Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Milloin elämä helpottaa pienen vauvan kanssa?

Vierailija
17.08.2009 |

Tänään taas olen vaihtanut vaatetta kolmesti kun olen saanut kakit päälleni, unta takana apaut 2,5h yhteensä, jos koitan ottaa päikkäreitä vauva herää heti, vauva ei asetu kuin sylissä ja en pysty tekemään mitään, haisen pahalle ja minua inhottaa itseni.



Lisäksi tuolla on vielä kakkivaikeuksia, itkua väännetään kun yrittää kakkia. Cuplaton taitaa olla yksi vitsi.



Miten sitä voisi edes lounastaa ulkona? Jos menen yksin vauvan kanssa jonnekin, takuuvarmasti alkaa huuto samalla sekunnilla kun ruoka on edessäni ja se ei lopu kunnes vaipat on siivottu, jolloin joudun jättämään ruoan syömättä. Kyllä on joo ihmisarvoista elämää tämä.

Kommentit (33)

Vierailija
1/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joku allergia, vie lääkäriin.

Vierailija
2/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

monilla on 3-vuotiaana niin kauhea uhma että se on paljon pahempaa kuin joku kakkiva vauva

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

heti kun lopetin yöimetykset (10kk) ja hormonitoimintani palautui ja kuukautiseni alkoivat. Sitä ennen kaikki oli lähinnä hirveää, vaikkei ulospäin ehkä siltä näyttänytkään.

Tänään taas olen vaihtanut vaatetta kolmesti kun olen saanut kakit päälleni, unta takana apaut 2,5h yhteensä, jos koitan ottaa päikkäreitä vauva herää heti, vauva ei asetu kuin sylissä ja en pysty tekemään mitään, haisen pahalle ja minua inhottaa itseni.

Lisäksi tuolla on vielä kakkivaikeuksia, itkua väännetään kun yrittää kakkia. Cuplaton taitaa olla yksi vitsi.

Miten sitä voisi edes lounastaa ulkona? Jos menen yksin vauvan kanssa jonnekin, takuuvarmasti alkaa huuto samalla sekunnilla kun ruoka on edessäni ja se ei lopu kunnes vaipat on siivottu, jolloin joudun jättämään ruoan syömättä. Kyllä on joo ihmisarvoista elämää tämä.

Vierailija
4/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ne yleensä alkuunsa nukkuvat aika paljon. Sillon ei ole muuta kuin aikaa touhuta omiaan.(meillä ollut näin) Kannattaa varmaan lounastaa kotona, niin saat syötyä huudon lomassa.



Helpottaa sitten, kun lapsi alkaa olla hieman omatoiminen. Pitää tuttipulloa ja kiinnostuu leluista.



Kyllä se siitä...

Vierailija
5/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ne yleensä alkuunsa nukkuvat aika paljon. Sillon ei ole muuta kuin aikaa touhuta omiaan.(meillä ollut näin)

Vierailija
6/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvoissa on ihan hirvesti eroja. Ensimmäisen ja kolmannen vauvan kanssa oli jo oikein mukavaa, kun he olivat kuukauden vanhoja (tämä nuorempi ei edes puklaa) mutta keskimmäisen kanssa alkoi helpottaa siinä kolmen kuukauden iässä. Hyvin paljon helpomaa elämä on minusta siinä vaiheessa, kun vauva osaa istua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaunuissa ulkona nukkui paremmin, jos vaunut liikkui. Kummasti sitä äidin pinna kasvoi, ja alta 6 viikon olin alle lähtöpainon, eli hyvin hävis raskauskilot. Se on asennekysymys, tää on nyt tätä, kyllä se siitä helpottaa.

Vierailija
8/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

päivällä kuin max 2h ja sen 3-4 erässä. Hereillä ollessaan tosin on melko tyytyväinen, joten reissaaminen sujuu hyvin. Esikoinen oli ns. haastava vauva ja hänen kanssaan helpotti siinä 10 kk:n tienoilla. Onko sulla ketään joka voi hoitaa vauvaa välillä niin että saat itse levättyä ja ladattua akkuja? Vauvan isä, sukulaiset, ystävät?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toiset muuttuu helpoksi aikaisemmin, toiset myöhemmin, mutta kaikkien kanssa olen kokenut käännekohdaksi, kun ovat noin 1-vuotiaita: alkavat pikku hiljaa kävellä ja syödä itse ja kertoa, mitä haluavat.

Vierailija
10/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun ovat noin 1-vuotiaita: alkavat pikku hiljaa kävellä ja syödä itse ja kertoa, mitä haluavat.

jotkut muuttuu ihan kauheiksi siinä vaiheessa kun oppivat kävelemään, eli eivät ole sekuntiakaan paikalla, eivät enää suostu istumaan rattaissa, ravintolasta nyt puhumattakaan... Lapset on todella erilaisia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tänään taas olen vaihtanut vaatetta kolmesti kun olen saanut kakit päälleni, unta takana apaut 2,5h yhteensä, jos koitan ottaa päikkäreitä vauva herää heti, vauva ei asetu kuin sylissä ja en pysty tekemään mitään, haisen pahalle ja minua inhottaa itseni.

Lisäksi tuolla on vielä kakkivaikeuksia, itkua väännetään kun yrittää kakkia. Cuplaton taitaa olla yksi vitsi.

Miten sitä voisi edes lounastaa ulkona? Jos menen yksin vauvan kanssa jonnekin, takuuvarmasti alkaa huuto samalla sekunnilla kun ruoka on edessäni ja se ei lopu kunnes vaipat on siivottu, jolloin joudun jättämään ruoan syömättä. Kyllä on joo ihmisarvoista elämää tämä.


nuku lapsi sylissä7vieressä päikkäreitä. onko sinulla mies? anna vauva hänelle ja mene nukkumaan/suihkuun.

