Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulipa riideltyä murkun kanssa:((((
14.08.2009 |
No niin. Tulipas sitten mokattua oikeen olan takaa.
Jutun taustaa:
Oon täällä siivonnut selkä vääränä ja hiki valuen. Teini taan ei ole siivonnut huonettaan kolmeen viikkoon, muistutuksista huolimatta. Olen yrittänyt tällaista väsytys-taktiikkaa, ja ajatellut että kyllä siivoaa, kun roina ja sotku kasaantuu. Eipä siivoa ei.
Tuli kotiin. Söi, ja oli sitten heti lähdössä kavereitten kanssa ulos. Kamelin selän katkaisi se, kun kontatessani eteisen lattiaa pesten, tämä tuli huutamaan, että minun olisi heti etsittävä joku hänen paitansa. Sanoin toistuvasti ettei ole minun asiani enkä voi tietää, mutta tämä tuntui pitävän itsestään selvänä, että irrottaudun hikisestä hommastani ja etsin paidan just.
Sitten paloi hermot. Huusin ja meuhkasin siivoamisesta ja paidasta ja käsittämättömän törkeästä käytöksestään. Tämä intti vastaan. Otin käsivarresta kiinni ja sanoin, että nyt mennään siivoamaan se sinun huoneesi. Tyttö otti sohvasta kiinni ja minä vedin. Tyttö kiljui täyttä kurkkua että sattuu. Lopetin heti ja kysyin, että mihin sattuu. Mutta sitten jatkoin taas raivoamistani.Sanoin mm. ettei kukaan muu hänen kavereistaan varmaan ole tuollainen, mikä on tietysti teinien ollessa kyseessä täyttä puppua..Eli siis haukuin omaa lastani:((((
Seurauksena oli, että tyttö siivosi huoneensa ja naapurit ajattelevat että pahoinpitelen häntä.
Tuli myös hvetin paha mieli, etten ollut osannut pitää rajoja tuossa siivousasiassa ajoissa, vaikka tarkoituksenihan siis oli kuitenkin että tyttö löytäisi oman pontimen siivota..
Hommahan päättyi täysin päättömästi. Mä näytin täysin epä- kypsää mallia...
Kommentit (25)
mutta minusta on hyvä, että sait sen murkkusi siivoamaan huoneen. Siivosi kuitenkin!!! Olisi voinut haistatella ja lähteä menemään. Sait näytettyä, kuka määrää ja pakko kai sitä on käsivarresta kiskoa jos ei puhetta kuuntele.
Ehkä voisi illalla vielä sanoa murkulle, että sinusta tuntuu tosi pahalta että jouduit tarttumaan häneen kiinni ja yrittää vaikka että jatkossa noudatetaan selkeää sopimusta siivousten suhteen. Ihan turha odottaa, että teini "väsyy sotkuun" tai siivoaa aikanaan, "löytää oman pontimen" PÖH: minusta TUO on PAHIN VIRHEAJATTELU mihin äidit sortuvat. Ei tule tapahtumaan! Kun on selkeät sävelet milloin siivotaan niin paremmin se menee selkäytimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai että oikeen mokasit. oikeen se oli tyttärelles.
Etten hoitanut asioita ajoissa siten, ettei mun olis tarvinnut menettää itsekontrolliani. Se on toistaiseksi vielä mun vastuullani pitää järjestystä ja rajoja yllä.
Mun olis pitänyt ennakoida ajoissa, etten tule kestämään tuota tilannetta ja keksiä jotakin rakentavaa sen hoitamiseksi...
Kiitos tsemppailijat:) Tulee aina niin lämmin ja hyvä mieli, kun saa oikeasti sympatiaa.
Kukaan vanhempi ei ole yli-ihminen ja lisäksi sulla oli mun mielestä kanttia raivostua. Ja mitä hemmetin väliä niillä naapureilla on? Niillä on omat murkut ja oma elämä. Istu rauhassa ja nauti puhtaasta kodista.
Kukaan vanhempi ei ole yli-ihminen ja lisäksi sulla oli mun mielestä kanttia raivostua. Ja mitä hemmetin väliä niillä naapureilla on? Niillä on omat murkut ja oma elämä. Istu rauhassa ja nauti puhtaasta kodista.
Näin tän palstan pitäis toimia:) Vitsi miten hyvä mieli tuli:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minustakaan mikään niin kauhea juttu ollut. Sinällään en tykkää, että tarrataan kiinni, mutta kyllä murkku tietää olla repimättä irti itseään niin kovasti, että sattuu.
Muuten huutaminen, ja suuttuminen ei minun mielestäni ole mitenkään kauheaa, lähes jokaisella menee joskus hermot, ja tuossa tapauksessa en ihmettele, teinit voi olla aika rasittavia, samoin kuin pikku koululaiset, ja uhmikset..joskus tulee huudettua, ja suututtua meilläkin, mutta eipä nuo lapset siitä rikki mene.
Osoitit murkullesi että äitikin on ihminen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietää sit mitä tuleman pitää ;)
Meillä tytöt vasta 10 ja 9v, mut etenkin nuorempi on varmasti aika kova pala aikanaan.
