voiko mielestäsi/jättäisitkö 10-vuotiaan tytön illalla/yöllä yksin kotiin?

uskaltaisi jäädä yksin. Enkä jättäisikään.

niin, siinä se tulikin...olen kahden vaiheilla. Tyttö on koulun jälkeen yksin kotona kissansa kanssa, pärjää hienosti, ei ole ongelmia, on fiksu ja luotettava, oppinut pärjäämään ja olemaan yksin kotona heti kun koulunsa aloitti. Mutta nyt on siis tilanne tämä, että minulla olisi menoa viikonloppuna, arviolta 21-03, enkä osaa päättää onko tytölle hankittava hoitaja siksi aikaa vai ei. Tyttö itse sanoo että pärjäisi, puhelimella minut toki tavoittaa tarvittaessa. Eikä siinä montaa hereilläolotuntia olisikaan. Mutta se mutta, entäs jos sattuu jotakin? Ei välttämättä auta jos minulle soittaa tai hätänumeroon... Mitä te tekisitte? Ja onko olemassa jotakin "virallista" ikärajaa tällaiseen tilanteeseen, että koska lapsen voi/saa jättää illalla ja yöllä yksin kotiin?

Hyvä äiti ei edes miettisi tuollaista kahta kertaa! Olet ilmeisesti yh? Miksi isä ei voi olla tytön kanssa kotona? HÄPEÄ!!!

10-vuotias on vielä mieleltään pieni, vaikka esittäisi kuinka isoa ja reipasta. Ja pelkästään tieto siitä, että äiti on ryyppäämässä baarissa, ei varmaan tytön turvattomuutta vähennä.

vaikka olisi miten fiksu tyttö!



Yläasteikäinen on jo toinen asia. Itse käytin ystäviäni apuna. Olivat meil yökyläs tai lapsi jossain yökkylässä. Älä jätä!



Kokemusta on.

Ajatelkaapa, että joissakin USAn osavaltioissa tuollaisesta saisi syytteen heitteillejätöstä. Tuon ikäisiä lapsia ei niissä osavaltioissa ylipäätään saa jättää yksin kotiin, ei päivällä eikä yöllä.



Me suomalaiset olemme varsinaisia kaksinaismoralisteja: lapset pitäisi hoitaa kolmivuotiaaksi kotona niin ettei kukaan muu kuin äiti tai isä saa olla heitä hoitamassa - ja parin vuoden kuluttua - hupsis: yhtäkkiä vanhemmat ovatkin sitten vapaita luuhaamaan kapakoissa yöt ja lapset voivat aivan hyvin olla yksin kotona, kun ovat niin reippaita ja itsenäisiä ja pärjääviä... Jep jep!

kuin yksin oleminen ilta-/yöaikaan. Pitäisihän sen olla selvä asia kaikille.



Tietenkään 10-vuotiasta ei jätetä illaksi tai yöksi yksin. Ja tähän keskusteluun on nyt ihan turha vetää lapsen omaa mielipidettä (kuinka moni lapsi on sitä mieltä, että pärjää vallan hyvin päivän syömällä pelkkää karkkia ja jäätelöä: annatteko lapsellenne silloin pelkkää karkkia ja jäätelöä?). Tietenkään lapsi ei ole kyvykäs tekemään tällaisia päätelmiä omasta kyvykkyydestään. Ja myöskin on ihan turha vetää keskusteluun jotain "kyllä minäkin 70-luvulla olin sitä ja tätä". Hei, meidän kaikkien mummot oli 6-vuotiaana peltotöissä ja hoiti siinä samalla nuorempia sisaruksia! -Ajat muuttuvat, lasten psyko-sosiaalinen todellisuus muuttuu ja lasten tarpeita ymmärretään muutenkin paremmin nykypäivänä. Kasvatusfilosofiat ja se emotionaalinen maailma, jossa lapsi kasvaa, muuttuu. Sitä myötä muuttuvat myös kasvatuskäytännöt. Puhumattakaan nyt siitä, että lasten turvallisuus onkin lisääntynyt ja esim. lapsikuolleisuus vähentynyt viime vuosikymmeninä.



