai kerro, kuinka ko. tilanne oikeasti meni. Siskosi ei siitä tykkää, mutta tyttö huomaa, että edes joku yrittää olla oikeudenmukainen. Se helpottaa hänen oloaan, ja hän muistaa sen vielä aikuisenakin.
Tytölle pitää tulla tilaisuus nähdä että joku muukin on sitä mieltä että hänen kohtelunsa on epäoikeudenmukaista.
tärkeätä ja merkittävää tytölle, että joku kertoo selkeästi tilanteen totuuden. Hän ei kuitenkaan kykene näkemään tilanteessa loppujen lopuksi muuta, kuin että hän on jotenkin huono...
lähes poikkeuksetta se on tyttö, joka vanhana vanhempiaan auttelee. Esimerkiksi anoppini oli aina omalle äidilleen vain rukkanen verrattuna ihanaan veljeensä. No, anoppipa se oli, joka äitinsä otti vanhana luokseen ja hoiti hänet. Silti se poika, joka kävi kerran kuussa kahvilla, oli arvokkaampi... Samaa jutteli työkaverini, että äidille vain poika oli tärkeä ja silti vanhana ja avuttomana tytär oli se, joka jokainen päivä sai käydä auttamassa...
Olen yrittänyt parhaani mukaan puolustaa tyttöä näissä tilanteissa mutta epäilen mahtaako se riittää tukemaan tytön itsetuntoa pitkällä aikavälillä. Kyllähän lapsi tarvitsee ensisijaisesti vanhempiensa rakkautta ja hyväksyntää (eikä isästäkään ole tässä tapauksessa juuri apua - hän ei tosin suosi kumpaakaan lasta).
jotta tilanteeseen saisi ulkopuolista apua? Tuntuu ehkä ideana hieman yllättävältä ja jonkun mielestä yliampuvaltakin, mutta ajatelkaapa minkälaista henkistä väkivaltaa äiti käyttää tytärtään kohtaan.
Tilanne on mielestäni vakava.
Osaako osoittaa todellisia lämmön ja rakkauden tunteita?
kerran hän ei mene mukaan. Oletko puhunut hänelle. Että isä koettaisi a) puhua vaimolleen järkeä, b) oikein erityisesti koettaa kasvattaa tytön itsetuntoa. Isä on muutenkin tytön itsetunnon kannalta tärkeä asia. Jos isä saataiaiin tosisaan mukaan itsetuntotalkoisiin, uskoisin että tytön tilanne vois olla ihan ok lopulta. Niinhän ne sanoo, että tarvitaan vain yksi ihminen joka uskoo ja rakastaa.
tämä on kiireellistä intervetiota vaativa tilanne.
tämä on kiireellistä intervetiota vaativa tilanne.
vai sarkastinen?
Mielestäni tytön turvallinen kehitys todellakin vaarantuu tuollaisissa epäreiluissa ja kohtaamattomissa olosuhteissa:(
Meillä on monesti se tilanne, että 7-vuotias tekee jotain häneltä kiellettyä, joka ei vielä ole 3-vuotiaalle veljelleen absoluuttisen hirveä synti ja usein tulee tilanteita joissa kumpikin tekee samaa tyhmyyttä, mutta rankaisen tietysti sitä 7-vuotiasta ankarammin. Isompi poika kyllä ymmärtää mistä tämä johtuu, enkä usko sillä olevan kauhean tuhoisaa vaikutusta hänen itsetuntoonsa. Päinvastoin, hänellä on vähän liian hyvä itsetunto kun kehtaa mennä 3-vuotiaan tyhmyyksiin mukaan.
Itseäni paljon nuorempi siskoni ei ole hankkinut ammatillista koulutusta, ei viitsi käydä missään töissä (kun ei huvita aamuisin herätä jne.) "Onneksi" äitimme auttaa häntä taloudellisesti, ettei kotona makaaminen lopu. Itse tein kesätöit' nuoresta pitäen ja totuin siihen, että ihmisen pitää yrittää. Kateellinen olen, myönnän :-/
Pienet pitävät tosiaan helposti huonoa kohtelua omasta itsestään johtuvana, mikä voi vaikuttaa tuhoisasti itsetuntoon. Ja kuitenkin tällaisessakin tilanteessa lapset hanakasti ovat puolustamassa vanhempiaan.
Kunpa tietäisin keinoja puuttua epäreiluun kasvatukseen... Vaikeaa on, jos perheen äiti ei suostu kuuntelemaan neuvoja.
Ehkä voisit ottaa tytön luoksesi välillä ja pitää yhdessä hauskaa, ja samalla osoittaa arvostavasi häntä. Kehu myös perheelle, kun huomaat tytössä kehumisen aihetta. Tai ota joskus poika luoksesi, jolloin tyttö saa äidin jakamattoman huomion.
Jos olet näkemässä lasten kiistelytilanteita, ole aktiivisesti purkamassa tilannetta oikeudenmukaisesti, siis mietit mitä todella tapahtui, ettei tyttöä rankaista automaattisesti tappelusta. Sano sääntöjä hankalissa tilanteissa ääneen (esim. toisen kädestä ei saa ottaa), lapsetkin voivat aikuisten lisäksi huomaamatta omaksua näitä.
Muista kuitenkin, ettei poika ole syyllinen siihen, että tyttöä kohdellaan alempiarvoisena. Hänkään ei saa kuitenkaan saa käyttää tilannetta hyödykseen. Ole oikeudenmukainen.
Lempeät halaukset ja kauniit sanat kasvattavat itsetuntoa. Muista viljellä näitä tytön kanssa ollessasi.
virheensä tajuaa, jos tajuaa. Säälittää tyttö parka. Saa sitten "aikuisena" siivota äitinsä jättämät jäljet.