Mut sä hoidit asian niinkuin parhaaksi taidoit, ja saitpahan ainakin tytön siivoamaan. Tuskin sille kauheet traumat tuosta tuli, näkipä vaan, että jossain tulee raja vastaan.
Ei tietysti kovin hyvä, että revit käsivarresta, mutta aika pientä vielä, menee ne hermot jokaiselta joskus.
hyvä aina välillä näyttää kuka /ketkä talossa määrää. Ja vetää niitä rajoja.
Siivosi kuitenkin.
Lapsiki sen tajuaa ettei aikuinen mikää täydellinen ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on murkku tyttö,, joka on yleensä ihan tasainen ja mukava tapaus. Mutta sitten, kun hän suuttuu, tulee sieltä suusta sellaista soopaa, että oksat pois! Kuukausien patoumat vissiin purkaantuvat :) Joskus tällaisessa tilanteessa olen minäkin joutunut retuuttamaan tyttöä käsivarresta, kun ei ole ottanut kuuleviin korviinsa, kun olen kehottanut (ensin nätisti, sitten vähemmän nätisti) poistumaan omaan huoneeseensa.
Tilanne siis eri, mutta ymmärrän hyvin, kuinka joskus vain MENEE HERMO! :)
tytön on jo aika huomata että sinä olet ihminen, et mikään siivouskone. selitä hänelle illalla kun tulee kotiin että olit siivonnut ja väsynyt ja ihmisillä menee välillä hermot.
kysy tytöltäsi että mitä hän olisi tehnyt jos olis sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli saa, laittaisin ehdoksi sen, että oma huone siivotaan kerran viikkoon ja myös muissa kotitöissä autellaan. Toimii 15v nuorenherran kanssa.
Näytit kaapin paikan. Niin kauan kuin murkut ja muut lapset asuvat kotona, on vanhemmilla viimeinen sana. Meillä just murkulla vapaailta tietokoneelta kun eilen vähän törttöili ja tuolla tuo kauniisti touhuaa pikkuveljen kanssa hommaa, jonka olivat luvanneet tehdä jo lomalla. Huoneen siivoamista riidellään meilläkin, mutta tekee kun ei ole vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan totaalisesti:
esimurkku myöhästeli säännöllisesti kotiintuloajoistaan, räkytti, huusi, riehui ja heitteli tavaroita seinään nin että maalit sinkoili. Parketiin sai koloja tavaroita paiskomalla.
Pari viikkoa neuvottelin, komensin ja huusin tuolle melskaavalle esiteinille.... sitten katkesi mutsin pinna.:
Riivin lapsen vaatteet jätesäkkiin ja heitin sille paidan ja housut lattialle ja sanoin: ala mennä sinne missä sun on mukava asua!
Kun lapsi alkoi itkeä, että sä haluat minun lähtevän; sanoin että en todellakaan halua mutta täällä asuu 3 ihmistä sinun lisäksesi ja sinä olet viimeaikoina terrorisoinut meidän muiden elämää niin, että kakikilla on kokoajan musta mieli. Pienin itkee peloissaan kun huudat ja riehut, säännöistä et piittaa. En kertakaikkiaan voi hyväksyä sellaista käytöstä sillä tämä on meidän kaikkien koti. Jos aiot asua täällä sinun on se huomioitava, muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Jos et aio lähteä, ala nukkumaan. Ja sitten marssin olohuoneeseen itkemään hiljaa... Lapsi kävi nukkumaan.
Toistaiseksi meillä on huomattavasti rauhallisempaa kuin sen parin viikon aikana mutta kyllä minulla on edelleen paha olla kun mietin tuota iltaa.....
Minulla on vedettävänä kahden murkun reki ja yksin. Lasten äiti kuoli keväällä, eikä vuosi ole ollut helppoa. Vanhempi (poika 15) osaa kyllä temppunsa ja pinna palaa. Tyttö ( 12 - mutta murkku) osaa hänkin hommansa.
Ei lapsia pidä yrittää suojella negatiivisilta tunteilta. Jos suojelee, tekee karhunpalveluksen lapselleen - oikea maailmahan on negatiivisia tunteita täynnä.
Pojan ongelmien vuoksi otin yhteyttä koulukuraattoriin ja olemme siellä käyneet yhdessäkin. Koulupsykologi sanoi, että on todella harvinaista, että vanhemmat välittävät nykyään - esimerkiksi kotiintuloaikojen suhteen.
Olisihan minullakin helpompaa vain antaa mennä - ikuisena likasankona ja "inhon" kohteena olemisen sijaan. Pääsisi helpommalla.
Uskokaa pois, armon äidit (kumma, ettei täällä ole muita isiä), että ne murkutkin rakastavat teitä. Heidän tunnemaailma on vain niin sekaisin ja kehittymätön, etteivät he osaa ilmaista sitä. Sen aika on myöhemmin. Tiedän, kun mulla on myös omillaan asuva 23 v. tytär. Lasten äidin kanssa tuli ero 10 vuotta sitten ja tytöt jäivät äidille. Vanhin sanoi, että murkkuna ei mikään tuntunut niin pahalta kuin se, ettei äiti välittänyt pätkääkään. Ei ollut kotiintuloaikoja, kuten kaikilla muilla (älkää yhtään uskoko, jos murkkunne väittää, ettei muilla ole aikoja) Se oli kuulemma raastavaa - ei ollenkaan rakkautta.
