Lue keskustelun säännöt.
Selittäkääpä, virikehoidon puolustelijat, miksi luulette kritisoijien olevan kateellisia?
13.08.2009 |
Miten yleensäkään voi olla kateellinen sellaisesta, mitä voi itsekin saada?
Kommentit (49)
Valitteli niin kovasti jaksamattomuuttaan, että ajattelin, että olisi kaikille perheen osapuolille hyvä, että lastensuojelu käy tarkistamassa tilanteen.
Otti nokkiinsa. Ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi olet väärässä, ihminen ei kadehdi pelkästään sellaisia asioita, joita ei voi saada. Ihminen kadehtii myös sellaisia asioita, joita itse ei ole valinnut, mutta jotka vaikuttavat hänestä mukavilta.Eli ihminen haluaa samaan aikaan (anglosaksista sananlaskua lainatakseni" "syödä kakun ja säästää sen".
Esimerkiksi asuntovelkainen ihminen saattaa kadehtia sitä, että naapuri hassaa rahaa uuteen autoon ja ulkomaanmatkoihin. Kateus on kovaa ja usko pois, täysin aitoa. Vaikka totta kai hän olisi voinut ostaa halvemman asunnon tai asua vuokralla - jolloin hänellä olisi varaa ostaa uusi auto ja matkustella...
Miksi kuvittelet, että se virikekakara on lähipäiväkodissa? Tuon asuntovelkainen on kateellinen, koska ei ole varaa eli kyseessä on taloudelliset seikat. Mutta se ei ole sama kuin päivähoitopaikka, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus.
päivähoito, jos kuntalisä yksityisellä riippuu työssäkäynnistä. Ja ainakin se on kalliimpaa kuin esim seurakunnan kerho, joka on ilmainen.
Osapäiväinen virikehoito maksaa lähes kaksisataa euroa, joten se on rahallinen valinta, johon kaikilla ei ole halua eikä varaa. Toki sosiaalitapauksille virikehoitokin on ilmaista.
Sitten kadehtivat kun joku uskaltaa sanoa "minusta meille paras ratkaisu oli hoitoonmeno".
Jos siis toisinsanoen todetaan, että lapsen on parempi olla muiden hoidossa.Että se on paras ratkaisu. No, ainakin ollaan rehellisiä.
Sitä paitsi olet väärässä, ihminen ei kadehdi pelkästään sellaisia asioita, joita ei voi saada. Ihminen kadehtii myös sellaisia asioita, joita itse ei ole valinnut, mutta jotka vaikuttavat hänestä mukavilta. Eli ihminen haluaa samaan aikaan (anglosaksista sananlaskua lainatakseni" "syödä kakun ja säästää sen". Esimerkiksi asuntovelkainen ihminen saattaa kadehtia sitä, että naapuri hassaa rahaa uuteen autoon ja ulkomaanmatkoihin. Kateus on kovaa ja usko pois, täysin aitoa. Vaikka totta kai hän olisi voinut ostaa halvemman asunnon tai asua vuokralla - jolloin hänellä olisi varaa ostaa uusi auto ja matkustella...
Miksi kuvittelet, että se virikekakara on lähipäiväkodissa? Tuon asuntovelkainen on kateellinen, koska ei ole varaa eli kyseessä on taloudelliset seikat. Mutta se ei ole sama kuin päivähoitopaikka, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus.
miten joku voi kadehtia virikehoitoäitiä. Kyllä voi, jos olisi halunnut lapselleen lähitarhaan hoitopaikan, mutta lapsi ei ole sinne mahtunut, vaan pitää kuskata kauas (ja se naapurin virikelapsi sen sijaan on siellä lähitarhassa).
Oletko oikeasti vähän... hmmm.... tahvo?
Totta kai se asuntolainan ottokin on VALINTA, ei siihen kukaan pakota. Siis samalla lailla kuin päätös hoitaa kaikkia lapsia kotona.
