Esimies: haluatko kuulla kehityskeskustelussa rehellisesti, jos alaisesi

Jos asiakasprojekteissaä on ongelmaa, kerrot, mikä on ongelma ja miten asiat pitäisi sinun mielestäsi hoitaa.

Voit myös sanoa, että yhteistyö joidenkin tahojen kanssa ei toimi. Kerrot, mikä yhteistyössä on vaikeaa.

Työkaverin luonne on mikä on, siihen et voi sinä vaikuttaa. Mutta työasiat pitää pystyä hoitamaan asiallisesti kaikkien kanssa. Jos asioiden hoidossa joku hiertää, ota se reippaasti puheeksi. Se, että työkaveri ei ole sinun paras ystäväsi, ei ole sellainen ongelma, jota kehityskeskustelussa pitäisi setviä.

Jos asiakasprojekteissaä on ongelmaa, kerrot, mikä on ongelma ja miten asiat pitäisi sinun mielestäsi hoitaa.

Kun minä en osaa nimetä niitä ongelmia, saati että minulla olisi niihin ratkaisuehdotuksia! Työasiat ovat minulle sellainen musta, painava möykky, jota en jaksa kantaa ja jonka mistään päästä en saa kiinni. Minusta TUNTUU hirveän pahalta, mutta en osaa sanoa kuin pieniltä osin, miksi.

Onko tässä tilanteessa parempi a) valittaa ja myöntää, ettei tiedä mitä tehdä vai b) vaieta koko asiasta ja teeskennellä, että kaikki on hyvin?

ap

Työkaverin luonne on mikä on, siihen et voi sinä vaikuttaa. Mutta työasiat pitää pystyä hoitamaan asiallisesti kaikkien kanssa. Jos asioiden hoidossa joku hiertää, ota se reippaasti puheeksi. Se, että työkaveri ei ole sinun paras ystäväsi, ei ole sellainen ongelma, jota kehityskeskustelussa pitäisi setviä.

Minua vaivaa työkaverin sovinistiset puheet, himokkaat tuijotukset ja "pomottaminen". On erittäin vaikeaa ruveta puhumaan tästä esimiehelle, joka on itsekin mies, mutta pakko kai on jotenkin.

ap

vaan sinulla on yleinen paha olo, kannattaisi mennä työterveyslääkärin juttusille.



Sovinistisia kommentteja ei tarvitse sietää. Sano suoraan tuolle työkaverille, että mielestäsi tuo kommentti oli asiaton. Jos ei tämä tuo muutosta hänen käytökseen, puhu asiasta esimiehelle.

siis pointti on siinä, että kehityskeskusteluun pitää VALMISTAUTUA. Tässä tapauksessa sinä otat kynän käteen ja mietit, miten voisit ne ongelmat nimetä ja keksisitkö jotain ratkaisuehdotusta. Pistät mietteesi paperille ja esität ne sitten. Mietteiden ei tarvi olla valmiita, mutta niiden täytyy olla alkuun työstettyjä. Sitten yhdessä mietitte, mitä asialle voisi tehdä.



Sun esittämät vaihtoehdot siitä, että työnnät koko sotkun esimiehellesi edes selittämättä, että mikä on vialla tai vaihtoehtoisesti teeskentelet, että kaikki on hyvin, ovat MOLEMMAT käyttökelvottomia. Ensimmäinen osoittaa sun olevan työhösi kykenemätön (sut pitää siis irtisanoa tai siirtää helpompiin hommiin jos sellaisia enää mistään löytyy) ja jälkimmäinen antaa katastrofin vaan jatkua kunnes koko firma menee kanttuvei.



Niin että kanna nyt vaan oma osasi siitä kehityksestä ja mieti hommaa vähän eteenpäin.

Jos asiakasprojektissa on joku pielessä, niin totta kai se pitää ottaa puheeksi. Jos sulla ei ole ratkaisua, niin esitä ongelma ja kysy miten se kannattaisi viedä projektin johdolle ratkaistavaksi. Tuo sinänsä nyt ei ole kehityskeskustelun asia, vaan ihan normaalia jokapäiväistä toimintaa.



Ja totta kai sun pitää nostaa paha olosi esiin. Ei asiat itsestään ratkeennu. Työuupumuksen ihan keskeinen oire on se, että ei kykene näkemään ratkaisuja edessä oleviin jokapäiväisiin asioihin, jotka normaalitilanteessa olisivat ihan selvää pässinlihaa.



Voit edetä myös työterveyshuollon kautta.

Hymistelen motivaatiota kehityskeskusteluissa, vaikka vihasin työtäni ja samalla yritettiin lasta, joten työpaikanvaihtokin oli vaikea ajatuksena. Sisällä oli möykky vihaa esimiestä ja kollegoja kohtaan... En sanonut mitään vaan hymyilin aurinkona. Yhtenä yönä valvoin ja mietin asioita taas. Päätin mennä työterveyslääkärille puhumaan nukkumisesta ja se päätyi hysteeriseen itkemiseen. Minut ohjattiin psykiatrille ja olen nyt ollut 3kk sairaslomalla masennuksesta, ahdistuksesta ja työuupumuksesta. En pysty vieläkään kohtaamaan esimiestäni ja en ikinä aio palata sinne enää.



Eli koita saada suu auki ajoissa ja jotenkin eritellä ongelmia. Yhtenä päivänä korttitalo vaan kaatuu muuten... Sitä on kuin klovni, joka hymyilee kyynelten läpi.:(

ap

Jaksamiseni ei ole ollenkaan normaalilla tasolla tällä hetkellä. Kiitos tsempistä.



ap

ja myös vaihtaa toimimattomat alaiset toimiviin vaihtoehtoihin.