No takaisin siis aiheeseen. Et todellakaan jätä lastasi yksin kotiin, jotta pääset baariin! Naurettavaa edes ajatella moista. Ja joo, mielestäni se "virallinen" ikä on 12 vuotta. Siis jossain on sellaisen lakipykälä, tai ainakin ohjeellinen ikäraja, että alle 12-vuotiasta ei saisi jättää yksin. Kai asioita katsotaan tapauskohtaisesti. Kouluikäisen voi toki jättää määräajaksi, esim. juuri koulun jälkeen iltapäiväksi yksin, mutta ei esim. yön yli, viikonlopuksi jne. Uskoisin, että sosiaaliviranomaisillakin voisi olla jotain puututtavaa 10-vuotiaaseen, joka viettää yön yksin.

Kyllä se on jännää, kun täällä yks ja toinen mamma kirjoittaa, että lapseni on itsenäinen ja pärjäävä ja muuta soopaa. Vaikka kuinka on, niin heittelejättöä en pidä hyväksyä. Usa:ssa istuisit linnassa.

Maalaisjärki hohoooi, missä siinäää oooleet?!

On järkyttävää huomata miten tästä asiasta ei voi edes asiallisesti kysyä / keskustella - heti saa tämänkaltaisia "heitteille jättö" -vastauksia.

Kyllä 10-vuotias lapsi on jo aika "iso" ihmisen alku, ja osaava sekä pärjäävä. Mummuni lapsuudessa tuon ikäiset lähetettiin jo maailmalle piioiksi ja rengiksi - mites on, luuletteko, että siellä piika-/ renkipaikassa "lasta" (eli siis tätä 10-vuotiasta) hyysättiin ja katsottiin jatkuvasti perään tämän tekemisiä? Eheei, kyllä se oli silloin tämä 10-vuotias, joka katsoi perheen pienempien lasten perään. Ja hänen tuli silloin jo pärjätä - lähes kuten aikuisten.

Toisissa maissa 10-vuotiaita naitetaan avioliittoonkin..

Mutta Suomessa he ovat näköjään ihan vauvoja. Kummallista. Luulisi, että ihmisen kehitys olisi kokolailla universaali-ilmiö, eikä esimerkiksi sidottua siihen kulttuurilliseen ilmapiiriin, jossa milloinkin elämme?

Sanomattakin on kai selvää, etten ole sanomassa, että käytäntö 30-luvulla Suomessa lasten suhteen oli hyväksyttävä tai, että 10-vuotiaan naittaminen avioliittoon olisi hyväksyttävää - halusin tuoda nämä maailman epäkohdat esille, jotta saisitte hieman perspektiiviä.

Mielestäni on ihan hyvä, että lapsi saa sopivassa suhteessa vastuuta, ja oppii pärjääväksi nuoreksi aikuiseksi - liika holhoaminen on huono asia.

saa mennä pihallekaan ennen kuin menee yläasteelle. voi kamala sentään kun mitä tahansa voi sattua.

vastaan, että hankalaa on. Tyttö pääsi kunnan vuoropväkotiin vielä ekan ja tokan luokan välisenä kesänä, mutta nyt toisen ja kolmannen luokan välinen kesä olikin sitten mielenkiintoista järjesteltävää. Viikon kesäleiri, kavereille yökylään, pari pitkää viikonloppua isovanhemmilla. Onneksi teen vuorotöitä vain kesäisin. Mutta tästähän voisi tulkita, että "virallisesti" 9-vuotiaan pitäisi pärjätä yksin mihin vuorokaudenaikaan tahansa, jos ei vanhemmilla ole varaa yksityiseen hoitajaan.

Olen aika liberaali tässä asiassa :)



Meillä - hui kauhistus - on 8-vuotias kotona yksin koulun jälkeen ja nauttii siitä. Pidän häntä täysin valmiina tähän itsenäistymisen askeleeseen.



Silti ilta ja yöaikaan yksinolo on ihan eri asia - tiedän sen itsestänikin. Jos mies on matkoilla, saattaa joskus illalla joku paukahdus saada sydämen laukkaamaan ja monta kertaa tarkistan ovien lukossa olemisen.



10-vuotiaalla voi yhtäkkiä isekä ihan selittämätön pelko ja ikävä.



joku 13-14 vuotias voisi varmaan jo ollakin jos itse olisi siihen "henkisesti" valmis.

