Toukotuhisijat, toukokuun vika viikko

Kirjoitin äsken oman synnytyskertomuksen tänne, mutta kuten arvata saattaa niin se katosi=(



Joten palaan myöhemmin asiaan, mutta tärkein: Meille syntyi tummatukkainen tyttö-vauva keskiviikkona 28.5 klo 10.30.

Pituus 52cm ja painoa 3810g.

Kaikki voidaan hyvin ja päästiin jo tänään kotiin.

Mä oon niin onnellinen!!!!



Nauttikaa omista onnenhetkistänne!!



Sydämmellä: Masunasu ja neiti 2vrk perheineen

Oon pitkin viikkoo yrittäny tulla kirjoittamaan mutta aina on ollu joku huolto käynnissä mutta jos nyt onnistuis.

Meillä oli torstaina 22.5 neuvola ja terkkari sano että nyt on niin alhaalla että tuskin menee enää viikonlopun yli. Sitten iski hetkellinen paniikki että se on menoa nyt eikä paluuta ole, mutta se meni ohi joten saunottiin illalla ja kokeiltiin myös luomu käynnistystä. Menin kuitenkin nukkumaan ilman mitään tuntemuksia.

jatkuu...

Perjantaiaamuna tuli viideltä eka supistus mutta nukahdin vielä. Sitten tuli seittemän aikaan muutama ja ajattelin ettei kannata enää nukkua. Ennen kaheksaa päätettiin lähtee viemään tyttöjä mummolaan ja kattella sitten siellä miten tilanne kehittyy mutta ei me sielläkään kauaa oltu kun alko oleen olo sellanen että ei ne enään lopu ja lapsivettäkin vähän tihkus. Ja kun oli kerta aama ni ajateltiin ajella jyväskylään valmiiks. Siellä ooteltiin jonkun aikaa ennen kun pääs tutkimukseen kun siellä oli taas ihan täyttä. Yhentoista aikaan tilaanne sitten tarkastettiin ja sillon oli 3cm auki ja meinattiin vielä lähtee miehen serkulle kylään, kun tuli sitte sellanen supistus että sanoin että mä en lähe enää minnekkään ja sitä se kätilökin suositteli että pysytään lähistöllä, joten me mentiin kahville ja ulos hakemaan vähän vauhtia supistuksiin.

Sitten kun käveleminen alko oleen liianvaivalloista palaattiin polille ootteleen ja kun oltiin sillä jonkun aikaa istuttu olinkin yhtääkkiä niin kipee etten päässy penkistä ylös. Tehtiin uus tutkimus ja olin 6cm auki ja päästiin saliin. Kello oli jotain kahen paikkeilla. Ensimmäiseks laitettiin aqua rakkulat jotka autto jonkun aikaa. Sitten meni ehkä tunnin verran että oli niin kipee että olin sellasessa omassa maailmassa mies hiero supistusten aikana joka kyllä tosissaan autto. Sitten kätilö sai mut puhuttau ympri ja laitettiin kohdunkaulan puudute, mulla olisiitä tosi huonot kokemukset edelliseltä kerralta, mutta nyt se tosissaan autto. Supistus kivut loppukokonaan ja hetken päästä alko sellanen kuhea paineen tunne eikä menny kauaa kun oli jo pakko ponnistaa. Aloitin ponnistamisen kyljellään ja siirrin vasta lopuksi selälleen. Ponnistus vaihe kesti n. 12min. Edellisiin synnytyksiin verrattuna tämä kerta oli helppo.

Eli meille syntyi poika 28.5 klo 23.21. Painoa 3720 grammaa, 52 senttiä.

Koetus oli kova ja pitkä, mut lopputulos älyloistava! Ihana poitsu, joka nukkuu aina 3 tuntia, syö ja "seurustelee" pari tuntia ja nukkuu taas kolme tuntia. Näin on menty ainakin pari päivää. Itku tulee, kun ruoka ei oo saatavilla, kun herää.



Synnytystarina: Sillon keskiviikkoaamuna puoli neljä meni lapsivedet, hyvän värisenä. Herätin isännän ja kateltiin Turhapuron elokuva. Kuuden jälkeen lähettiin Jyväskylään. Tunnin matka oli pitkä, suoraan käyrille ja sisätutkimuksessa kahelle sormelle auki. Supparit oli mitä oli, välillä puuskututti, välillä ei, 5-15 minsan välein. Lääkärille päästiin, ultras ja arvioi 4 ja puol kiloseks.. Synnytyssaliin suoraan käyrille kiireellä, vauvan sykkeessä jotakin. Siellä laitettiin vauvan päähän sykeanturi, kohtuun supistusmittari, oksitosiinitippa käteen ryhdittään supistuksia, ja eiku ootteleen. Pitkään selvittiin lämpötyynyllä ja kiikkustuolilla. Tippaa kun nostettiin, niin tuli epiduraalin vuoro. Kohdunsuu aukes pikkuhiljaa, mut vauva ei laskeutunu. Vauvan päästä otettiin hapetusarvoja vähän väliä. Laitettiin virtsakatetri, jos joudutaan leikkaukseen. Muhun meni letkuja siis melkosesti. Ravintokin laitettiin tippana, kun en mahdollisen leikkauksen vuoksi saanu syödä. Päivä meni, illalla yheksän jälkeen oli kohdunsuu auki, mut vauva ylhäällä, happiarvot hyvät, joten ponnisteleen sai alkaa omien tuntemusten mukaan. Kivulias taival, jossa oma usko ja voimat loppu. Klo 23 tuli lääkäri, lastenlääkäri ja yks kätilö lisää ja leikkuri varattiin, mut ne oli päättäny, et kerta kokeillaan. Imukupilla lopulta vedettiin pieni maailmaan. Loppu lapsivesi oli vihreää, napanuora kaks kierrosta kaulan ympärillä, mut kiljasu tuli melki heti. Happikaappiin vietiin, mut pääsi heti kohta pois ja tuotiin mulle, kun oli epparihaava ommeltu. Kävin suihkus ja kävelin jo osastolle työntäen maailman parasta palkintoa pikkusängyssä.



Ja voin kertoo, et ne kivut jäi sinne synnytyssaliin! Kammoo ei jääny, kyllä mä siellä toistekin ainakin aion vierailla. Henkilökunta oli mahtavaa, ne ties mitä teki ja pisti mutkin tekeen sellasta, mihin en ois enää luullu pystyväni. Nyt oon onnellinen, et leikkuriin ei jouduttu, vaikka jo sitä toivoinkin, istuminen onnistuu ja voimat palautuu päivä päivältä.

Miehelle myös iso kiitos! Varmasti oli kauheeta kateltavaa, mut sen tuki ja turva mun vierellä koko päivän oli mittaamattoman arvokasta. Ja ilman tuota miestä ei koko prinssiä ois olemassa..



Ja kiitos kaikille palstalaisille tuesta, ekaa odottavalle täällä on paljon vertaistukee! Vauvapuolella jatketaan, jahka tämä arki saadaan sujumaan. Jokaiselle vielä koossa olevalle tsemppiä, vielä se isomaha ja tuskasuus muuttuu onnenkyyneliks, joista ei loppua taho tullakkaan.



Kesän alkua kaikille toivottaa onnellinen Norpanpoikanen, joka on saanu omat mahamakkaransa takasin ja taipuu jo laittamaan sukat jalkaansa:) sekä Poika 3 vuorokautta