Ja silloin voi harmittaa, kun joku näennäisesti tuntuu elävän leveämmin, vaikka kyse on siitä, että tämä toinen on valinnut olla ottamatta isoa lainaa ja käyttää rahaa sen sijaan elämiseen ja autoon. (=viedä isommat lapset päivähoitoon).
Eli ihminen kadehtii, kun joku tuntuu elävän helpompaa ja mukavampaa elämää - vaikka se olisi hänellekin täysin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi olet väärässä, ihminen ei kadehdi pelkästään sellaisia asioita, joita ei voi saada. Ihminen kadehtii myös sellaisia asioita, joita itse ei ole valinnut, mutta jotka vaikuttavat hänestä mukavilta. Eli ihminen haluaa samaan aikaan (anglosaksista sananlaskua lainatakseni" "syödä kakun ja säästää sen". Esimerkiksi asuntovelkainen ihminen saattaa kadehtia sitä, että naapuri hassaa rahaa uuteen autoon ja ulkomaanmatkoihin. Kateus on kovaa ja usko pois, täysin aitoa. Vaikka totta kai hän olisi voinut ostaa halvemman asunnon tai asua vuokralla - jolloin hänellä olisi varaa ostaa uusi auto ja matkustella...
Miksi kuvittelet, että se virikekakara on lähipäiväkodissa? Tuon asuntovelkainen on kateellinen, koska ei ole varaa eli kyseessä on taloudelliset seikat. Mutta se ei ole sama kuin päivähoitopaikka, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus.
miten joku voi kadehtia virikehoitoäitiä. Kyllä voi, jos olisi halunnut lapselleen lähitarhaan hoitopaikan, mutta lapsi ei ole sinne mahtunut, vaan pitää kuskata kauas (ja se naapurin virikelapsi sen sijaan on siellä lähitarhassa).Oletko oikeasti vähän... hmmm.... tahvo?
Totta kai se asuntolainan ottokin on VALINTA, ei siihen kukaan pakota. Siis samalla lailla kuin päätös hoitaa kaikkia lapsia kotona.
Ja silloin voi harmittaa, kun joku näennäisesti tuntuu elävän leveämmin, vaikka kyse on siitä, että tämä toinen on valinnut olla ottamatta isoa lainaa ja käyttää rahaa sen sijaan elämiseen ja autoon. (=viedä isommat lapset päivähoitoon).Eli ihminen kadehtii, kun joku tuntuu elävän helpompaa ja mukavampaa elämää - vaikka se olisi hänellekin täysin mahdollista.
Parempi onni seuraavalla kerralla.
Minä uskon vilpittömästi, että lasten on parempi olla kotona, jos äiti/isäkin on esim. vauvan kanssa.
Miksi hemmetissä minun pitäisi kadehtia sitä, jos naapuri tekee asiassa mielestäni kyseenalaisen ratkaisun ja vie isommat lapsensa hoitoon...? Jos yleensäkin jotain asioita kadehdin, niin ne ovat asioita joita haluaisin saavuttaa, mutta en pysty.
Virikehoito ei ole kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi olet väärässä, ihminen ei kadehdi pelkästään sellaisia asioita, joita ei voi saada. Ihminen kadehtii myös sellaisia asioita, joita itse ei ole valinnut, mutta jotka vaikuttavat hänestä mukavilta. Eli ihminen haluaa samaan aikaan (anglosaksista sananlaskua lainatakseni" "syödä kakun ja säästää sen". Esimerkiksi asuntovelkainen ihminen saattaa kadehtia sitä, että naapuri hassaa rahaa uuteen autoon ja ulkomaanmatkoihin. Kateus on kovaa ja usko pois, täysin aitoa. Vaikka totta kai hän olisi voinut ostaa halvemman asunnon tai asua vuokralla - jolloin hänellä olisi varaa ostaa uusi auto ja matkustella...
