masennusta vai mitä?

Yleensähän ihmiset sairastuu työmasennukseen/stressiin yms. Minä voin töissä loistavasti. Olo on hyvä ja iloinen, jaksan painaa töitä vaikka kuinka, mutta...

Kun tulen kotiin olotila muuttuu. Aluksi kaikki on aina hyvin, mutta en jaksaisi viettää aikaa lasten kanssa (joita rakastan yli kaiken). Haluaisin olla vaan rauhassa ja mieluiten yksin.

Yksi lapsista vaatii erityistä huomiota (ns. erityislapsi) ja hän on ajoittain hyvinkin vaativa vaikka osaakin jo itsenäisesti leikkiä ja tulee toimeen sisarusten kanssa.



Hermostun kotona tosi helposti, minua ei kiinnosta mikään ja ajattelen usein vain sitä että haluaisin vaan olla yksin. Tähän kun lisää sen että avioliittoni vetelee viimeisiä =/



En oikein osaa selittää olotilaani, mutta tunnen itseni tosi surkeaksi äidiksi. Haluaisin olla iloinen äiti lapsilleni joka touhuaa ja tekee heidän kanssaan mutta mieluummin istuisin vaan yksin vaikka tässä koneen ääressä.



Pakotan itseni tekemään asioita lasten kanssa, mutta huomaan hermostuvani todella pienistä mitättömistä asioista.



Pitäisikö minun hakea apua tähän ongelmaani vai pyrkiä vaan selviämään. Voiko masennus iskea vain kotioloissa?