Tulkitsetko niin, että jos yhteiskunta ei kustanna teille jotakin palvelua, sitä ei tarvita?

Miksi ainoat vaihtoehdot ovat yhteiskunnan palvelu tai yksin pärjääminen? Verkostoitukaa äidit! Tehkää toisillenne palveluksia! Pyytäkää ja antakaa apua.

Kuvitellaanpa, että naapurihuoneistossa syttyy tulipalo kun 10-vuotiaasi on yksin kotona, ja rappu täyttyy savusta. Tai joku juoppo tulee soittelemaan ovikelloa ja lapsesi avaa oven epähuomiossa. Tai televisio alkaa savuttaa. Tai... Aina voi tietysti uskotella itselleen, ettei mitään tällaista tapahdu. Kuitenkin joka päivä jossain tapahtuu.

Ja jos nyt ap menee baariin ja lapsella menee kaikki hyvin - mitäpä sitten seuraavaksi? Ap huomaa, että tässähän voikin mennä ja tulla miten vaan, sovitaan ensi lauantaiksikin baari-ilta, kun tyttö pärjää niin hienosti! Ja sitten seuraavaksi ja...

vastaan, että hankalaa on. Tyttö pääsi kunnan vuoropväkotiin vielä ekan ja tokan luokan välisenä kesänä, mutta nyt toisen ja kolmannen luokan välinen kesä olikin sitten mielenkiintoista järjesteltävää. Viikon kesäleiri, kavereille yökylään, pari pitkää viikonloppua isovanhemmilla. Onneksi teen vuorotöitä vain kesäisin. Mutta tästähän voisi tulkita, että "virallisesti" 9-vuotiaan pitäisi pärjätä yksin mihin vuorokaudenaikaan tahansa, jos ei vanhemmilla ole varaa yksityiseen hoitajaan.

Ja myöskin on ihan turha vetää keskusteluun jotain "kyllä minäkin 70-luvulla olin sitä ja tätä". Hei, meidän kaikkien mummot oli 6-vuotiaana peltotöissä ja hoiti siinä samalla nuorempia sisaruksia! -Ajat muuttuvat, lasten psyko-sosiaalinen todellisuus muuttuu ja lasten tarpeita ymmärretään muutenkin paremmin nykypäivänä. Kasvatusfilosofiat ja se emotionaalinen maailma, jossa lapsi kasvaa, muuttuu. Sitä myötä muuttuvat myös kasvatuskäytännöt.

Paljon triviaalia sanahelinää, joka ei loppujen lopuksi kestä lähempää tarkastelua. Toki lasten psyko-sosiaalinen todellisuus sekä emotionaalinen kasvuympäristö on radikaalisti muuttunut noista ajoista, ja suureksi osaksi se on muuttunut parempaan ja turvallisempaan suuntaan. Mutta - ja iso mutta onkin - nyky-yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme ei ymmärretä oikein esimerkiksi yksilön voimaannuttamisen käsitettä - meillä on yhteiskunnan tarjoama tukiverkko valmiina ottamaan vastaan ja kannattelemaan sen rattaista pudonneita, mutta ei todellaista ymmärrystä siitä, mitkä seikat tuottavat mielekkyyttä ja, mitä ihminen (yksilö) lähtökohtaisesti tarvitsee voidakseen hyvin.

Nykyinen malli kasvattaa ja holhota on kaikessa toimimattomuudessaan ahdistava! Se ei jätä minkäänlaista sijaa nuoren / lapsen normaalille irtaantumisen kehitykselle, ja opettaa vääränlaista riippuvaisuutta. Sitten ihmetellään, kun nuoret voivat niin huonosti; tekevät luottovelkoja eivätkä löydä paikkaansa maailmassa. Minä en ihmettele ollenkaan - mielestäni suomalaisen nyky-yhteiskunnan ongelma on ilmeinen; liiallinen kontrolli ja holhoava asenne estää yksilön voimaantumisen kokemuksen ja todellisen vastuun kantamisen omasta elämästään. Ja tämä malli aloitetaan jo kodissa ajattelemalla asioista juuri näin.

meillä 9-vuotiaan yksinjääminen ei ole ollut vaihtoehto, verkostoiduttu on, niin että on tuttavia, joiden kanssa voi harrastaa "lapsenvaihtoa" niin että saan lapsen yökylään työvuorojeni ajaksi ja meille taas tulee kavereita (yö)kylään kun olen vapaalla. ja onneksi omat vanhempani asuvat vajaan sadan kilometrin päässä ja pystyvät järjestämään töitään niin, että voivat ottaa lapsia viikonlopuiksi silloin tällöin, joskus joku arkipäivä siihen lisäksi. kaikilla tuskin on niin hyvin.