Vierailija
12/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloinkaan ei toki tule mitään äkkinäistä helpotusta, mutta jonkun verran. Kunnolla helpottaa 3-5-vuotiaana, jotain siltä väliltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

siinä 3 kk iässä, kun yöunipätkät on pidentyneet. Toinen helpotus on se, kun lakavat syödä kiinteitä ja voi luottavaisella mielellä nukuttaa ilman syöttöä, jos heräävät yöllä. Ainakin jonnekin aamuneljään menee ihan varmasti nälättä, jos on vetänyt illalla puuroa.



Ja meillä imetyksen lopettaminen 10 kk kieppeillä on vakiinnuttanut ne 10+ h yöunet.



SIinä ne helpotukset unen suhteen. Muuten 3-6 kk alkaa viihtyä itsekseenkin, yli 6 kk on jo ihan kiva kaveri. Vuoden ikäinen vielä mukavampi. (minä inhoan vauvan hoitoa ja sen sitovuutta, vaikka lapsiani rakastankin)

Vierailija
14/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi se ei ole SE asia joka tekee elämästä ihmisarvoisen.



Elämä on minulla helpottanut silloin kun vauva on alkanut nukkua yönsä vain vähillä heräämisillä. Reilun vuoden iässä on meillä pääsääntöisesti nukuttu yöllä. Päivät ovat olleet erityisen rankkoja vilkaan ja uhmakkaan 1v-1,5v:n kanssa mutta kohtalaiset yöunet ovat tuoneet pinnaan pituutta.



Syömään ulos on meidän 5-vuotiaan kanssa jo kiva mennä JOS ruoka on lapsenkin mielestä hyvää ja hän keskittyy sen syömiseen. Jos sen sijaan ruoka on lapsen mielestä pahaa, ei siitä omasta syömisestäkään tule vieläkään oikein mitään. Ei se ainakaan ole mikään nautinto komentaa toista kymmeniä kertoja syömään, istumaan paikallaan ja olemaan haukkumatta ruokaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

siinä vaiheessa vähän helpottaa kun menee kouluun.

Vierailija
16/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen huomannut, että se on sellaista aaltoliikettä. Nyt kaksi lapsista on murrosiässä ja yksi sellainen esiteini. Hirveän helppoa ei tosiaankaan ole. Ehkä sitten kun muuttavat kotoa pois? Vaan äitini sanoi, ettei toivoa sittenkään. sitten huoletii siitä, että onkohan sillä kaikki kunnossa... Isoäidiksi tultuaan huolehtii, että hoitaisi edes lapsensa kunnolla!

Vierailija
17/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kotona ja kaupungilla. Lounaaksi jotain kävellessä syötävää ;)

Vierailija
18/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta onhan se lounaalla käynti ulkona rauhassa aika tärkeää, kun saa mennä ulos "siististi" niin kuin ennenkin, aikuisten pariin. Vaikka vauva olisi mukanakin, on hetki erossa kodin vaipparumbasta silloin tällöin tarpeen. Voileivän syöminen vaunukävelyllä tai kotiruoka huudon säestyksellä ei ole sama asia. Enkä kaikki eivät sitten sellaista kuitenkaan kaipaa.



Meidän unelma antoi syödä lounaan tai päivällisen ravintolassa jo alle kuukauden vanhana - ja muutama kerta on mennyt ihan kurjastikin: rintaraivaria ja hyppyyttmistä vuoronperään. Silti pääasiassa olemme pystyneet käymään ulkona syömässä niin kuin ennenkin.



Helpommaksi muuttuu silloin, kun osaa vähän ennustaa vauvan rytmiä ja sovittaa esim. niin, että hieman nälkäisen vauvan kanssa tilaa ruoan ja imettää ruokaa odotellessa (jos imetyskerrat ovat jo lyhentyneet alun maratoneista). Jos vauva ei ole nälkäinen, ennen annosten saamista kannattaa seurustella vauvan kanssa todella intensiivisesti, katsella kaikki ravintolan lamput, tuulettimet ja värit, ja hyvällä onnella ruoan saapuessa vauva on tyytyväinen kujertelija tai unille valmis tuhisija.



Tämä tieto meillä on, ja silti joskus voi kaikki mennä pieleen, mutta sitten ensi kerralla paremmin!

Vierailija
19/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

hoidappas se lapsesi ja totuttele olemaan vanhempi. Jos lounaita haluat, mene yksin ja jätä vauva isälle. jos on sen sorttinen vauva ettei viihdy ja anna rauhassa syödä, et voi sille mitään kuin tottua tapaukseen. Ja sitten kun totut, helpottaa :)

Vierailija
20/33 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 3 pientä lasta. Eka oli vaativa, toka helppo ja nyt tää kolmas taas vaativa tapaus. Sanoisin että tälläkin on jotain allergiaa kun iltahuudot loppuivat kun jätin omasta ruokavaliostani maidon pois. Kantoliina on mielenterveyden pelastus sanoisin! Siinä tyytymätön kitisijäkin rauhottuu ja jos huutaa niin on ainakin sylissä jo...Kantoliinan kanssa saa surffattua netissä, syötyä, ulkoiltua ja touhuttua isompien kanssa, pestyä keskimmäisen kakkapyllyn jne. Todellinen ihmekapistus! Aluksi aina huutaa kun laitan kantoliinaan mutta hetkessä rauhottuu kun lähden kävelemään ja sit tuhisee kolmekin tunyia siinä. Mut kun sun vauvalla on ilmeisesti huonounisuutta, puklailua ja kakkavaivaa niin 99% varmasti on allerginen jollekin, kannattaa koittaa selvittää. jaksamista!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme kuusi