kuinka moni on käynyt lastenkodissa?

olen töissä pienten lasten vastaanottokodissa jossa lapset ovat iältään vastasyntyneestä n. 7 ikävuoteen.

Pienet tilat lapsimäärään nähden, mutta kodinomainen paikka kylläkin.

Osaatko sanoa, miksei niitä vastasyntyneitä sijoiteta perheisiin? Miksi pikkuvauvoja säilytetään ylipäätään vastaanottokodissa, jossa henkilökunta on vuorotyössä eikä pysyvää hoitosuhdetta ole?

18 on oikeassa, ei se lastenkoti ole koti, eikä siellä saa rakkautta ja läheisyyttä, niinkuin lapsen pitäisi. Olen itse työskennellyt pienten lasten lastenkotiosastolla, ja henkilökunta oli tosiaan vain TÖISSÄ, ei rakastanut lapsia, ja osa oli hyvinkin kyynisiä ja leipääntyneitä työhönsä. Nuorille, jotka ovat ikänsä mukaan jo hieman "itsenäistyneet", nuorisokoti voikin olla sopiva paikka rajoineen ja rytmeineen, mutta pienille lapsille ei ole sopiva paikka missään nimessä. Monta kertaa tuli mietittyä, mitä näistäkin tulee, pieniä ihmisiä ilman oikeaa syliä ja huolenpitoa, lähinnä vain perustarpeista huolehdittiin.

että eivät rakasta hoidettavia lapsia. Eiköhän olisi syytä kritisoida niitä vanhempia joiden lapset siellä ovat...?

Parempi se lastenkoti on huostaanotetuille kuin se koti josta ovat lähtöisin. Suurin osa työntekijöistä tekee työtä tunteella.

ennenkuin pystyin ottamaan hänet kotiini. Kyllä siellä oli hyvin lämmin tunnelma. Jotenkin rauhallista, vaikka vauvoja oli paljon. Ihan hyvällä mielellä pystyin vauvan sinne jättämään kun lähdin kotiin. Paras tietenkin, että vauvat pääsisivät mahdollisimman pian perheisiin kasvamaan, että olisi yksi tai kaksi hoitajaa vain.

Sijaisperheitä on valitettavan vähän tarjolla.

Vastaanottokotihan on lyhytaikaisia sijoituksia varten, mutta niin valittevaa kuin se onkin niin jotkut pienet siellä viettävät kuitenkin paljon paljon enemmän kuin sen 1-3kk elämästään. Vanhemmille annetaan mahdollisuus saada lapsi kotiin, mutta jos he eivät tähän kykene lapselle tietenkin ruvetaan etsimään sijaisperhettä.

Ihanko tosi kotia vastaa. Mieheni kyllä asiasta ihan eri mieltä ja asunut 5v. asti isossa lastenkodissa.

Välittää ne päiväkodin työntekijätkin lapsista. Kuitenkin siellä, niinkuin lastenkodissa hoidetaan ryhmää ja ei ne hoitajat niitä lapsia rakasta.

Lapset tarvitsevat rakkautta.

Normaalia kotia ja rakastavia vanhempia ei korvaa mikään ja sitä ei saa lastenkodissa.

Rakkaus, välittäminen ja henkilökohtaista huolenpitoa ei siellä saa. Itse saa pärjätä aika vahvasti.

Laitos on aina laitos.

Mutta enemmän kuitenkin, mitä monet niistä lapsista ovat kotonaan ehkä koskaan saaneet.

t. vastaanottokodin ohjaaja

siiveton:

Vietin monta päivää lastenkodissa hoitaen pientä vauvaa

ennenkuin pystyin ottamaan hänet kotiini. Kyllä siellä oli hyvin lämmin tunnelma. Jotenkin rauhallista, vaikka vauvoja oli paljon. Ihan hyvällä mielellä pystyin vauvan sinne jättämään kun lähdin kotiin. Paras tietenkin, että vauvat pääsisivät mahdollisimman pian perheisiin kasvamaan, että olisi yksi tai kaksi hoitajaa vain.

Eräs pikkuinen, jota oma äiti ei pystynyt hoitamaan. Tämä vauva tuli meille sittemmin ja asuu meillä vieläkin.

Tätä kuulee paljon. "Työntekijät tekee kaiken väärin, ne ei välitä, ne ei hoida mun lasta oikein"

Mutta vaikkei sitä kaikki ymmärräkkään, me työntekijät kuitenkin olemme niitä jotka teemme kuitenkin kaikkemme että lapsella olisi hyvä ja jotta lapsella olisi mahdollisimman hyvä tulevaisuus edessä.

Useimmiten lapsella kuitenkin on parempi olla kyseissä paikassa kuin kotoa josta on lähtöisin tai kotoa jota ei välttämättä ole edes olemassa.

koska 14-vuotias veljeni menetti poikuutensa työntekijälle, naispuoliselle, iloisella 70-luvulla.

.Olen asunut Tutkalla ja lehtisaaren nuorisokodissaa.

Tutkalla 1986-1987 ja Lehtisaaressa 1987-1988.

Mä en ymmärrä miten yksikään ihminen voi oikeasti sanoa, että kyllä lastenkodeissa ja laitoksissa pidetään hyvää huolta nuorista / lapsista, ja että heitä rakastetaan?

Minä istuin neljä vuotta neljän seinän sisällä laitoksessa koska sossun mielestä kun isää ei elämään kuulu, niin elämä äidin luona ei ole mahdollista.

Lopputulos sille oli että korkeimman oikeuden kautta pääsin kotiin, ja nyt asun 21 vuotiaaksi asti ilmaisessa kämpässä, kaikki laskut jne maksetaan ja saan rahaa. Ja niin, neljän seinän sisällä, sain sen neljän vuoden aikana lähteä ulos tasantarkkaan mukaan kauppaan ja sossutapaamisiin. Muuten pihalle lähdöt hoidin karkaamalla ja pisimmillään olin poissa kaks kuukautta. parastahan se, että siellä ei saanut viikkorahaa kuten useissa muissa laitoksissa, ja kaikenlisäksi jos en suostunut tottelemaan esim. siivoamaan keittiötä jne niin minua hakattiin. Että siinä teille rakkautta :)