Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te joiden lapsilla on tiukka kuri ruokavalion suhteen,tulevat aikuisena kärsimään

Vierailija
12.08.2009 |

syömishäiriöistä ja epäilyni tulee oman kokemukseni kautta.



Omat vanhempani olivat todella terveysintoilijoita ja kilpaurheilijana minulla oli tiukka ruokavalio,herkkuja ei juuri suotu,mitään ns.roskaruokaa ei saanut. Sittemmin urheilun lopetettua ja oman elämäni herrana olen ahminut näitä kiellettyjä herkkuja!

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin on minunkin tuttavapiirissäni.



Liiallinen fanaattisuus ei ole hyväksi. Itsekin olen fanaattisuuteen taipuvainen, onneksi mies meillä tasaa.

Vierailija
2/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esim. herkkuja emme syöneet paljon. Siitä olen kuitenkin tänä päivänä kiitollinen, koska se antaa hyvän ja terveen pohjan nuorelle ihmiselle!!!



Toki sitten kun muutin yksikseni niin tuli syötyä kaikenlaista mutta nyt yli 3-kymppisenä, lähes 4-kymppisenä, ne äidin neuvot ovat taas muistuneet mieleen enkä todellakaan ainakaan ole syömishäiriöinen. Ihan normaalipainoinenkin olen 3 lapsen jälkeen kuitenkin. Minun ajoittaiset "mässäilyni" ovat kyllä johtuneet ihan muusta tässä elämässä kuin lapsuudenkotini ruokavaliosta!



Kiitos äiti!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

myös todella tiukka ruokavalio ja herkkuja ei ollut koskaan. Sitten kun tuo lapsi alkoi käydä kavereiden synttäreillä hän ahmi kuin viimeistä päivää. Oma äitinikin joutui kerran soittamaan tämän kaverin vanhemmille kun tyttö voi niin pahoin syötyään lähes kupillisen karkkia ja kaikki muut herkut päälle.



Itse kannatan ideologiaa "kaikkea kohtuudella".

Vierailija
4/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kaikista alkkisten lapsitakaan tule itse alkoholisteja jne.

Vierailija
5/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

itselläni oli myös aivan ehdoton koti, jossa ihannoitiin terveyttä ja hoikkuutta. Olen kärsinyt syömishäiriöistä puolet elämästäni.

Vierailija
6/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka vain kanavoituu syömisen kautta. Oma käsitykseni on, että kodin ruokavaliolla ei ole suoraa vaikutusta syömishäiriöiden puhkeamiseen. Toki oma kokemukseni perustuu suppeaan aineistoon (lähisukulainen ja kaveri sairastanut anoreksiaa)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkein tärkein tekijä sille, onko lapsilla vähän vanhempana syömishäiriötä ym. epätervettä suhtautumista ruokaan. Esim. mieheni sisko puhuu jatkuvasti lihomisistaan ja nyt ovat heidän kouluikäiset lapsetkin aloittaneet saman, mm. 13-vuotias poika kieltäytyi jätskistä ettei "vatsan sixpack häviä"..



Itse entisenä syömishäiriöisenä noudatan lasteni kanssa "kaikkea kohtuudella" periaatetta sekä pidän huolen, etten puhu laihdutus-, "ei pitäisi taas tätäkään kyllä syödä" ym. juttuja IKINÄ lasten kuullen.

Vierailija
8/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkein tärkein tekijä sille, onko lapsilla vähän vanhempana syömishäiriötä ym. epätervettä suhtautumista ruokaan, on kuitenkin mielestäni vanhempien asenne ja se, miten ruuasta kotona puhutaan. Esim. mieheni sisko puhuu jatkuvasti lihomisistaan ja nyt ovat heidän kouluikäiset lapsetkin aloittaneet saman, mm. 13-vuotias poika kieltäytyi jätskistä ettei "vatsan sixpack häviä".. Itse entisenä syömishäiriöisenä noudatan lasteni kanssa "kaikkea kohtuudella" periaatetta sekä pidän huolen, etten puhu laihdutus-, "ei pitäisi taas tätäkään kyllä syödä" ym. juttuja IKINÄ lasten kuullen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsena, mitä sain syödä ja mitä en, enkä muista kertaakaan, että vanhemmat olisivat todenneet, että joku juttu on epäterveellistä.



