Löytyykö muita "ahtaasti" asuvia perheitä?

mutta järkevällä taloudella olen pystynyt rahoittamaan 100 neliötä rivaria Vantaalla.

Kolme vuotta olen ollut kotona ja sitä ennen vuoden osa-aikaisessa duunissa, jota edelsi kolme vuotta kotona ja kyllä tämän kolmosenkin kanssa meinaan täydet 3 olla.

Ahdasta on, joka paikka pursuu leluja ja treenikamoja, makkarit on törkeen pieniä, eihän niihin muuta ku sängyt mahdu (paitsi koululaisen huone on suht reilu) Olkkarissa on neliöitä 28 neiliöö, siinä hieman mahtuu liikkumaankin, ei ainakaan pienempi voisi olla.

haaveena olisi väh. 150 neliön kämppä, mutta enemmänkin voisi olla.

Jos vaikka joskus onni potkaisisi ja saisi ainakin yhden huoneen lisää ja muutamia ylimääräisiä neliöitä. Siihen asti nykyiseen on tyydyttävä.

Okei on OK, jos ajattelee että monet asuvat ahtaamminkin näköjään. Mutta henkilökohtaisesti ahtaus ahdistaa.

Meillä ei ole varaa asua noin väjlästi mun tuloilla, 130 000 oli ihan maksimi mitä sain lainaa, eikä sillä saa tältä alueelta isompaa. Täällä on koulu ja työpaikka, kaverit, harrastukseta ja isovanhemmat, joten en todellakaan muuta johonkin rumaan lähiöön. Kaupungin vuokra-asuntoa en ole koskaan saanut, eikä täällä päinkään ole muiden vuokra-asuntoja. Vapailla markkinoilla taas tuon kokoinen asunto kuin sulla maksaisi täällä Etelä-Haagassa varmaan 1300€. Ei vaan mun rahat riitä... Jos maksaa joka pennin asumisestaan ja elämisestään itse, eikä maksata muilla veronmaksajilla, niin täytyy tyytyä siihen, mihin on varaa. Koira pääsee joka päivä kahden sadan metrin päässä olevaan Keskuspuistoon ja kissat mahtuvat hyvin, niiden lempipaikka on iso lasitettu parveke kiipelytelineineen. t. äiti + kaksi teiniä + koira + 2 kissaa ja tilaa surkeat 40m2.

jotkut asuvat. Eläinrääkkäystä sanon minä. Tai vähintääkin masokisteja. Itse asun säälittävän ahtaasti; 4 huonetta, kolme poikaa: 7v 3v ja 0v. Yksinhuoltajana ei ole varaa parempaan, mutta ahdistaa joka päivä niin h**vetisti. Kyllä jokainen tarvitsee oman huoneen - minäkin! Enkä mistään hinnasta suostuisi jakamaan sitä ainakaan miehen kanssa. Ompelukseni ja käsityöni vaatii koskemattomuutta. Onneksi ei ole sitä miestä, mutta joskus pojille pitää saada omat huoneet kaikille, joten muutto olohuoneeseen on tod. näk. edessä, ellei avokätisiä sponsoreita löydy siihen mennessä. Suomessa asutaan niin älyttömän ahtaasti ja jotkut muka ovat sellaiseen vielä tyytyväisiä.

Meillä 120 ja yksivuotias lapsi. Asumme kuitenkin noin 65,koska loput tilat on remontissa. eli nukumme kaikki olkkarissa ja keittiö on keittiönä pelkästään. Vaatekaappi ja senkki ovat aulassa ja keittiössä toinen vaatekaappi. Kyllä tänne ihan hyvin mahtuu ja parisänky on sohvan takana omassa lokosessaan ja lapsen pinnis omassa kolossaan. Avaraakin on kun alakerran pääsee kulkemaan ympäri. Ei oikeastaan edes välttämättä tarvittaisi siis niitä remontissa olevia neliöitä,mutta onhan se kivaa saada oma mh takaisin sekä lasten ja vierashuone.

ikävä kyllä lähes teini ikäinen tyttö ja poika ei saa omistaa yhteistä huonetta..siihen kuulemma lastensuojelu puuttuu jos niin on...mikä tulee taas täysin vastaan siinä että ihmisillä ei nykyään ole varaa isompiin asuntoihin..ennen vanhaan kaikki tungettiin samaan huoneeseen eikä ongelmia ollut.

joskus vähän tympii

ikävä kyllä lähes teini ikäinen tyttö ja poika ei saa omistaa yhteistä huonetta..siihen kuulemma lastensuojelu puuttuu jos niin on...mikä tulee taas täysin vastaan siinä että ihmisillä ei nykyään ole varaa isompiin asuntoihin..ennen vanhaan kaikki tungettiin samaan huoneeseen eikä ongelmia ollut.

