Lue keskustelun säännöt.
Ovatko vanhempasi käyttäneet sinuun väkivaltaa?
12.08.2009 |
Tarkoitan nyt fyysistä kuritusta, oli se sitten kuinka "pientä" tahansa. Minua ja sisaruksiani he tukistivat ja läimivät vuosien ajan ja myös niin, että tuli mustelmia. Kun sitten hieman vanhempina "opimme tavoille", ei kuritusta enää jatkunut.
Vuosia kuitenkin luulin, että lasten satuttaminen on normaalia ja kaikki vanhemmathan sitä tekevät. Järkytys oli aika suuri kun ehkä 11-vuotiaana luin, että se on Suomessa laitonta, ja tuli petetty olo.
Miten teillä? Käytättekö mahdollisesti itse kovakouraisia otteita lapsiinne?
Kommentit (73)
noiden vuosien aikana isäni "puolusti" minua 2kertaa; toinen oli,kun se nainen syötti minulle oksennusta,tuli väliin ja sanoi,ettei tarvitse syödä.
toinen kerta oli,kun se nainen heitti minua maalausvälineillä,joissa oli laatikossa maalia ja tela,ja otin sen kiinni,ettei se läjähtänyt naamaani,niin tästäkös se nainen hermostui hullunlailla,kun ei osunutkaan,niin isäni joutui "heittämään" minut pihalle,jotta se nainen rauhottuu.
eli--eipä juuri isästä apua ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ollaan retuutettu vaatteista todenteolla, annettu aikoinaan remmillä perseelle, muksittu nyrkeillä jne en edes muista kaikkea. Sitten isoveljeni heitti minut 10 asteen pakkaseen t-paita päällä kahdeksi tunniksi, ja siitä oli selvittävä. Isäni on suurimmaksi osaksi minua lätkinyt remmillä ja töniny, mutta en ihmettele. Häntä seksuaalisesti hyväksikäytettiin, kun hän oli kuusi vuotias (hänen oma isoveljensä!) Äitini on muuten vaan pipi päästään ja tulee silloin tällöin huoriteltua ja tönittyä takasin.
se oli silloin normaalia. Äiti tukisti, ja isä antoi vyöstä, jos en viidettä kieltoa uskonut. Tämä tapahtui alle 5v, ei sen jälkeen. Sen jälkeen taisi alkaa oma muisti pelaamaan.
Itse olen joskus raahannut lapset kovakouraisesti. Muistan tilanteen, että 4 v heitti leikkipuistossa hiekkaa toisten lasten päälle, eikä lopettanut kielloista. Lopulta sanoin, että jos vielä kerran teet, niin sitten lähdemme kotiin. Hän teki, mutta ei suostunut lähtemään, ja minä raahasin pojan pitkin katua.. Ei muuten koskaan sen jälkeen ole heittänyt hiekkaa...
Joitain luunappeja olen antanut. Mutta ei tämä ole lähelläkään omaa lapsuuttani.
se oli silloinkin vielä ihan normaalia. jotkut kaverit saivat myös piiskaa, yksi vietiin tätä varten kellariin (mitä siellä tarkalleen tapahtui, en tiedä - itkien tuli takaisin. ja kyseisen perheen äiti toimi pph:na.
Juu mua on muksittu nyrkeillä, vyöllä perseelle, retuutettu, heitetty pakkaseen ym. Suurimman osan on tehnyt isäni, joka on alkoholisti. Hänellä on myös mielenterveysongelmia, mutta en ihmettele. Häntä on seksuaalisesti hyväksikäytetty pienenä (oma veljensä vielä!) sitten isoveljeni kuristaa ym. Äitini on aina laittamassa koulu,- tai perhekotiin jos vähän sanon/teen takaisin. Eka mua tukistetaan IHAN TÄYSILLÄ, sitten, kun tönäsen ja huorittelelen, ni eiku vittu perhekotiin lähössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukistamista omilta vanhemmilta, luunappeja isoäidiltä. Vaatteista retuutusta, huutamista ja kaikenlaista alistamista "näkymättömäksi". Todellakin kärsin tästä edelleen, tavallaan olen ylikiltti mutta sitten väsyneenä kilahdan liian helposti, jopa lapsille.
Ihmeellisesti olette selvinneet, että ette jatka mitenkään väkivallan ketjua? Itselleni se on ollut siinä määrin ongelma, että olen purkanut pahaa oloa mm. heittelemällä tavaroita, hakkaamalla lattiaa tmv. jopa lasten nähden. Ja huudankin usein lapsille :(. Jälkeenpäin pyydän kyllä anteeksi, jos olen käyttäytynyt huonosti. TäJonkinlainen viha asuu sisälläni, ja opettelen sen kontrolloimista ja pohdin sen syitä terapiassa.
