Mitäs jos lapsesi puukottaisi jonkun hengiltä, Kotkassa

pieleen. Syyllistäisin itseäni.



Tuollasiin ongelmiin ei joudu hetkessä. Kuka kantaa teräasetta mukanaan julkisella paikalla.



Surullinen tapaus etenkin lapsensa menettäneelle perheelle mutta myös puukottajan perheelle.



Uutisoidaankohan onko taustalla päihde ja/tai mielenterveysongelmaa.



Puukottaja on iältään ysiluokkalainen. Kamala ajatus että tyttären ikätoveri on tappaja.

rakkauttani lasta kohtaan. Mutta olisi erittäin pettynyt itseeni ja kasvatukseeni.

Enkö ole onnistunut opettamaan mitään perusasioita lapselleni?



Mutta olen 100%:n varma, että tämän lapsen kotona ei kaikki ole ok. Oli ns. hyvästä perheestä tai ei, niin joku on ollut pahasti vialla.

Itä-Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa asuu aika omituista porukkaa..

mutta ei lapsen tekemisiä tarvitse hyväksyä.

Nyt alkaa jo helpottaa.



Meillä tämä tapahtui vuonna 2007, kirjoitin silloin täällä asiasta.

Oli se kovaa, vaikka uhri ei kuollutkaan. Ikuiset vammat jäi, en tiedä minkälaiset ovat tällä hetkellä.

Kyllä siinä kyseenalaistaa koko elämänsä sillä hetkellä. Ei varmaan sellaista negatiivista tunnetta olekaan, jota en olisi silloin kokenut.



Mutta elämä kantaa. Sitä näkyy kaikesta selviävän vaikka epätodennäköiseltä silloin tuntuikin.

vaikka uhri ei kuollutkaan, joskus kuolemakin on parempi vaihtoehto.

nyt ja veriteon jälkeen, muuttuiko mikään. Oliko itsesyytöksiä, oliko poika ollut ennen ongelmissa.

Nyt alkaa jo helpottaa.

Meillä tämä tapahtui vuonna 2007, kirjoitin silloin täällä asiasta.

Oli se kovaa, vaikka uhri ei kuollutkaan. Ikuiset vammat jäi, en tiedä minkälaiset ovat tällä hetkellä.

Kyllä siinä kyseenalaistaa koko elämänsä sillä hetkellä. Ei varmaan sellaista negatiivista tunnetta olekaan, jota en olisi silloin kokenut.

Mutta elämä kantaa. Sitä näkyy kaikesta selviävän vaikka epätodennäköiseltä silloin tuntuikin.

Ai itsesyytöksiä? Oikeudessa piti välillä muistuttaa itseään, että en se olekaan minä joka on tässä syytettynä.



Meidän välit on hyvät nykyään. En sanoisi läheiset, etäännytty on. Luottamisen kanssa on välillä vaikeaa.



Pojalla ei ollut taustalla tämän suuntaista käytöstä. Ehkä siksikin se oli niin kova yllätys. Ei hän mikään herranenkeli ollut, mutta esim. poliisin kanssa ei ollut ennen tätä missään tekemisissä.

mutta eikös meillä äideillä ole tapana syytellä itseämme jos jokin asia menee pieleen. Kysyn nyt sellaista (kun olen yhdestä pojasta huolissani)

oliko lapsi paljon kavereidensa kanssa ja mitkä oli kotiintuloajat teininä.

Yhden ystäväperheen poika on nyt yläkouluikäinen ja jo komisen vuotta luuraillut ties missä, tulee kotiin puolen yön jälkeen ja vanhemmilla ei ole enää otetta häneen. Koti on kääntymispaikka ja koulu menee huonosti.

Ai itsesyytöksiä? Oikeudessa piti välillä muistuttaa itseään, että en se olekaan minä joka on tässä syytettynä.

Meidän välit on hyvät nykyään. En sanoisi läheiset, etäännytty on. Luottamisen kanssa on välillä vaikeaa.

Pojalla ei ollut taustalla tämän suuntaista käytöstä. Ehkä siksikin se oli niin kova yllätys. Ei hän mikään herranenkeli ollut, mutta esim. poliisin kanssa ei ollut ennen tätä missään tekemisissä.

Mutta en katso ettää se tässä olisi vaikuttanut. Poika oli silloin opiskelemassa kauempana, asui asuntolassa. Siis kaiken aikaa vai kaveriseurassa.



Syyt meidän tapauksessa olivat nämä:





Pienestä asti hän näki perheväkivaltaa. (tämä on se pääsyy mielestäni)



Tunnetasoltaan hän oli kypsymätön, eikä osannut käsitellä tyttöystävän rajua mustasukkaisuutta.



Viimeisenä niittinä tuli isältä (jälleen kerran) itsemurhaviesti: "hyvästi poikani, tapan itseni nyt" Tämä katkaisi korren. Pari tuntia sen jälkeen puukko heilahti.



Se Äiti, en muista numeroa.