Tuntuuko sinustakin, että mitä vahemmaksi nainen tulee sitä äkäisemmäksi hän tulee?

Olen vain tavannut viime aikoina hyvin paljon vanhoja 50-60-70 vuotiaita mummoja, jotka tuntuvat olevan aina jostakin vihaisia. Epäilevät kaikkia ja valittavat kaikesta.

Onko tämä jokin naisissa oleva ominaisuus.

Johtuuko se hormooneista?

sitten kun minusta tulee vanha?

Katkeroidunko minä vai häviääkö minulta estot. Eli en enää niin välitä mitä muut minusta ajattelevat vaikka olisinkin vittumainen?

-ap

Olen ihmetellytkin asiaa. n.50-60v. naiset ovat kaikista ilkeimpiä nuorelle naiselle työelämässä esimerkiksi.

Naisella vanhentuessaan mieshormoni lisääntyy ja miehellä taas estrogeenitaso nousee.

Katoaa halu miellyttää muita, oman itsensä ,iellyttäminen tulee tärkeämmäksi. Ei enää viitsi tuhlata aikaa joutavuuksiin,

Olen ihmetellytkin asiaa. n.50-60v. naiset ovat kaikista ilkeimpiä nuorelle naiselle työelämässä esimerkiksi.

Onkohan se sitten sitä katkeruutta? Vai olemmeko me nuoremmat naiset vain niin ärsyttäviä?

Eräskin tämän palstan nikillinen oli lapsen suorastaan nynny, nuorena hissukka, nuorena aikuisenakin vielä arka, mutta nyt keski-iässä melkoinen päällepäsmäri.

Lisäksi nuorikin ihminen voi olla erittäin pätevä työssään, ilman että vanhemman naisen tarvitsee yrittää nolata tai muuten alentaa häntä. 4

epäluuloisuus, ilkeys ja vainoharhaisuus. Lisäksi ihmisen vallitsevat luonteenpiirteet kärjistyvät vanhetessa. Rahoistaan tarkoista tulee visukinttuja, esimerkiksi.

kyllä. huomasin tuon jo pienenä lapsena. mietin miksi monet vanhat miehet ovat leppoisia ja mummot äkäisiä ja kiireisiä.



nyt itse äitinä ajattelen että johtuu naisten pitämisestä huonompana. naiset joutuvat raataa koko elämän, passata muita, eikä siitä saa palkkaa eik' arvostusta eikä lasten passaamista ja ruoanlaittoa ja jälkien siivousta pidetä edes työnä.

työtä on ajella koneita ja painella nappeja, eli tehdä perinteisiä miesten hommia, joista saa sikana rahaa.

Lähestymme 50 v. molemmat ja minä olen tulossa ärhäkämmäksi ja mies hillitymmäksi. Välillä ajattelen oikein ilkeällä tuulella ollessani, että noin akkamainenko se minun mieheni on.



Fyysinen kestävyys on itselläni parantunut. Tuntuu, että jaksan enemmän ja pienet kantamuksetkaan eivät haittaa enää niin.

En siis koe olevani ilkeämpi, mutta osaan sanoa, että "en nyt taida jaksaa", en välitä mitä tuntemattomat minusta ajattelevat kaupungilla, uskallan kysyä tyhmiäkin kysymyksiä myyjiltä jne.

Nyt kun muistelen jotain ongelmia, mitä oli nuorena 22v ikäisenä kun aloitin työt, en voi käsittää, miksi olin niin arka ja varovainen.

Katoaa halu miellyttää muita, oman itsensä miellyttäminen tulee tärkeämmäksi. Ei enää viitsi tuhlata aikaa joutavuuksiin,

Tai oikeastaan siihen samaan haarukkaan mahtuvat molemmat ääripäät; ne oikein ihanat ja ne oikein kamalat naiset.



Sitten kun lähestytään seitsemääkymppiä ja mennään sen yli, niin useammat ovat vain herttaisia :)



Näin olen pistänyt merkille asiakaspalvelussa ;)

Vitutuskäyrä kohoaa niin kauan että vauhdevuosien paikkeilla tapahtuu lopullinen sulaminen ja tuhkasta nousee sellainen pieni seesteinen mummeli joka huokuu zen-budhalaista tyyneyttä ja rauhaa.

Vieraile vanhainkodissa.

Psykologian mukaan naisen identiteetti murtuu, kun ei enää käännä miesten päitä eikä ole haluttava ja hedelmällinen. Pohjimmiltaan ihminen on biologiselta tehtävältään ainoastaan lisääntymässä täällä, kun tehtävä on täytetty, oman elämän merkitys on etsittävä uudelleen. On tyypillistä kadehtia hedelmällisessä iässä vielä olevia, niitä joiden seuraan koiraat hakeutuu.

mäkin olen huomannut, että kiukkunen olen aina ollut. Mutta nyt (40v) uskallan olla sitä myös ihan julkisesti.

joka paikkaan kolottaa :D ja varmaan hormoneillakin on osuutta asiaan. Ja muutenkin jos ihminen ei ole elämäänsä tyytyväinen mikäs ihme se on jos tulee äkäiseksi kun tajuaa että elämä lähenee loppuaan eikä ole saanut elämästään rakennettua sellaista mistä oli haaveillut.

Lisäksi joillakin ikänsä kiltteinä olleilla tuntuu se pinna palavan sitten tuossa iässä. Eli kun on kantanut muiden puolesta 30 vuotta vastuuta, niin viimein ehkä on opittu se oma tahto.

Sen sijaan olen huomannut, että kun nainen vanhenee ja hänen elämänkokemuksensa ja itsetuntonsa kasvaa eikä hänen enää tarvitse niin miellyttää muita tai miettiä mitä muut hänestä ajattelevat. Voisiko tuollainen näyttää äkäisyydeltä? Hyvät tavat ovat erikseen, niitä pitää aina noudattaa.

että oikein itteenikin ärsyttää.



t. nainen 37v... mitähän mä olen 60 veenä