"virallisella" viittasin jonkun kysymykseen siitä, onko olemassa mitään yleistä määritelmää yksin pärjäävän lapsen iästä.

vanhoina aikoinahan köyhien lapset lähtivät usein koko kesäksi kesäsiirtolaan, kun vanhempien oli oltava töissä. nykyään on ainakin joillain paikkakunnilla puistotoimintaa, mutta ainakin meillä päin vain kesäkuun ja "normaali" työaikaan eli ei paljon lohduta vuorotyöläisen hoitomurheita.



29

sinulla yöaikaan on että yksin pitäisi lapsi jättää??

kyllä mä sitten omat menot perun jos en saa hoitajaa lapsille..Ehkä 15.v voisin jättää yöksi yksin?!

kestämätöntä sanahelinää. Ymmärrän, ettei tarkoituksesi ole väittää, että nuorten luottohäiriöt ja irrallisuus yhteiskunnassa johtuvat siitä, ettei heitä jätetty yksin kotiin yöksi 10-vuotiaana, mutta tämän ketjun kokonaisuudessa näin voisi melkein luulla.



Ylenmääräinen kontrolloiminen ja yliholhoavaisuus, ns. curling-vanhemmuus, on toki lapsen itsenäistymisprosessia estävä kasvatusmalli. Toki lapsille pitää tarjota mahdollisuuksia KASVUTAHTISEEN, ikä- ja kehitystasolle sopivaan omatoimisuuteen ja itsenäistymiseen. Tässä ketjussa keskustellaan käsittääkseni siitä, MIKÄ ON 10-VUOTIAALLE sopivaa - hänen psyykelleen hyvää - itsenäisyyttä. Keskustellaan siis rajoista. Et varmaan sinäkään ole sitä mieltä, että 6-vuotias voi olla hyvin viikon yksin kotona? Tai että kaikki 14-vuotiaat pitää päästää kavereiden kanssa viikoksi etelään, jos he ovat sitä mieltä, että pärjäävät vallan hyvin, vain ettei heitä liiaksi holhota ja heille annetaan mahdollisuus itsenäistyä? - Etteivät sitten ota parin vuoden päästä pikavippejä ja löytävät paikkansa maailmasta.



Vanhempien tehtävä on määritellä ne rajat, joissa lapsen on hyvä ja turvallinen harjoitella itsenäistymistä. SUURIN OSA VANHEMMISTA on sitä mieltä, että 10-vuotias toki voi olla jo yksin lyhyitä aikoja, esimerkiksi joitakin tunteja koulunjälkeen, mutta nimenomaan päiväsaikaan ja vain tiettyjä määräaikoja. Tätä näkemystä tukee myös yleisesti ottaen nykypäivän kasvatusoppi ja esim. maamme sosiaaliviranomaisten näkemykset. Siihen nähden mielenkiintoista, että sinä määrittelet yliholhoamikseksi sen, ettei 10-vuotiaalle näe vielä sopivaksi olla öitä yksin kotona. Ymmärrät varmaan, tämän ketjunkin perusteella, olevasi vähemmistössä ajatuksinesi.



Ja itse asiassa oma näkemykseni - toki vain arkinäkemykseni - on, että enemmän teini- ja aikuisiän ongelmia on nimenomaan niillä lapsilla, joiden vanhemmat EIVÄT olleet kotona heidän lapsuusvuosinaan. Jotenkin ne tuppaavat vähän herkemmin kasvamaan kieroon, jotka jätetään 10-vuotiaana huolehtimaan itsestään, kun mamma ja pappa lähtevät baariin öisin.