Ja joo, olen itsekin esimies, tosin saanut itse valita henkilöstön johtamaani toimipaikkaan.

Seiskahan on oikein huippuesimerkki asiakeskeisestä tulosjohtajasta, jonka alaiset voivat huonosti. "Ai et jaksanut tällä viikolla, kiitos ja näkemiin".

hän EI ole pätevä työhönsä - eikä se sillä parane, että esimiehelle itsee omaa jaksamattomuuttaan. Ei sellaiselle edes voi tehdä mitään, muuta kuin osoittaa työterveyden psykologille ja passittaa sairaslomalle.



Jos sen sijaan työntekijä osaa osoittaa jotain oikeita syitä siihen, MITÄ tai MIKSI hän ei jaksa tai MIKÄ ja MIKSI jokin asia on huonosti, hän saattaa olla pätevä työhönsä ja hänen tulisi kehityskeskustelussa ottaa näkemyksensä esiin. NÄILLE asioille esimies voi tai ainakin hänen pitäisi voida jotain.



Mutta siis jonkun sortin erittely ja mietintä tosiaan olisi paikallaan. Ei niihin kehityskeskusteluihin ole tarkoitus mennä itkemään ja vollottamaan eikä ne ole mitään mielenterveyden terapiakeskusteluja.

ja esimiehen tehtävä on pystyä tukemaan ratkaisuja tai viemään niitä eteenpäin.



Mutta vähintään yhtä iso osa esimiehen ammattitaitoa ovat sosiaaliset taidot ja empatiakyky, joita vastaajalla 7/14 ei ainakaan näiden viestien perusteella ole.



Minä en katselisi hetkeäkään esimiestä, joka puhuisi minulle tuohon tyyliin. Ja sinulla on luonnollisesti vapaus olla toista mieltä - toivottavasti alaisesi viihtyvät sinun johdossasi.



ap

hän EI ole pätevä työhönsä - eikä se sillä parane, että esimiehelle itsee omaa jaksamattomuuttaan. Ei sellaiselle edes voi tehdä mitään, muuta kuin osoittaa työterveyden psykologille ja passittaa sairaslomalle.

Jos sen sijaan työntekijä osaa osoittaa jotain oikeita syitä siihen, MITÄ tai MIKSI hän ei jaksa tai MIKÄ ja MIKSI jokin asia on huonosti, hän saattaa olla pätevä työhönsä ja hänen tulisi kehityskeskustelussa ottaa näkemyksensä esiin. NÄILLE asioille esimies voi tai ainakin hänen pitäisi voida jotain.

Mutta siis jonkun sortin erittely ja mietintä tosiaan olisi paikallaan. Ei niihin kehityskeskusteluihin ole tarkoitus mennä itkemään ja vollottamaan eikä ne ole mitään mielenterveyden terapiakeskusteluja.

jos joku alaisistani viihtyisi noin huonosti töissä. Enkä todellakaan odottaisi sinulta valmiita ratkaisuehdotuksia tai edes tarkkaa analyysiä siitä mikä on pielessä. Olen vierestä nähnyt mihin ongelmat voivat pahimmillaan johtaa, enkä halua enää sellaista kokea.



Esimiehen velvollisuus on ohjata sinut työterveyshuollon puheille jos siihen tuntuu olevan tarvetta. Lisäksi hänen velvollisuutensa on huolehtia siita ettet joudu työpaikalla kuuntelemaan sovinistisia juttuja tai kärsimään tuijottelusta.



Itse olen siitä onnellisessa asemassa että pystyn viilaamaan alaisten toimekuvia ja vaikka tilapäisesti keventämään työtaakkaakin jos on tarpeen.



Käsittämättömän kovia vastauksia sait useilta, toivottavasti tuo ei edusta esimiesten asenteita yleisemmin.

onneksi alaisen voi siirtää toisiin tehtäviin (lukee työsopparissa) tai irtisanoa ellei homma suju. Piste.

Ei pomon tehtävä ole ratkaista kaikkia alaistensa ongelmia, varsinkaan jos niitä ei kerrota. Ihan asiallinen ehdotus oli, että laitat paperille ongelmakohtia ja koitat miettiä niihin ratkaisuja. Ehkäpä tilanne siinä samalla hiukan selkiytyy sinulle itsellesikin. Jos et keksi ongelmiin ratkaisuja, ei se haittaa, mutta oletpa sitten ainakin omalta osaltasi yrittänyt miettiä ratkaisua.



Mutta ehdottomasti kuitenkin kerrot asiasta kehityskeskustelussa, asia ei parane yksin hautomalla. Ja se työkaverin käytös kannattaa myös mainita, ehdottomasti. Siihen pomon kuuluu puuttua ellet itse saa sanottua ja miehen käytöstä muuttumaan.

oman kokemukseni mukaan olen pystynyt helpottamaan sekä avautujan tilannetta että koko työyhteisön, usein voi työyhteisössä olla epämääräistä oireilua, mutta kukaan ei puhu suoraan ja esimies luulee, että kaikki hyvin. Rakentava suoruus on hyvästä, usein avautuminen myös lähentää. Olemme kaikki ihmisiä, ollaan sitä toinen toisillemme.

Tsemppiä!

Minulla on omasta esimiehestäni se käsitys, että hän on samoilla linjoilla kanssasi. Ehkäpä siis uskallan puhua hänelle.



ap