Selittäkääpä, virikehoidon puolustelijat, miksi luulette kritisoijien olevan kateellisia?
Miten yleensäkään voi olla kateellinen sellaisesta, mitä voi itsekin saada?
Kommentit (49)
kun naapurin virikerouva ei saanutkaan lapsiaan samaan päiväkotiin, kun aloitti työt, ja nyt jaksaa siitä vinkua. Itse kiikutti esikoistaan lähipäiväkotiin ja minä työtätekevänä pidemmälle. No, nyt on meidän lapsi lähipäiväkodissa ja virikerouva reissaa pitkin poikin kaupunkia pentujensa kanssa aamuin illoin :D
Tosin hänellä onkin pieni ryhmä jossa on muutamaa lasta kohden hoitaja... Lapsi leikkii hoidossa kavereiden kanssa, syö reippaasti ja nukkuu sikeästi niin päiväunet kuin yöunetkin. Käytös ihan yhtä iloista kuin ennenkin, hihkuu riemusta kun aamulla näkee kavereita eteisessä ja ottaa vanhemmat iloisena vastaan päivällä. En tiedä onko suomalaisilla yleensä kovin antisosiaalisia lapsia vai miksi tässä maassa vähätellään niin kovasti taaperoiden tarvetta omanikäiseen seuraansa? Meillä on vain yksi lapsi eli sekin on yksi syy laittaa hänet osapäivähoitoon. Paheksukaa ihan rauhassa vaan, ei hirveästi hetkauta ;).
Meidän taaperoikäinen tykkää myös tosi paljon käydä tarhassa. Me leikimme ja puuhailemme hänen kanssaan kaikkea itsekin mutta kyllä hän esimerkiksi pitkillä lomilla tai muuten kotona ollessaan selvästi kaipaa kavereitaan. Me asumme onneksi ulkomailla, missä on normaalia laittaa lapsi jo alle 6 kk iässä hoitoon (me laitoimme 9kk) ja tarha mielletään normaaliksi. Mielestäni ainoalla lapsellani on oikeus varhaiskasvatukseen ja omaan sosiaaliseen verkostoon, koska sisaruksia hänelle ei tule (tiedän, olen itsekäs). Lisäksi lapsemme oppi asuinmaamme kielen erittäin nopeasti ja nyt taaperoiässä puhuu sitä erittäin sujuvasti.
Mikä on virikehoitoa?
Mihin se ikäraja vedetään vaiko saako suomalaislapsi luvallisesti vasta mennä eskariin jos äiti/isä on kotona sisarusten kanssa? Alle 3-vuotiaiden virikehoitoa en ymmärrä ellei siihen ole hyvää syytä esim. masennus tai kielen oppiminen (maahanmuuttajat). En millään käsitä miksi 5-vuotiaan tulisi ottaa pois tutusta tarhasta kun syntyy sisarus sen sijaan että hän voisi jatkaa esim. puolipäivähoidossa osan viikkoa? Monessa maassa tämä 5-vuotias olisi jo koulussa. Suomalainen sisu kunniaan mutta tämä oman kruunun kiillottaminen menee jo liiallisuuksiin. t. äiti joka antoi 5-vuotiaan jatkaa virikehoidossa mutta otti 3-vuotiaan kotiin kun kolmas lapsi syntyi
koulu alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää 7. Aivan järkevää olisi muuttaa systeemiä esim. niin, että 5-vuotiaat kävisivät eskarityyppistä systeemiä ja 6-vuotiaat aloittaisivat jo oikean koulun.
Mutta nythän on kysymys siitä, että vanhemmat pistävät lapsensa kunnalliseen hoitoon vain siksi, että pantataan hoitopaikkaa myöhempiä tarpeita varten tai että ei viitsitä itse hommata lapsille seuraa ja tekemistä vaan omistaudutaan esimerkiksi vauvalle himassa. Kunnallinen päivähoito on kehitetty työtätekevien ja opiskelevien vanhempien tarpeita varten ja heillä pitäisi olla hoitopaikkoihin etusija. On väärin, kallista ja typerää, että hoitopaikkoja pidetään turhan panttina.