Mikä on ollut teidän selviytymiskeinonne, eikö väkivalta ole jättänyt teihin väkivallalla alistettuihin ja pelossa eläneisiin mitään jälkiä?
MInusta siihen, miten ihmiset selviävät, on vaikuttanut kolme asiaa:
1. rakkaus ja rakkaudellinen ilmapiiri
2. onko mukana myös henkistä väkivaltaa
3. onko mielivaltaista vai loogista
Minä sain remmistä, koska silloin ennen uskottiin, että se on se oikea tapa kasvattaa lasta. Isäni itki, kun antoi selkää. Itsekin tiesin, että minua silti rakastetaan.
Toisekseen en koskaan kokenut henkistä väkivaltaa- mikä on paaaaaaaaaljon pahempaa kuin mikään luunappi. Minua ei koskaan nujerrettu, ei alistettu, ei vähätelty, ei nolattu, ei kasvatettu häpeällä. Sain tukkapöllyä, koska en totellut - sitten tilanne oli ohi.
Kolmanneksi ymmärsin itsekin jo 3-vuotiaan syy-seuraussuhteen. Kun teen näin => saan remmistä. Kurittaminen ei ollut koskaan hetken mielijohteesta, vaan seurasi loogisesti siitä, että en tottele.
MInusta mikään tukkapölly ei nujerra lasta. VAin nuo edellämainitut tekijät nujertavat lapsen.
62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInusta siihen, miten ihmiset selviävät, on vaikuttanut kolme asiaa:
1. rakkaus ja rakkaudellinen ilmapiiri
2. onko mukana myös henkistä väkivaltaa
3. onko mielivaltaista vai loogista
Mun äiti oli ehdottomasti fyysistä kuritusta vastaan mutta kyllä muistan sen ainakin kerran minua tukistaneen... Isi kertoi tässä vastikään antaneensa joskus salaa (äitiltä) luunappeja kun ollaan pienenä hänen hoitohukillaan riehuttu ruokapöydässä tms. Kerran hän myös läimäytti minua teini-ikäisenä. Se ei tosin käynyt kipeää ja lisäksi hän ainakin väittää luulleensa että olin shokissa (isä tuli koputtaan huoneen ovelle kun olin vasta polttanut ikkunasta tupakan, raoitin ovea vähän ja aloin kirkumaan että mitä h*elvettiä se tänne änkee, joo-o oli vähän vaikea murkkuikä).
En koe kuitenkaan että minua olisi pahoinpidelty, kuritettu ruumiillisesti tms. vaan että vanhemmatkin ovat ihmisiä, joilla joskus keinot voivat loppua. Varsinkin kun molemmat ovat itse vitsalla kasvatettuja. Itse olen tiukasti kuristusta vastaan, mutta en voi olla satavarma ettenkö joskus lipsahtaisi esim. tukistamaan.
Isä uhkaili väkivallalla ("sitte tulee remmistä", "pian tällä alkaa raikua", "sähän kerjäät selkääsi") päivittäin 5-16 ikävuosien välillä. Pienikin erimielisyys (tyyliin halusin laittaa jotkut muut kengät kuin mitä isä ehdotti) aiheutti vkivallalla uhkaamista. Uhkailua tapahtui myös muiden kuullen, esim. naapureiden kuullen. Välillä minua läpsittiin, muutaman kerran muistan minua potkaistun, äiti myös antoi luunappeja ja töni. Isä läpsäisi takapuolelle viimeisen kerran kun olin 16, sitten huusin, että seuraavaksi menen poliisille. Välillä äiti puolusti minua isän väkivallalta, ja käytti sitä sitten myöhemmin kiristysvälineenä ("teet nyt niinkuin minä tahdon, sähän olisit saanut montaa kertaa selkääsi, jos en olisi kieltänyt"). Isä myös tapasi ottaa leuasta kiinni, puristaa ja ravistaa, kun halusi "tehostaa" jotain kieltoa. Vieläkin saatan pelästyä, jos kasvoihini kosketaan.
Henkinen väkivaltakin oli kuvassa mukana, isä käytti pilkkaa kasvatusvälineenä ("kato nyt, mäkin astelen näin keveästi, mitä sä löntystät noin raskaasti") ja äiti uhkaili lähtemisellä yms. ("kaikki olisi paljon paremmin, jos sua ei olisi" yms. 7-vuotiaalle, kun kiukuttelin vaikeiden läksyjen vuoksi).
Olen käynyt terapiassa kahteen otteeseen, ja syön edelleen masennuslääkkeitä. Omaa lastani en löy koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä olikin perheväkivaltaa ja alkoholi oli mukana kuvioissa.
Omia lapsiani en kurita.
Myös äidin isä uhkasi lyömisellä ("jos omani olisit, niin ai että mä vetelisin", kun joskus alle 10-vuotiaana jostain marisin hänen hoidossaan).