Miksi pitää aina vetää kaikki mustavalkoiseksi? Jos ei halua jättää 10-vuotiasta yksin yöksi, ei varmaan anna tälle mitään muitakaan mahdollisuuksia itsenäistymiseen tai omatoimisuuteen. Silloin varmaan vielä paloittelee ruuankin kolmasluokkalaisen lautaselle ja hankkii vielä lapsenvahdin 16-vuotiaallekin?

kestämätöntä sanahelinää. Ymmärrän, ettei tarkoituksesi ole väittää, että nuorten luottohäiriöt ja irrallisuus yhteiskunnassa johtuvat siitä, ettei heitä jätetty yksin kotiin yöksi 10-vuotiaana, mutta tämän ketjun kokonaisuudessa näin voisi melkein luulla. Ylenmääräinen kontrolloiminen ja yliholhoavaisuus, ns. curling-vanhemmuus, on toki lapsen itsenäistymisprosessia estävä kasvatusmalli. Toki lapsille pitää tarjota mahdollisuuksia KASVUTAHTISEEN, ikä- ja kehitystasolle sopivaan omatoimisuuteen ja itsenäistymiseen. Tässä ketjussa keskustellaan käsittääkseni siitä, MIKÄ ON 10-VUOTIAALLE sopivaa - hänen psyykelleen hyvää - itsenäisyyttä. Keskustellaan siis rajoista. Et varmaan sinäkään ole sitä mieltä, että 6-vuotias voi olla hyvin viikon yksin kotona? Tai että kaikki 14-vuotiaat pitää päästää kavereiden kanssa viikoksi etelään, jos he ovat sitä mieltä, että pärjäävät vallan hyvin, vain ettei heitä liiaksi holhota ja heille annetaan mahdollisuus itsenäistyä? - Etteivät sitten ota parin vuoden päästä pikavippejä ja löytävät paikkansa maailmasta. Vanhempien tehtävä on määritellä ne rajat, joissa lapsen on hyvä ja turvallinen harjoitella itsenäistymistä. SUURIN OSA VANHEMMISTA on sitä mieltä, että 10-vuotias toki voi olla jo yksin lyhyitä aikoja, esimerkiksi joitakin tunteja koulunjälkeen, mutta nimenomaan päiväsaikaan ja vain tiettyjä määräaikoja. Tätä näkemystä tukee myös yleisesti ottaen nykypäivän kasvatusoppi ja esim. maamme sosiaaliviranomaisten näkemykset. Siihen nähden mielenkiintoista, että sinä määrittelet yliholhoamikseksi sen, ettei 10-vuotiaalle näe vielä sopivaksi olla öitä yksin kotona. Ymmärrät varmaan, tämän ketjunkin perusteella, olevasi vähemmistössä ajatuksinesi. Ja itse asiassa oma näkemykseni - toki vain arkinäkemykseni - on, että enemmän teini- ja aikuisiän ongelmia on nimenomaan niillä lapsilla, joiden vanhemmat EIVÄT olleet kotona heidän lapsuusvuosinaan. Jotenkin ne tuppaavat vähän herkemmin kasvamaan kieroon, jotka jätetään 10-vuotiaana huolehtimaan itsestään, kun mamma ja pappa lähtevät baariin öisin. Miksi pitää aina vetää kaikki mustavalkoiseksi? Jos ei halua jättää 10-vuotiasta yksin yöksi, ei varmaan anna tälle mitään muitakaan mahdollisuuksia itsenäistymiseen tai omatoimisuuteen. Silloin varmaan vielä paloittelee ruuankin kolmasluokkalaisen lautaselle ja hankkii vielä lapsenvahdin 16-vuotiaallekin?

Minun mielestäni ylipäätään on ärsyttävää se, miten niin monissa akateemisissa piireissä unohdetaan se tosiasia, että tutkittu asiatieto on totta vain ja ainoastaan niin kauan kunnes saadaan tutkittua tietoa toisenlaisesta mallista tai täydennetään jo olemassa olevaa tietoa uudella tiedolla. Otatko sinä huomioon kirjoituksessasi ollenkaan sitä, ettei tämä nykyinen tietämys / ts. tieto ole välttämättä mikään absoluuttinen, kaiken kattava Totuus - vaan se on vain ja ainoastaan tämän hetkinen näkemys ("tieto") asiasta? Kaikenlaisen tiedon suhteen pitäisi kuitenkin osata säilyttää kriittisyys ja kyseenalaistaa myöskin yleisiä toimintamalleja.