Mihin se ikäraja vedetään vaiko saako suomalaislapsi luvallisesti vasta mennä eskariin jos äiti/isä on kotona sisarusten kanssa? Alle 3-vuotiaiden virikehoitoa en ymmärrä ellei siihen ole hyvää syytä esim. masennus tai kielen oppiminen (maahanmuuttajat). En millään käsitä miksi 5-vuotiaan tulisi ottaa pois tutusta tarhasta kun syntyy sisarus sen sijaan että hän voisi jatkaa esim. puolipäivähoidossa osan viikkoa? Monessa maassa tämä 5-vuotias olisi jo koulussa. Suomalainen sisu kunniaan mutta tämä oman kruunun kiillottaminen menee jo liiallisuuksiin. t. äiti joka antoi 5-vuotiaan jatkaa virikehoidossa mutta otti 3-vuotiaan kotiin kun kolmas lapsi syntyi
Itse en miellä kaikkea kritiikkiä kateudeksi kuten tällä palstalla helposti tehdään. Enkä kyllä ap:n tavoin ymmärrä MISTÄ tässä virikehoitoasiassa nyt voisi olla kateellinen. Mutta olen samaa mieltä #33:n kanssa tuosta lainaamastani tekstistä. 5-vuotias tarvitsee jo ihan oikeasti virikkeitä ja sitäpaitsi tuossa tutussa ryhmässä on varmaan jo tulevia eskarikavereita ja mahdollisesti jopa koulukavereita. Kaikkialla ei ole laadukasta kerhotoimintaa, joka parhaassa tapauksessa korvaisi virikehoitoa. Tosin se ei poista sitä, että lapsi otettaisiin tutusta ryhmästä pois, mutta jos kerhotoimintaa olisi enemmän niin sieltäkin saattaisi löytyä enemmän niitä tuttuja lapsia joille on myös syntynyt pikkusisarus. Sitäpaitsi pienten hoitaminen päiväkodissa vie enemmän resursseja kuin isompien lasten.
Niin kauan kuin Suomessa oppivelvollisuuspykälät eivät muutu, koulu alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää 7. Aivan järkevää olisi muuttaa systeemiä esim. niin, että 5-vuotiaat kävisivät eskarityyppistä systeemiä ja 6-vuotiaat aloittaisivat jo oikean koulun.
Mutta nythän on kysymys siitä, että vanhemmat pistävät lapsensa kunnalliseen hoitoon vain siksi, että pantataan hoitopaikkaa myöhempiä tarpeita varten tai että ei viitsitä itse hommata lapsille seuraa ja tekemistä vaan omistaudutaan esimerkiksi vauvalle himassa. Kunnallinen päivähoito on kehitetty työtätekevien ja opiskelevien vanhempien tarpeita varten ja heillä pitäisi olla hoitopaikkoihin etusija. On väärin, kallista ja typerää, että hoitopaikkoja pidetään turhan panttina.
Meidän päiväkodissamme, yksityisessä, siitä saisi maksaa n. 500 euroa kuussa.
Itse olemme maksaneet parisataa euroa kuussa siitä, että viisivuotias lapsemme sai jatkaa päiväkodissa osapäiväisenä ennen eskarin alkua, ettei joutuisi vaihtamaan lapsiryhmää juuri ennen eskaria. Ja onhan se monelle iso raha.
Ja voihan se kateus tulla siitäkin, ettei uskalla tehdä sellaista ratkaisua, tai ei jaksa eikä viitsi kuskata joka päivä lasta.
Minusta varhaiskasvatus on lapsen oikeus, ja viisivuotias tarvitsee osapäiväisesti ainakin virikkeitä. Muualla maailmassa se on itsestään selvää.
puolesta aika mittavia uhrauksia. Esimerkiksi itse saan palkkaa suht mukavasti, yli neljä tonnia kuussa, mutta silti olin kotona kunnes kuopus oli 3-v.
Sellaisia uhrauksia tehdessään ihminen haluaa korostaa ja pitää tärkeänä sitä, mitä sillä saavutetaan = kotihoitoa.
Ja sen vuoksi kismittää, jos joku kuorii ns. kermat päältä ja panee isomman lapsensa hoitoon, kun kellii vauvan kanssa kotona. Inhimillistä: "kaikkien pitää tehdä samoin kuin minä".