Suuttuminen oli aika mielivaltaista, ja olen samaa mieltä yhden aiemmista kirjoittajista siitä, että se tekee asiasta varsinaisesti pelottavan. Koskaan ei tiennyt, missä meni väärin. Oireilin päiväkodissa ja iltapäiväkerhossa, ja se johti siihen, että minusta kanneltiin hoitajien toimesta isälleni "koska käyttäydyn huonosti".
Vasta aikuisena tajusin, miten paljon lapsena pelkäsin ja elin pelossa. Pidin sitä normaalina, ja vasta yli kolmikymppisenä olen kokenut, millaista on elää pelkäämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en myöskään itse "kurita" lapsiani fyysisesti. Otan kyllä kiinni ja pidän väkisinkin sylissä, jos on tarve jne. mutta en tukista, läimi, töni.
Mieheni on saanut lapsuudessaan kunnolla selkäänsä ja vetoaa aina, "ettei musta tän pahempi ole tullut". No mä siihen, ettei mustakaan tän pahempi ole tullut, että tasoissa ollaan varmaan ja kertoo, ettei sitä väkivaltaa lasten kasvattamisessa tarvita. Varsinkin tilanne, jossa lapselle annetaan risua siksi, että hän esim. on käynyt kiinni sisarukseensa: siis hakkaamallako lapsi opetetaan siihen, ettei saa hakata??? Öööh, ei mene mun kaaliin.
Hiuksia revitty, potkittu, nahkavyöllä jonka metallinen solki upposi hyvin nahkaan, hengarilla jne.
Omieni kanssa en kys keinoja käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukistusta, piiskaa: keinun köysillä, remmillä, ruoskalla, ratsupiiskalla......
kerran uhkasi hakata kirveellä palasiksi ja lähti hkemaankin sitä kirvestä, sillon karkasin kotoa soitin vaan äidille ja kyselin mikä on tilanne....
Ja lisäkis isäni käytti paljon henkistä väkivaltaa. eli olin tyhmä ja laiska ja saamaton ja ja ja.. ( paha lukihäiriö minulla)
40v olen, kärsinyt pahoista paniikkikohtauksista joita hoidettiin pitkään terapialla ja lääkityksellä. nyt onneksi jo selvinnyt lapsuuden traumoista.
meillä jäähdytellään ja keskustellaan muksujen kanssa. En todellakaan tahdo siirtää omia traumojani omille lapsilleni.
silloin (70- ja 80-luvulla) se ei ollut laitonta. Kun menin lastensuojeluun kertomaan että kotona ei voi asua, yritin sanoa että äiti lyö jatkuvasti ja pitää kännissä valveilla yökaudet (ruokaakaan ei olut mutta sitä en ymmärtänyt kertoa), niin ei mitään vaikutusta. Sitten sanoin että en saa käytyä koulua kunnolla kun nukahdan aina tunnilla ja "puff!" taikasanat oli sanottu, asiat alkoi järjestyä.
koko kotona asumiseni ajan, niin kauan kuin muistan, viikoittaina, aika ajoin myös päivittäin: lyömistä (myös nyrkillä), hakkaamista remmillä (myös solkipäällä), potkimista, puremista (kännissä), kerran pään hakkaamista seinään.
lisäksi kaikkea muutakin kuten sylkemistä kasvoille, vaatteiden päältä repimistä, kusemista huoneeni lattialle...
tukistaminen oli pientä
äiti juorusi päivän tapahtumat ja isä kuritti illalla.
Saatiin tukkapöllyä, piiskaa, haettiin itse koivusta oksa, joskus tuli remmiä. Sen jälkeen luettiin Raamatusta kohta jossa sitä Jumala rakastaa jota hän kurittaa ja joka vitsaa säästää se vihaa lastaan.
Muistan sen vihan jota tunsin ja kiukun joka piti niellä. Piti esittää katuvaista ja myöntää että isä toimi oikein. Vaikea oli joskus katua kun ei ymmärtänyt mistä kuritus johtui, ei kerrottu missä toimin väärin.
Tätä tapahtui vuosia.
en tiedä vaikutuksista itseeni, mutta (ainoa) veljeni sairastui psyykkisesti ja tappoi itsensä
t. 32
perinteinen selkäsauna siskon kanssa. Oltiin töllöilty kunnolla: leikattiin toistemme hiukset sekä isän lompakosta rahat silpuksi. Selkäsauna tuntui täysin ansaitulta enkä muista kipua tunteneeni. Isä kävi usein koputtamassa järkeä päähän kun emme rauhoittuneet nukkumaan. Se oli todella alentavaa, mutta tuntui ansaitulta kun ei toteltu vaikka monta kertaa sanottiin. En ole traumoja saanut, enkä koskaan ole ajatellut noita tapahtumia väkivaltana.
tämähän oli kuin omasta lapsuudesta
terv.vitonen