20-vuotiaaksi asuin 4v nuoremman veljeni kanssa samassa huoneessa, kunnes muutin kotoa

uskotko tosissaan ?!?

ikävä kyllä lähes teini ikäinen tyttö ja poika ei saa omistaa yhteistä huonetta..siihen kuulemma lastensuojelu puuttuu jos niin on...mikä tulee taas täysin vastaan siinä että ihmisillä ei nykyään ole varaa isompiin asuntoihin..ennen vanhaan kaikki tungettiin samaan huoneeseen eikä ongelmia ollut.

Ollaan joskus asuttu ja muutettiin isompaan siinä vaiheessa kun nuorin lapsi oli siinä iässä että oma huone oli jo tarpeen. Kaappitilaakin siinä asunnossa oli ihan auttamattoman vähän ja vaikka oltais ostettu itse ylimääräinen vaatekaappi, niin ei sille olisi ollut paikkaa. Olohuoneeseen mä en mitän vaatekaappia huolinut.

Ahdistavaa se oli kun tuntui että tavaraa on jokapaikassa.

kohta 10 henkeä..

Me otettiin paljon pienempi laina kuin mitä pankki olisi enimmillään myöntänyt (järkyttävää!) ja ostettiin vain 120 neliön talo (toinen järkytys!). Meitä on 2 aikuista ja 1-vuotias, toinen lapsi syntyy talvella.



Nyt riittää suvulla puhumista ja neuvomista, kuinka ihmeessä me voidaan mahtua näin pieneen taloon :)Kyllä on ihmisillä pienet murheet nykyään kun tuollaisesta asiasta on varaa mennä tolaltaan :)

mutta järkevällä taloudella olen pystynyt rahoittamaan 100 neliötä rivaria Vantaalla.

Kolme vuotta olen ollut kotona ja sitä ennen vuoden osa-aikaisessa duunissa, jota edelsi kolme vuotta kotona ja kyllä tämän kolmosenkin kanssa meinaan täydet 3 olla.

Ahdasta on, joka paikka pursuu leluja ja treenikamoja, makkarit on törkeen pieniä, eihän niihin muuta ku sängyt mahdu (paitsi koululaisen huone on suht reilu) Olkkarissa on neliöitä 28 neiliöö, siinä hieman mahtuu liikkumaankin, ei ainakaan pienempi voisi olla.

haaveena olisi väh. 150 neliön kämppä, mutta enemmänkin voisi olla.

Jos vaikka joskus onni potkaisisi ja saisi ainakin yhden huoneen lisää ja muutamia ylimääräisiä neliöitä. Siihen asti nykyiseen on tyydyttävä.

Okei on OK, jos ajattelee että monet asuvat ahtaamminkin näköjään. Mutta henkilökohtaisesti ahtaus ahdistaa.

Meillä ei ole varaa asua noin väjlästi mun tuloilla, 130 000 oli ihan maksimi mitä sain lainaa, eikä sillä saa tältä alueelta isompaa. Täällä on koulu ja työpaikka, kaverit, harrastukseta ja isovanhemmat, joten en todellakaan muuta johonkin rumaan lähiöön. Kaupungin vuokra-asuntoa en ole koskaan saanut, eikä täällä päinkään ole muiden vuokra-asuntoja. Vapailla markkinoilla taas tuon kokoinen asunto kuin sulla maksaisi täällä Etelä-Haagassa varmaan 1300€. Ei vaan mun rahat riitä... Jos maksaa joka pennin asumisestaan ja elämisestään itse, eikä maksata muilla veronmaksajilla, niin täytyy tyytyä siihen, mihin on varaa. Koira pääsee joka päivä kahden sadan metrin päässä olevaan Keskuspuistoon ja kissat mahtuvat hyvin, niiden lempipaikka on iso lasitettu parveke kiipelytelineineen. t. äiti + kaksi teiniä + koira + 2 kissaa ja tilaa surkeat 40m2.

jotkut asuvat. Eläinrääkkäystä sanon minä. Tai vähintääkin masokisteja. Itse asun säälittävän ahtaasti; 4 huonetta, kolme poikaa: 7v 3v ja 0v. Yksinhuoltajana ei ole varaa parempaan, mutta ahdistaa joka päivä niin h**vetisti. Kyllä jokainen tarvitsee oman huoneen - minäkin! Enkä mistään hinnasta suostuisi jakamaan sitä ainakaan miehen kanssa. Ompelukseni ja käsityöni vaatii koskemattomuutta. Onneksi ei ole sitä miestä, mutta joskus pojille pitää saada omat huoneet kaikille, joten muutto olohuoneeseen on tod. näk. edessä, ellei avokätisiä sponsoreita löydy siihen mennessä. Suomessa asutaan niin älyttömän ahtaasti ja jotkut muka ovat sellaiseen vielä tyytyväisiä.

järkevällä taloudella ei voi olla jatkuvasti hoitovapaalla ja rahoittaa 100 neliön asumista. Ei ainakaan jos asuu omistusasunnossa. Vuokralla toki voi asua, jos maksattaa kaiken sossulla ja kelalla.