Ja osa katkerista kommentoijista on niitä, jotka eivät ole saaneet pk-paikkaa lähitarhasta. Oikeasti oikea osoite kiukulle lienee kumminkin kunta - jos virikelapset siivotaan pois ryhmistä, niissä ei suinkaan ole entistä väljempää, kyllä säästöintoinen kunta sen sijaan sulkee "ylimääräisiä" ryhmiä!
Täällä on mammat ihan loppu kun yksin pyörittävät taloutta huonon miehen aisaparina, ovat 24/7 yh:n asemassa jne. Sitten kadehtivat kun joku uskaltaa sanoa "minusta meille paras ratkaisu oli hoitoonmeno". :D Vähän kuin osa suomalaisista kuvittelee toimeentulotuella elävien nostavan jättimäisiä tukia ja sossu kustantaa kaiken mitä keksii haluta jne.
Kyllä minullekin on täällä sanottu suoraan että kunpa en olisi edes lastani saanut kun tämä meni hoitoon tasan 2-vuotiaana.
Itse ainakin ajattelen lasta. Ei se isossa päiväkotiryhmässä oleminen ole helppoa. Se on todellista työtä lapselle,joten ei ihme jos sinne turhaan lapsen vievää kritisoidaan. Se onkin sitten eri asia kuka määrittelee sen turhan. Kukaan vierashan ei tiedä perheen tilannetta.
Eikä virikehoito ole yhtään sen kalliimpaa kuin päiväkotipaikkakaan.
ap
vastauksia.
Siksi se on kateutta, että ei hyväksytä jonkun PÄÄSEVÄN HELPOMMALLA kuin mitä itse on päässyt.
Ja siksi, että sitä pk-paikkaa ei olla saatu sieltä, mistä on haettu - sillä introllahan useimmat subjektiivisen päivähoitopaikan vastustajat narinansa aloittavat.
niin siksi ollaan kateellisia niille, jotka uskaltaa käyttää heille kuuluvan oikeuden.
ja voihan se olla niin, että kaikki lapsesta tuleva raha on ainoaa rahaa, mitä äiti saa, joten se muutama kymppi, mitä siitä isommasta saa, kun on kotona, on pakko ottaa, jotta on omaa rahaa. ollaan sitten kateellisia niille, joilla "on varaa" laittaa se isompi hoitoon.
vastauksia.
Siksi se on kateutta, että ei hyväksytä jonkun PÄÄSEVÄN HELPOMMALLA kuin mitä itse on päässyt.
Ja siksi, että sitä pk-paikkaa ei olla saatu sieltä, mistä on haettu - sillä introllahan useimmat subjektiivisen päivähoitopaikan vastustajat narinansa aloittavat.
ap
Tämä siis kotiäidiltä joka tyytyväinen omiin ratkasuihinsa? :D
Onhan se niin että jos lapset on hoidossa niin he ovat pois jaloista -joka aiheuttaa äidille helpotusta arkeen joka taas saattaa aiheuttaa närää kanssasisarissa!
Ja toinen joista meitä kotona vauvan kanssa lusmuilijoista syytetään on että viedään paikka lähemmästä tarhasta.
Tämäkin kiinnostaa siinä vaiheessa kun se oma kullannuppu tarttee laittaa tarhaan KUN PALAA TÖIHIN ja tietää että ryhmä on osittain täynnä kotona makoilevien vanhempien lapsista -siis ihan hirveetä!!! :D
Kateutta ei voi aina selittää. Mutta se on ihan normaali tunne siinä missä ilo, suru, väsymys..
Kotona makaavia, lapsensa tarhaan tuuppaavia äitejä on niin mukava haukkua: kyllähän jokanen terve äiti lapsensa itse hoitaa. Juupa juu.
Ei minua kiinnosta puolustaa kantaani: meillä tarha on koettu hyväksi paikaksi ja vanhan täyden viikon sijaan on pari päivää viikossa, lapsilla on ne kaverit sielä (vaikka eräitten mukaan se ei ole mikään riittävä syy -kavereita saa vaikka kerhosta), on sitä parjattua "virikettä" jotta vauvan kanssa pääsee kahdestaan menemään. Ei hoidossa käyminen vie keneltäkään kasvatusvastuuta pois, varsinkaan jos hoitomäärä keikautetaan työajasta pienempään.. :)
Minusta on naurettavaa että aletaan miettimään onko parempi jos isompaa lasta vie kerhoon kuin jos lapsi olisi tutussa tarhassa!