Miksi kuvittelet, että se virikekakara on lähipäiväkodissa? Tuon asuntovelkainen on kateellinen, koska ei ole varaa eli kyseessä on taloudelliset seikat. Mutta se ei ole sama kuin päivähoitopaikka, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus.
miten joku voi kadehtia virikehoitoäitiä. Kyllä voi, jos olisi halunnut lapselleen lähitarhaan hoitopaikan, mutta lapsi ei ole sinne mahtunut, vaan pitää kuskata kauas (ja se naapurin virikelapsi sen sijaan on siellä lähitarhassa). Oletko oikeasti vähän... hmmm.... tahvo? Totta kai se asuntolainan ottokin on VALINTA, ei siihen kukaan pakota. Siis samalla lailla kuin päätös hoitaa kaikkia lapsia kotona. Ja silloin voi harmittaa, kun joku näennäisesti tuntuu elävän leveämmin, vaikka kyse on siitä, että tämä toinen on valinnut olla ottamatta isoa lainaa ja käyttää rahaa sen sijaan elämiseen ja autoon. (=viedä isommat lapset päivähoitoon). Eli ihminen kadehtii, kun joku tuntuu elävän helpompaa ja mukavampaa elämää - vaikka se olisi hänellekin täysin mahdollista.
Parempi onni seuraavalla kerralla.
siihen, että mikään rautalanka ei tehoa sinuun, vaan intät selvää asiaa kerta toisensa jälkeen.
Minä uskon vilpittömästi, että lasten on parempi olla kotona, jos äiti/isäkin on esim. vauvan kanssa. Miksi hemmetissä minun pitäisi kadehtia sitä, jos naapuri tekee asiassa mielestäni kyseenalaisen ratkaisun ja vie isommat lapsensa hoitoon...? Jos yleensäkin jotain asioita kadehdin, niin ne ovat asioita joita haluaisin saavuttaa, mutta en pysty. Virikehoito ei ole kumpaakaan.
Ja osalla se on, mutta he eivät huomaa sitä itse, vaikka argumentointi kulkee koko ajan rataa "laiskojen kotiäitien lapsia virikehoidatetaan minun verovaroillani"...
ps: minä muuten en ole koskaan pannut lapsia virikehoitoon, vaan hoidin molemmat kotona - mutta en myöskään pidä sitä ainoana oikeana ratkaisuna kaikille ja puolustan subjektiivista päivähoito-oikeutta henkeen ja vereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun arvostelee toista ja nostaa itseään ylemmäksi. Minä olen kotiäiti omasta tahdosta, en edes halua laittaa esikoista virikehoitoon ja jos jollekin olen kateellinen, niin heille, jotka voivat olla kotona vielä pidempään kuin siihen että lapsi on 3.
Mutta kyllä minä uskon, että kateus on suurin selittävä tekijä. EI kateus kohdistu välttämättä suoraan hoitopaikkaan vaan nimenomaan rohkeuteen tehdä valinta, jota yleisesti paheksutaan. Esimerkiksi pelkosektio herättää niin surta aggressiota joissain äideissä, että heistä en voi vetää kuin sen johtopäätöksen, etteivät kestä joidenkin uskaltavan valita tien, jolla pääsee helpommalla kuin he itse.
[siihen, että mikään rautalanka ei tehoa sinuun, vaan intät selvää asiaa kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta veikkaan kateuden syyksi sitä ettei lopulta ole sitten kuitenkaan ihan varma että tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Itse on ihan kypsä lapsiinsa ja elämäänsä eikä pysty olemaan ihan varma siitä olisiko koko perhe kuitenkin onnellisempi jos olisi valittu toisin.
En todellakaan usko että suurin osa kotiäideistä on kateellisia niille joiden lapsista joku on virikehoidossa, mutta jotkut varmasti ovat.
kuukaudessa. Kyllä se on taloudellinen investointi, johon kaikilla ei ole halua tai varaa. Joten samalla tavalla sitä voi kadehtia kuin sitä naapurin autoa.