Tulos: olen vasta nyt kolmekymppisenä, omien lasten tultua tajunnut monta asiaa siitä, miten ja mitä kannattaa syödä ja tajunnut myös, että lapsuudestani ja teinivuosiltani muistama huono olo / heikotus / näläntunne on johtunut siitä, miten huonolaatuista ruokaa söin, kun kerran maun ja helppouden perusteella sain itse vapaasti valita.



Lapsena oli laiha, mutta parinkympin tienoilla, kun pituuskasvu loppui, on myös painonhallinan ja mielitekojen hallinnan kanssa ollut haasteita.



Ja ei, en ole white trash -taustainen, vaan erittäin hyvin koulutettujen, yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevien vanhempien lapsi.

Vierailija
10/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

3 vanhimmalla lapsella - taloudellisen tilanteen takia. Ruoka jaettiin /5 eikä lisää yleensä saanut. Lauantaisin sai namia; limuja tai hampurilaisia ei oikeastaan koskaan, jäätelöä harvoin. Ei hedelmiä ellei sitten saatu kotimaisia jostain lahjaksi, samoin salaattia vain juhlapäivinä.



Näistä kenelläkään ei ole syömis- eikä paino-ongelmaa. Nuorimmaisen kanssa elämä on ollut paljon helpompaa, isänsä hemmottelee herkuilla (jäätelöä lähes päivittäin, joskus keksejä, mehuja tai limppaa. Namipäivä sentään 1x/vko). Tämän lapsen kohdalla pelkään eniten ainakin paino-ongelmaa koska en halua rutkuttaa hänelle tuosta natustelusta. Sensijaan isälleen olen pitänyt runsaasti puhutteluja muttei tajua!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

voi opettaa mikä on terveellistä ja mikä ei. Aivan liian moni varoo kaikkea ruoasta puhumista koska pelkää jotain syömishäiriöitä? Minä en koskaan puhu ruoan tervellisyydestä tai epäterveellisyydestä lihomista ajatellen vaan enemmänkin ajattelen terveydellisiä asioita. Esim. lapsille saatan sanoa että "syökää nyt paljon marjoja talven varalle kun ovat niin terveellisiäkin". Tai voin ihan hyvin sanoa ettei jätskiä pitäisi syödä joka päivä kun se sisältää niin paljon sokeria ja se ei ole kenellekään hyvästä.

Vierailija
12/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä lapset ovat aina saaneet vähän herkkujakin. Myös hampurilaisia ja pizzoja ollaan syöty - harvakseltaan (noin kerran kahdessa kuukaudessa) mutta kuitenkin niin, että lapset tietävät, mistä on kyse.



Itse uskon siihen, että kun lapsi oppii syömään monipuolisesti ja vähäiset herkut kuuluvat toisinaan asiaan, ei mitään ongelmallista suhtautumista ruokaan tule. Lapseni eivät myöskään kranttuile, koska mitään kranttuilun mallia eivät ole saaneet ja toisaalta kotiruoka on ollut aina monipuolista.



Todellakin liiallinen vouhkaaminen (asiasta kuin asiasta!) on vaan pahasta. Myös alkoholijuomia annan lasteni maistaa kotosalla, kunhan sen aika tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
12.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terveysfanaattinen äiti ja syömishäiriö jo 2-vuotiaasta. Olen nyt päälle 40 v ja vieläkin terveellinen ruoka aiheuttaa ahdistusta. Syön enimmäkseen karkkia, mutta olen silti hoikka, koska en syö paljon.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän kuusi