Puhumattakaan että äiti palaa töihin ja lapset tarttee hoitopaikkaa vuoden kuluttua ja ne on heittosäkkejä, ei lapsia.
vastauksia. Siksi se on kateutta, että ei hyväksytä jonkun PÄÄSEVÄN HELPOMMALLA kuin mitä itse on päässyt. Ja siksi, että sitä pk-paikkaa ei olla saatu sieltä, mistä on haettu - sillä introllahan useimmat subjektiivisen päivähoitopaikan vastustajat narinansa aloittavat.
ap
Ihminen kadehtii sitä, että joku järjestää elämän toisella lailla ja pääsee kadehtijan mielestä HELPOMMALLA elämässä.
Ja kadehtii, että naapurin virikehoitoäiti on saanut lapsensa naapuritarhaan, mutta hän ei ole saanut.
Mitä muutakaan se on kuin kateutta.
kun naapurin virikerouva ei saanutkaan lapsiaan samaan päiväkotiin, kun aloitti työt, ja nyt jaksaa siitä vinkua. Itse kiikutti esikoistaan lähipäiväkotiin ja minä työtätekevänä pidemmälle. No, nyt on meidän lapsi lähipäiväkodissa ja virikerouva reissaa pitkin poikin kaupunkia pentujensa kanssa aamuin illoin :D
Itsekin olen joskus ajatellut että hoidan lapseni kotona vaikka pää lähtisi irti!
Sitten ajattelin että miten joku hentoaa laittaa lapsensa tarhaan jos itse kotona?
Seuraavaksi ajattelin miten väärin kotona olevat tekee kun muut käy töissä eikä saa lasta hoitoon lähelle..
Kun palasin töihin en saanut läheltä paikkaa, 4 lähimmän kylläkin josta lapsetkin tykkää.
Nyt kun lapset on isoja niin meistä on parempi pitää lapsia hetki viikossa tutussa ryhmässä ja lapset säilyttää tarhapaikkojaan. Palaan pian töihin.
Kun se nyt ei vaan voi olla kateutta, jos itsellä on sama mahdollisuus.
jos ei saa tarhapaikkaa lähitarhasta, niin ei saa.
Sitä paitsi olet väärässä, ihminen ei kadehdi pelkästään sellaisia asioita, joita ei voi saada. Ihminen kadehtii myös sellaisia asioita, joita itse ei ole valinnut, mutta jotka vaikuttavat hänestä mukavilta.
Eli ihminen haluaa samaan aikaan (anglosaksista sananlaskua lainatakseni" "syödä kakun ja säästää sen".
Esimerkiksi asuntovelkainen ihminen saattaa kadehtia sitä, että naapuri hassaa rahaa uuteen autoon ja ulkomaanmatkoihin. Kateus on kovaa ja usko pois, täysin aitoa. Vaikka totta kai hän olisi voinut ostaa halvemman asunnon tai asua vuokralla - jolloin hänellä olisi varaa ostaa uusi auto ja matkustella...
Tosin hänellä onkin pieni ryhmä jossa on muutamaa lasta kohden hoitaja...
Lapsi leikkii hoidossa kavereiden kanssa, syö reippaasti ja nukkuu sikeästi niin päiväunet kuin yöunetkin. Käytös ihan yhtä iloista kuin ennenkin, hihkuu riemusta kun aamulla näkee kavereita eteisessä ja ottaa vanhemmat iloisena vastaan päivällä.
En tiedä onko suomalaisilla yleensä kovin antisosiaalisia lapsia vai miksi tässä maassa vähätellään niin kovasti taaperoiden tarvetta omanikäiseen seuraansa? Meillä on vain yksi lapsi eli sekin on yksi syy laittaa hänet osapäivähoitoon. Paheksukaa ihan rauhassa vaan, ei hirveästi hetkauta ;).