Kokopäiväinen hoitohan maksaa 233 euroa kunnallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään muutakaan syytä en keksi miksi jotakuta niin hirveästi haittaa toisten perheiden tekemiset!!!! Kai sen on sitten pakko olla kateutta :)
Jos paheksun äitiä, joka huutaa lapselleen "saatanan kakara mä tapan sut", olenkin oikeasti kateellinen ja haluaisin itsekin huutaa lapselleni niin mutta en uskalla, koska pelkään mitä muut ajattelee? Ja kritisoimalla tätä huutajaa korotan itseni hänen yläpuolelleen pönkittääkseni huonoa itsetuntoani ja peittääkseni epävarmuuteni, joka johtuu siitä etten ole itse huutanut lapselleni noin?
Av:n logiikkaa parhaimmillaan. Jotain ajan hengestä kertonee sekin, että vaikka kaksi lasta kotona hoitavaa äitiä kutsutaan jo "superäidiksi". Sallikaa mun nauraa. Itse kotona 3-vuotiaan ja 2kk vauvan kanssa ja olen ETUOIKEUTETTU. Työelämään verrattuna tämä on lomaa!
Nimittäin se, että yleistyessään se ruokkii ajatusmallia, että lapsia saa/pitää tehdä mutta ei tarvitse jaksaa hoitaa. Emmäviittihaluajaksakykene - elämäntyyli yleistyy koko ajan, kun minusta äideille ja isille pitäisi opettaa vastuunkantoa ja vaikka kodinhoitoa vaikkapa marttakerhon opastuksella. Kuten jo sanottukin, kahden lapsen kotona olevaa äitiä haukutaan superäidiksi, jos hän ei vie isompaa hoitoon surffatakseen netissä rauhassa.
eikä minusta ole mitään ihmeellistä siinä, että olen esim hoitanut kaksivuotiasta ja vauvaa yhtä aikaa kotona. Se on ihan normaalia. Mutta silti minusta on hienoa, että 5-6 v lapsi voi päästä laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ja niiden perheiden, joilla ei sellaiseen ole mahdollista, olisi kyllä syytäkin kadehtia sitä.
Virikehoito ei ole mitään säilömistä, vaan lapselle arvokasta toimintaa. Jos se on huonolaatuista, pitäisi meidän miettiä, onko meidän varhaiskasvatusjärjestelmässämme jotain vikaa, mutta normaali viisivuotias hyötyy jo monenlaisesta toiminnasta, mihin kaikkeen jokaisella äidillä ei ole resursseja.
meilla tuli selvaksi etta kaksivuotias tarvitsi ikaistaan seuraa. Innolla lahti oppimaan. Ei ollut kysymys minun jaksamisestani silla meilla oli kodinhoitaja ja kokki. Kysymys oli lapsen parhaasta.
jäädessäni kotiin. Minulle ei ole helpotus, kun lapset ovat poissa jaloista. Olen itse halunnut lapsia, tehnyt ne ja haluan itse antaa heille sen varhaiskasvatuksen, johon he ovat oikeutettuja. Eli sen että heillä on koko ajan lähellään vanhempi, joka huolehtii heistä ja välittää. He saavat rauhassa kasvaa omiksi persoonikseen.
En tosiaankaan ole kateellinen virikehoitoisille, säälin noita lapsia ja aikuisia, jotka menettävät lapsensa kanssa vietetyn ajan ja mahdollisuuden itse kasvaa henkisesti lapsen mukana. Sisarussuhde ei koskaan tule olemaan yhtä läheinen.
Virikehoitoisen lapsen äiti on yleensä hyvin epävarma äitinä, ei ole herkkä lapsen tarpeille. Ja tietämätön lapsen psyykkisestä kehityksestä.
Lehdissäkin aina selitetään subjektiivisen päivähoitoon osallistumista nimenomaan sillä, että omassa perheessä on ongelmia. Normaaliperheissä ei ole tarvetta virikehoidoille.
päivähoito, jos kuntalisä yksityisellä riippuu työssäkäynnistä. Ja ainakin se on kalliimpaa kuin esim seurakunnan kerho, joka on ilmainen.
Osapäiväinen virikehoito maksaa lähes kaksisataa euroa, joten se on rahallinen valinta, johon kaikilla ei ole halua eikä varaa. Toki sosiaalitapauksille virikehoitokin on ilmaista.