Kaikki ei halua aina asua vuokralla ja toiset ei ostaa omaa. Ite ainakin mieluummin maksan pienempääkin asuntoa, kun se on oma.

vuokralla kolmiossa (75m2) kolmen lapsen kanssa. Missään tapauksessa en vapaaehtoisesti ikinäkoskaan niin enää asuisi. Pyykkihuolto, tavaroiden säilytys jne aivan mahdotonta kun on harrastava porukka ja jos jonkinlaista harrastusvälinettäkin. Ja minusta koululainen tarvitsee oman huoneen tai ainakin selkeän tilan, jota ei ainakaan meidän kämpässä mistään pystynyt lohkaisemaan. Koskaan ei ollut omaa rauhaa missään kenelläkään jne jne.

Juu, ette voi mahtua. Mekään emme voi millään mahtua neljästään kolmioomme puhumattakaan sitten kakkoskämpästämme, joka on yksiö ja ollaan siellä neljästään ;-)



Ihmiset kyllä mahtuu, tavarat on sitten aina vähän toinen juttu, mutta jos ei ole tavarataivaan kerääjä, niin sitä mahtuu yllättävän hyvin tosi pieneenkin asuntoon.

ahdasta on. En jaksaisi odottaa, että saamme talomme valmiiksi ja pääsemme muuttamaan. Meillä on kahdella isommalla lapsella yhteinen huone ja kuopus nukkuu samassa makkarissa kanssamme. Tuntuu, että joka paikka on täynnä tavaraa, vaikka me emme edes ole mitään hamstereita. Välillä tuntuu, että nupit kolisevat yhteen ja että lapsetkin kaipaisivat ihan omaa rauhaa, mutta enhän voi ketää kieltää menemästä lastenhuoneeseen leikkimään kun siellä kuitenkin on kaikki lelut. Eikä tietenkään sille rauhantarvitsijalle kelpaa meidän huoneemme, keittiö tai olkkari...En kyllä haluaisi näissä neliöissä asua kolmen koululaisen kanssa. Lapseni ovat nyt 6v, 4v ja 2,5v.

Ihan kivasti mahtuvat. Mekin sellaista tilannetta harkitsimme, kun asuimme kolmiossa, että jos kolmas lapsi tulee, niin kuinka siihen mahdumme. No, elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee... ei tullut lasta, mutta neliö tuli.

perheestä, jossa 7 lasta ja vanhemmat asuivat KAKSIOSSA! Se tuntui aivan käsittämättömältä, mutta onnellisilta vaikuttivat...

Pikkuruinen omakotitalo, jossa alakerrassa 60 neliotä ja yläkerrassa vajaa 30. Yläkerrassa ei ole edes normaalia huonekorkeutta. Todella ahdasta, en voi suositella kenellekään. Jos rahaa olisi ostaisin vaikka heti isomman omakotitalon.

Kolme lasta ja kolmio - tosin isompi, eli 112 m2. Kohtuullisesti ollaan mahduttu - ei nyt mikään ihanneasuminen, mutta emme ole valmiita siirtymään kauemmas nykyaslueeltamme isomman asunnon takia. Nyt löytyy kaikki palvelut läheltä.

50 neliötä ja kaksio. Meitä asuu tässä kolme. Kolmiota ollaan haettu ja toivottavasti saadaan.

Makkariin mahtuu ainoastaan parisänky ja pinnasänky, ei muuta. Sit on olohuone ja keittiö, ja vessa + suihku. Suuren osan neliöistä vie vielä kaks vaatehuonetta. Tilaa ei todellakaan ole liikaa :D

ja myös 76m2, mutta yhdessä tasossa. Lapsilla (4v ja 5v) on yhteinen huone, jota ajattelimme nyt hieman jakaa omiksi "puoliksi", ts. kerrossänky vaihtuu kahdeksi erilliseksi sängyksi huoneen eri puolille, ja jossain vaiheessa ehkä laitetaan tilanjakajahylly keskelle huonetta, jos lapset alkavat kaivata enemmän omaa soppea. Olemme ajatelleet mahtua tähän vielä pitkään, ja vaikka kolmas lapsikin tulisi, niin en silti näe asunnon kokoa ongelmana.

Asumme pienessä neliössä, pinta-ala 80 neliötä. Kyllä välillä tämä ahtaus ärsyttää. Varsinkin pyykkihuolto ja erilaisten harrastustavaroiden säilyttäminen tökkii ja aiheuttaa kaaosta. Muuten viihdymme hyvin. Asunnon sijainti on tosi hyvä ja muutenkin asunto on ihan mieluinen; tilaa vain saisi olla lisää. Meidän on kuitenkin pakko elää varojemme mukaan eikä tätä suurempaan asuntoon ole nyt (eikä varmaan tulevaisuudessakaan) ole varaa.