Lue keskustelun säännöt.
Minusta koko uusperhekäsite on sairas!
12.08.2009 |
Miksi ihmeessä naisen tai miehen, joka on ehkä jätetty toisen takia, pitäisi olla "aikuismainen", ja kohdella tätä perheenrikkojaa korrektisti ja kehua häntä lapsille??
Lasten etu, joopa joo. Olisikohan se lasten etu ollut se, että oma perhe olisi pysynyt kasassa alunperinkin.
Minusta uusperhekuvioissa ihmisiltä vaaditaan vähän liikaa. Oma lapsi sen ihmisen luona, jota eniten vihaa (esim. "toinen nainen" joka rikkoi liiton).
Sitä surua ja vihaa ei sitten saisi päästää ulos, vaan pitäisi esittää ja hymyillä suu korvissa.
Ei lapsi siitä traumoja saa jos vanhempi on surullinen, vihainen ja katkera.
Inhoan nykyajan ylipsykologisointia, jonka mukaan kaikki ikävät tunteet ja niiden näyttäminen muka traumatisoivat lasta!
Kommentit (42)
Itse voin sanoa ydinperheessä kasvaneena ja nykyisen miehen kautta kaksi "lapsipuolta" saaneena, että päiväkään en vaihtaisi pois. Onhan tämä ajoittain hankalaa ollut ja alussa monesti mietin miehen jättämistä lastensa takia. Sopeutumisvaikeuksien jälkeen lapset ovat kuitenkin olleet rikkaus ja tykkään, että on menoa ja meninkiä. Silti saa tyydyttää normaalissa elämässä ydinperhe-elämää ja arki pyörii tällä neljän hengen porukalla eli minä, mies + kaksi yhteistä. Ei kuitenkaan unohdeta miehen lapsia, joiden kautta olen saanut kohdata aikuistumisprosessin haasteellisuuden ja nyt ovat mukavia 20+-ikäisiä ja pärjäävät enimmäkseen omillaan. Välit on lämpimät ja toisaalta mies pystyy nyt keskittymään tähän meidän pikkulapsi-elämään rauhassa, kun tuen tarve vanhemmille lapsille on vähentynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen. Aikuisella on velvollisuuksia lasta kohtaan, lapsella on oikeuksia vanhempiaan kohtaan.
Aikuisen tehtävä on tukea lasta elämän karikoissa. Aikuisten ongelmat eivät kuulu lapsille. Aikuisen ei kuulu kertoa lapselle, että "isä nussii tuota toista naista ja siksi hän jätti meidät".
Lapsella on oikeus rakastaa ja kunnioittaa molempia vanhempiaan. Vanhempien välillä tapahtuneet asiat eivät kuulu tämän oikeuden piiriin, lapset ei tarvitse tietää mitä on tapahtunut. Ja kyllä aikuisella on velvollisuus jopa kaunistella asioita.
Mieheni jätti minut, kun lapset olivat 2- ja 4-vuotiaita. En ole koskaan mustamaalannut isää lapsille, vaikka aihetta olisi ollut paljon. Kerroin eron jälkeen joka ilta kuinka paljon isä heitä rakastaa vaikka me erosimmekin. Toimin kaikin puolin täydellisesti ja lasten etua silmällä pitäen.
Miksikö? Koska lapseni ansaitsivat sen. He eivät olleet syy eroomme, eikä se toinen nainenkaan, vaan mies joka päästi toisen naisen liittoomme. En ole katkera, elämä on siihen aivan liian lyhyt. Olen onnellinen kahdesta tasapainoisesta ja onnellisesta lapsesta, joita elämä kannattelee vaikka he ovatkin eroperheestä lähtöisin.
Kunnioitan uusperheellisiä. Heillä on monessa asiassa enemmän "munaa" kuin ydinperheellisillä.