Vanhemmalta vaaditaan vahvaa itsetuntoa kohdata raivoava murkku. Ei ole mikään häpeä raivota näille hormonipaukuille takaisin - päin vastoin. Näin he oppivat kohtaamaan toistenkin tunteet ja mikä olisi sellaiselle turvallisempi paikka kuin oma koti.
Asia on nimittäin niin, että ihmisen aivot kehittyvät noin 18-vuotiaaksi saakka. Viimeiseksi kehittyy se aivolohko, jolla ihminen osaa tuntea empatiaa, eli kykenee asettumaan toisten "housuihin". Sitä ennen nuori ei kykene edes aavistamaan, millaista esimerkiksi äidillä on - ei ole kykyä siihen, ei kertakaikkiaan!
Tsemppiä kaikille!
- Jussi 51 vee - kauan sitten murkku, mutta muistaa sen vielä
eikä tuo tarraaminen varmaan oikeasti ole sattunut, murkku vaan älysi huutaa että varmaan naapurit kuulivat.
Pakkohan se jollain tavalla on roti palauttaa, jos ei väsytys auta niin sitten totaali räjähtäminen.
Samoin toiselle räjähtäjälle, ei se lapsi siitä mene rikki... vaatteet tais mennä... siinä on vähän oma lehmä ojassa kun ne itse joudut sitten ostamaan...
kyllä mullakin käämit menee välillä, eikä lapsi ole mennyt rikki ja nyt jopa älyää omatoimisesti noudattaa sovittuja sääntöjä.
t. ennen niin vaikea murkku, kiitos jaksamisesta Äiti.
Tsemppiä kaikille! T. Äiti 49 v, 11 v ja 7 v tyttöjen äiti. Juuri viime yönä vielä klo 24 riideltiin vanhimman tytön kanssa oikomisrautojen käytöstä. Käytössä ns. niskaveto. Uskon, että se on epämukava käyttää, mutta pakko olisi säännöllisesti pitää öisin. Nyt on kesä mennyt niin, että on enemmän ollut poissa kuin päällä. On ollut leirejä yms., jonne en ole pakottanut ottamaan mukaan. Nyt on kotiutunut ja sanoin, että nyt täytyy jälleen aloittaa säännöllinen pitäminen. Oli varmaan väsynyt viime leiristäänkin, kun niin vauhkoontui.
ihan totaalisesti:
esimurkku myöhästeli säännöllisesti kotiintuloajoistaan, räkytti, huusi, riehui ja heitteli tavaroita seinään nin että maalit sinkoili. Parketiin sai koloja tavaroita paiskomalla.
Pari viikkoa neuvottelin, komensin ja huusin tuolle melskaavalle esiteinille.... sitten katkesi mutsin pinna.:
Riivin lapsen vaatteet jätesäkkiin ja heitin sille paidan ja housut lattialle ja sanoin: ala mennä sinne missä sun on mukava asua!
Kun lapsi alkoi itkeä, että sä haluat minun lähtevän; sanoin että en todellakaan halua mutta täällä asuu 3 ihmistä sinun lisäksesi ja sinä olet viimeaikoina terrorisoinut meidän muiden elämää niin, että kakikilla on kokoajan musta mieli. Pienin itkee peloissaan kun huudat ja riehut, säännöistä et piittaa. En kertakaikkiaan voi hyväksyä sellaista käytöstä sillä tämä on meidän kaikkien koti. Jos aiot asua täällä sinun on se huomioitava, muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Jos et aio lähteä, ala nukkumaan. Ja sitten marssin olohuoneeseen itkemään hiljaa... Lapsi kävi nukkumaan.
Toistaiseksi meillä on huomattavasti rauhallisempaa kuin sen parin viikon aikana mutta kyllä minulla on edelleen paha olla kun mietin tuota iltaa.....
Mitä sun omata mielestäsi olisi pitänyt tehdä? Odottaa ja odottaa, ja katsoa kuinka käytös vaan pahenee ja pahenee (koska niin olisi tullut käymään, tuo lapsi oikeasti kokeili sitä kuinka pitkälle hän voi mennä).
Mun mielestäni lapsien on ihan oikeasti hyvä tajuta jossain vaiheessa myös se, että he ovat osa YHTEISÖÄ. Nykyään vaan lässytetään koko ajan yksilöistä ja henkilökohtaisesta huomiosta ja ajasta ja kaikesta sellaisesta. Lapselle on kuitenkin myös erittäin tervettä tajuta, että hän on osa perhettä, ja hänen tekemisensä vaikuttavat muihinkin ihmisiin.
Tuo ikäisen lapsen ei kuulu enää olla vain saamapuolella, jotain häneltä täytyy voida vaatiakin. Inhimillinen käytös on ensimmäisenä listalla.
Alue: Aihe vapaa
vai että oikeen mokasit. oikeen se oli tyttärelles.