Millainen on tuntemasi mielenterveyspotilas?
Kommentit (16)
Täysin aloitekyvytön, joka istuu sisällä hiirenhiljaa, kun ei uskalla edes radiota kuunnella pelätessään häiritsevänsä naapureita. Arkisten asioiden tekeminen vaatii rohkaisua ja alullepanijaa. Ääniä on kuulemma päässä, jotka haukkuu häntä ja haistattelee.
sisareni... sekakäyttää viinaa, lääkkeitä ja huumeita. Aikoinaan diagnosoitu skitsofrenia, silloinkin taisi olla aineiden aiheuttamissa harhoissa. Myöhemmin on hoidettu persoonallisuushäiriöisenä ja masentuneena päihdepotilaana. Taas ei hyvin mee. Kerjää sukulaislta rahaa ja suuttuu jos ei sitä saa, ja rankaisee meitä sillä ettei pidä yhteyttä. Jälleen on mentävä pohjan kautta ja täysin sekaisin, että saadaan pakkolähetteellä hoitoon. Vapaaehtoisesti ei sinne mene.
Joskus tuntuu, että ollaan niitä terveimpiä ihmisiä.
sosiaalinen, aktiivinen, pahimillani/parhaimmillani lähes ADHD tyyppinen touhuaja, aikaansaava, ideoija, keskusteleva, aikaansaava, pilkunviilaaja, kokonaisuuksia tekijä (pilkunviilauksesta huolimatta).
Lapsirakas ja perhekeskeinen, mutta kuitenkin uraihminen. Teen rajan työnteolle ja kotielämälle, panostan molempiin täysillä. Olen älykäs, kaipaan haasteita.
Olen myös hieman äkkipikainen, kärsimätön, itsetuntu ei ole paras mahdollinen vaikka ei suurta puutetta olekaan itsetunnossa.
Pidän itsestäni erittäin paljon, kunhan vain saisi suurimman osan ihmisistä ympäriltäni vaihtaa fiksuumpiin, kauniimpiin, älykkäämpiin, sosiaalisempiin ja yritteliäämpiin.
Alkoholistivanhemmat, muistaakseni enää äiti elää. Sairastunut teini-ikäisenä. N. 20vuotiaana oli hyvinä jaksoina vielä aktiivisesti harrastuksissa mukana. On aloittanut monesti opiskelut ammattiin, muttei käsittääkseni ole ikinä valmistunut "miksikään" eikä ole päivääkään "oikeita" töitä tehnyt (joissain ns. suojatyöpaikoissa on ollut lyhyitä jaksoja). On osastolla pitkiä jaksoja, muutoin asuu tuetusti. Ei osaa käyttää rahaa, saa käyttöönsä vain pieni summia kerralla.
Nykyään ulkoiselta olemukseltaan jo melko karun näköinen: Pöhöttynyt, hampaatkin ovat kamalassa kunnossa ja huono iho, eli ei huolehdi hygieniastaan kunnolla.
Ystävällinen ihminen kuitenkin ja vaihdan hänen kanssaan aina muutaman sanan tavatessamme. Olemme tutustuneet aikoinaan (n. 10v sitten) minun toimiessani nuoriso-ohjaajana.
Sattui vaan sairastumaan psykoosiin 15 vuotta sitten, valtavan työpaineen alla, ja herkästä ihmisestä kun oli kyse ja ehkä sukurasitustakin niin pääsi kehittymään psykoosiksi. Ehkä tavallisesta herkempi ihminen. Nyt syö psykoosinestolääkettä päivittäin, ja ilmeisesti myös masennuslääkkeitä mutta sehän ei siis päälle päin näy!
Ja on muuten aivan ihana mummi meidän lapsille tämä ihminen!
Välillä tuntuu että on herkistynyt muidenkin ihmisten tunteille, johtuen kai siitä, että on itse läppikäynyt asioita, jotka läpikäymisen jälkeen tunnistaa herkemmin itsestään ja muistakin.
Näiden osalta ainakin itsestä tuntuu, että on herkät anturit ja osaa olla hienovaraisempi, ystävällisempi ja muita kunnioittavampi kuin tietää itse käyneensä liian syvällä, eikä toivo samaa muille, vaikka opettavaista onkin ollut. On myös oppinut antamaan itselleen anteeksi asioita, jotka auttavat elämään rauhallisemmin, harkitsevammin ja kenies jopa viisaammin.
3
Joskus tuntuu, että ollaan niitä terveimpiä ihmisiä.
Skitsofreenikko. Päälle päin suhteellisen normaali, luulen. Minä.
Särkynyt mutta eheytyneenä entistä vahvempi. Ei tuomitse muita jotka ovat heikoilla.
Ystäväni kävi läpi masennuksen. Ihan normaalin ihmisen oloinen ulospäin. Työpaikka on ja ihana lapsi ja mies.
Rauhallisen kuoren alla kytee kuitenkin loppumaton viha jotain asiaa kohtaan, luulisin että lapsuudesta tullut. Vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia eikä yhteyksiä sukuun. Aika yksin siis. Diagnooseina masennus, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, yleinen ahdistuneisuushäiriö sekä paniikkihäiriö.
ei mustakaan ulospäin näy, että vaikeaa on tai on ollut.
Perhe on kyllä joutunut kärsimään, mutta ulospäin näyttää hyvältä. Vaikeimmat hetketkin ovat niitä illan hiljaisia hetkiä perheen parissa.
Toisaalta, olen ollut ihmiskontakteja karttava ja hiljainen pahimpina kuukausina, eikä työnteosta ole kunolla tullut mitään. tekeminenon ollut enemmän sellaista pakollisten asioiden tekemistä, mutta mitään ylimääräistä en ole tehnyt ja hiukan toki meinaa lispua, kun ylimääräistä energiaa ei ole.
toinen lapsi tulossa. 6 vuotta sitten lyhyt psykoosi, jonka aiheutti todennäköisesti hoitamaton masennus ja vaikea elämäntilanne. Psykoosin jälkeen iski masennus itsariyrityksineen, mutta olen toipunut täysin työkykyiseksi.
MT-ongelmani näkyy sotkuisena kotina, koska olen aloitekyvytön jos on kyse siivouksesta ja saatan kilahtaa ukolle sekunnissa ja raivota.
Lääkitys on kohdillaan
Mielenkiintoinen keskustelupolku. Aika rankkojakin kommentteja. Minä myös skitsofreenikko. Tavallista helpommin väsyvä ja erityisen väsynyt, kun sairautta hyväksikäyttäen keppihevosena katsotaan vinoon ja vältellään katsekontaktia. Tai sanotaan tyyliin: ethän sä osaa sitä. ethän sä pysty siihen. Tai siihen suuntaan.
Aloitekykykin on ollut kadoksissa mutta palautunut hyvien ystävien avulla. Ei kylläkään siskon tai sukulaisten. Jos kaikki ihmiset vain mollais ja ajattelis, että voi surkeaa ja kamalaa sairasta, ei varmasti toipuisi.