Lue keskustelun säännöt.
Tulipa riideltyä murkun kanssa:((((
14.08.2009 |
No niin. Tulipas sitten mokattua oikeen olan takaa.
Jutun taustaa:
Oon täällä siivonnut selkä vääränä ja hiki valuen. Teini taan ei ole siivonnut huonettaan kolmeen viikkoon, muistutuksista huolimatta. Olen yrittänyt tällaista väsytys-taktiikkaa, ja ajatellut että kyllä siivoaa, kun roina ja sotku kasaantuu. Eipä siivoa ei.
Tuli kotiin. Söi, ja oli sitten heti lähdössä kavereitten kanssa ulos. Kamelin selän katkaisi se, kun kontatessani eteisen lattiaa pesten, tämä tuli huutamaan, että minun olisi heti etsittävä joku hänen paitansa. Sanoin toistuvasti ettei ole minun asiani enkä voi tietää, mutta tämä tuntui pitävän itsestään selvänä, että irrottaudun hikisestä hommastani ja etsin paidan just.
Sitten paloi hermot. Huusin ja meuhkasin siivoamisesta ja paidasta ja käsittämättömän törkeästä käytöksestään. Tämä intti vastaan. Otin käsivarresta kiinni ja sanoin, että nyt mennään siivoamaan se sinun huoneesi. Tyttö otti sohvasta kiinni ja minä vedin. Tyttö kiljui täyttä kurkkua että sattuu. Lopetin heti ja kysyin, että mihin sattuu. Mutta sitten jatkoin taas raivoamistani.Sanoin mm. ettei kukaan muu hänen kavereistaan varmaan ole tuollainen, mikä on tietysti teinien ollessa kyseessä täyttä puppua..Eli siis haukuin omaa lastani:((((
Seurauksena oli, että tyttö siivosi huoneensa ja naapurit ajattelevat että pahoinpitelen häntä.
Tuli myös hvetin paha mieli, etten ollut osannut pitää rajoja tuossa siivousasiassa ajoissa, vaikka tarkoituksenihan siis oli kuitenkin että tyttö löytäisi oman pontimen siivota..
Hommahan päättyi täysin päättömästi. Mä näytin täysin epä- kypsää mallia...
Kommentit (25)
Itse olisin menettänyt hermoni jo aiemmin.
Aikuiset määräävät, ja lastenkin pitää suorittaa velvollisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viime keväänä. Murkku alkoi terrorisoimaan heti aamusta ja tätä jatkui pitkin talvea. Siis juuri tuota räkyttämistä ja jatkuvaa vaatimista. Multa paloi pinnaa kerran viikossa ja lopuksi keskusteltiin virkavallan kanssa, kun kupit vedettiin säpäleiksi kenttään ,eikä suostunut siivoomaan. Uskoi viimein ketä viimekädessä kuunnellaan. Pakkohan rajat on löytää vai miltä kuulostaa 13- vuotias, jolla on aikuisen valtuudet?? Nyt tilanne on rauhoittunut ja uskoo vähemmällä sanomisella. Siivoa huoneensa joskus jo yhden kerran sanomisella ja tulee kotiin melkein kotiintuloaikana. Loppujen lopuksi kysehän on vain lapsesta joka hakee paikkaansa ja identiteettiään, eikä tarkoita läheisilleen pahaa, mutta kun se epävarmuus on jonnekin purettava.
Samaa mieltä muiden kanssa, että lapselle on näytettävä, että vanhemmilla on rajat. Se tekee ihan hyvää.
Minä en usko täydelliseen vanhemmuuteen, enkä tiedä mitä se edes olisi, koska jos lapsi on kuitenkin epätäydellinen, hän tarvitsee mallia siitä, miten epätäydellinen ihminen elää.
Onhan meitä miehiä täällä. Minä 43 ja murkkuiän kauhut juuri ohi, seuraava koitos lienee kapakka-ikä, mietityttää jo valmiiksi...
Teit oikein kun pidit pääsi. Jos lapselle ei ole tenavasta asti pidetty rajoja, voi äidin käytös olla järkytys. Mutta kun hän tuosta toipuu, uskon, että sulla on paljon helpompaa teinisi kanssa tämä syksy, hänkin miettii pikkuhiljaa enemmän omaa käytöstään.
Murkkuikäisen jatkuvaan ärsytykseen pitää miettiä asiat etukäteen. Kun lapselle on sanottu, että klo 21 pitää olla kotona, siitä pidetään kiinni, joka ikinen myöhästyminen, heti alusta asti, otetaan puhutteluun. Ja jos toistuu, siitä seuraa rangaistus netin käyttövuoron menetyksenä tms. Vastuuta omista toimistaan on osattava ottaa.
Samoin kaikki rikkoutuneiden tavaroiden "piilottamiset", niihin puututaan heti, yhtään ainoaa kertaa ei saa antaa mennä vaan, sehän on karhunpalvelus lapsen tulevaisuudelle, jos ei ota vastuuta teoistaan. Rajat ovat rakkautta, murkkuikäiselle erityisesti.
teini-iässä vaikka säännöt ja kuri oli kyllä kova.
Paha mieli tulee siitä, että koen uhanneeni lastani hylkäämisellä ei siitä, että minun täytyi asettaa rajat.
Olisin halunnut kyetä ja jaksaa siihen muilla keinoin..