Ymmärrän kyllä hyvin, että tässä on kysymys rajan vetämisestä jonnekin - mutta se tapa, millä tätä asiaa lähestytään (juuri enemmistön taholta) on mielestäni todella ärsyttävä, puhumattakaan siitä, että se on täysin epäinhimillinen ja tasapäistävä. Lapsissa on suuria eroja! Siinä missä jonkun toisen 10-vuotias olisi hyvinkin kypsä olemaan em. ajan yksin (muuten turvallisessa) kodissa, jonkun toisen 10-vuotias ei vielä sitä ole. Mielestäni on täysin absurdia lähestyä tätä aihetta lukemalla lakikirjaa ja väläyttelemällä sosiaaliviranomaisia - toivoisin hieman laajempaa näkemystä, ja joustavampaa asennetta.

Ja todellakin myöskin näkemystä siitä, mikä tuottaa yksilölle hyvinvointia ja niitä tuikitärkeitä voimaantumisen kokemuksia. Vastuun saaminen ja sen kantaminen on yksi tärkeä seikka. Toinen on se, että hyvin pieni lapsikin haluaa olla hyödyksi - auttaa jollakin tavalla perheen yhteisessä arjessa, olla mukana perheensä "täysivaltaisena" jäsenenä.

Itse tunnen monia esimerkiksi alkoholistivanhempien kanssa kasvaneita (lapsuutensa lähes heitteillä olleita) aikuisia, joilla on nyt aikuisina oma elämä hyvin hallinnassa. He ovat oppineet jo pieninä kantamaan vastuuta itsestään ja pärjäämään - eikä se ole aina yksiselitteisesti huono juttu. Toisaalta sitten taas tiedän pumpulissa kasvatettuja nuoria aikuisia, joilla ei ole käsitystä esimerkiksi siitä millaisiin ihmisiin voi luottaa tai kuinka omaa taloutta hoidetaan - koska he eivät ole saaneet riittävästi liikkumatilaa omassa lapsuudenkodissaan. Vanhemmat ovat pyrkineet sanelemaan aivan kaiken valmiiksi, kasvu on ollut liian tukahdutettua.

Mielestäni niin paljon on yksilöistä, ja erilaisista olosuhteista, kiinni, ettei mitään yleispäteviä "sääntöjä" tai toimintamalleja voi jyrkästi antaa / asettaa.

Terveisin; 32

Jos tyttösi on ainut lapsi, voi olla hankalampaa. Mutta toi oli hyvä kommentti, että ennen lähdettiin vieraille piikomaan tuon ikäisenä!

Lapset kehittyvät niin kovin eri tavoin, ei kai ikärajaa voi täysin yksiselitteisesti asettaa!



Voin vetää pohjat keskustelulle: jätin kotiin klo 19-01 tytön 11v hoitmaan pienempiä sisaruksiaan 3v & 5v.



Hienosti meni, heillä oli ollut kuulema tosi hauskaa: olin leiponut heille pitsan ja vuokrannut dvd:n. Olivat syöneet, katsoneet leffan (Tuhkimo:), isosisko pessyt hampaat kaikilta ja käyneet nukkumaan.



Itse olin varma heidän pärjäämisestään. Jos jotain olisi tapahtunut, olisi seinän takana asuva naapuri auttanut ja itse olisin ehtinyt 15 minuutissa takaisin kotiin.

Nyt puhutaan 10-vuotiaasta, ei 15-vuotiaasta. Yksikään 10-vuotias ei ole henkisesti kypsä olemaan yksin yötä kotona.

Voisin löydä vetoa, että tätä mieltä ovat ihan_jokainen asiantuntija jolta asiaa kysyttäisiin.



10-vuotias yksin yötä kotona on heitteillejättö, tätä mieltä ovat taatusti myös lastensuojeluviranomaiset.



Ja mistä muuten voit tietää mitä traumoja niille kertomillesi alkkisten lapsille on tullut? Oma lapsuudenystäväni oli tällainen alkkisten lapsi, joka joutui kantamaan vastuun itsestään jo ala-asteikäisenä. Öitä yksin kotona, omista ruuistaan huolehtiminen jne. Elämä on hallussa tänä päivänä, mutta jäljet on jääneet.

10-vuotias on vielä lapsi! Miksei lapsi vois mennä vaikka kaverin luokse yökylään?