Minkä ikäiselle lapselle isä voi ostaa jo pelikonsolin?

Tuhoaa ajattelun!

meille ei tule koskaan pelikonsolia eli asiaa ei edes harkita ennen kuin lapset itse ottavat puheeksi. Onneksi miehenikään ei ole noiden pelien perään; olen tottapuhuakseni aina pitänyt kaikenmaailman pleikkareiden ääressä viihtyviä miehiä jotenkin keskenkasvuisina.. miten aikuinen viitsii??

En käsitä ylipäätään miksi millekään harrastukselle täytyy vetää aikuinen/lapsi -rajat. Jos oikein miettii, niin ihan yhtä älytöntä on äijälauma juoksemassa yhden pirun pallon perässä, tai saastuttamassa ilmaa ajamassa pientä ympyrää hirveää vauhtia autoilla, tai ratsastaaa hevosen selässä ympyrää ja pistää heppa tekemään ihan ihme temppuja.

Mutta mitä sitten? Jos hommasta nauttii, niin sehän kai tärkeintä on :)

Meillä mies harrastaa opiskelua, lukemista ja itsensä sivistämistä. Aivan käsittämättömältä minunkin mielestäni tuntuu, että aikuisena jaksetaan potkia palloa saati epäekologisesti harrastaa moottoriurheilua.

Minusta pelaaminen on harrastus siinä missä muutkin. Mieluummin sitä, kuin passiivista tv:n möllöttämistä.

Ja kohtuudella, tottakai.

Mikäköhän sinun ajattelusi on tuhonnut?

Nyt hän on 21-vuotias, ja pääharrastus on 6-vuotiaasta asti ollut pelaaminen. Ilmeisesti se on myös hänen ammattinsa tulevaisuudessa, koska lähtee opiskelemaan pelialaa.

Meillä lapset alkoivat pelata netissä helppoja pelejä joskus 3-vuotiaina. Tietysti aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, minkä verran pelataan.

Tuolloin poika sai jo oman konsolinkin. Ei pelaa päivittäin ja silloin kun pelaa, pelaa n. 20 minuuttia kerrallaan.



Tyttö ei ole ollut pahemmin kiinnostunut, vaikka hänelläkin on oma konsoli. Tytär sai omansa 5-vuotiaana. Pelaa ehkä kerran kuukaudessa.



Tietokoneella pelaa kyllä vähän useammin papunetissä. Poikakin tykkää niistä papunetin tehtävistä.

Ja isä osti myös ratin ja polkimet (itelleen) samalla.. Nyt 6v ja meillä on pelipäivä; perjantaisin saa pelata.

pelaamaan lapset päässeet 3v. iässä kun siitä ne pelitkin alkavat siis suositusikä on nuorimille suunnatuissa peleissä +3v.

Meillä on ollut jo useita pelikonsoleja ennen lasta, mutta pelata lapsi sai ensimmäisen kerran n. 3-vuotiaana.

meille ei tule koskaan pelikonsolia eli asiaa ei edes harkita ennen kuin lapset itse ottavat puheeksi. Onneksi miehenikään ei ole noiden pelien perään; olen tottapuhuakseni aina pitänyt kaikenmaailman pleikkareiden ääressä viihtyviä miehiä jotenkin keskenkasvuisina.. miten aikuinen viitsii??

Niin monta vääntöä pelien kanssa on käyty.

Eikä nuo pelit ainakaan lapsen järkeä kasvata, vana päinvastoin. Mulla ainakin menny hermot koko konsoleihin.

En käsitä ylipäätään miksi millekään harrastukselle täytyy vetää aikuinen/lapsi -rajat. Jos oikein miettii, niin ihan yhtä älytöntä on äijälauma juoksemassa yhden pirun pallon perässä, tai saastuttamassa ilmaa ajamassa pientä ympyrää hirveää vauhtia autoilla, tai ratsastaaa hevosen selässä ympyrää ja pistää heppa tekemään ihan ihme temppuja.

Mutta mitä sitten? Jos hommasta nauttii, niin sehän kai tärkeintä on :)



Minusta pelaaminen on harrastus siinä missä muutkin. Mieluummin sitä, kuin passiivista tv:n möllöttämistä.

Ja kohtuudella, tottakai.

Meillä oli konsoli jo ennen lapsen syntymää, mutta uudempaan se vaihtui kun lapsi oli 2-vuotias. Ei sillä tietenkään osannut pelata. Nyt, kohta 4-vuotiaana pelaa jotain helppoja urheilupelejä vanhempien avustuksella ja joskus ajaa Mario Kartia, ehkä pari kertaa kuussa.

mutta sitten meillekin ostettiin Nintendo Wii (niitä perinteisiä en edelleenkään osta meille...)

Tytär, nyt 4v7kk, tykkää pelata paljon noita urheilupelejä (ihan hiki selässä...) :)



Eli, innostui pelaamisesta tuossa 4v. kieppeillä.



Ajateltiin jouluksi ostaa niitä "lisäosia" ja uusia urheilupelejä.

Minä henk koht en ymmärrä aikuisia jotka pelaavat tietokone- tai konsolipelejä, tai ymmärrän kyllä että niihin voi jäädä koukkuun mutta pidän ko. ihmisiä lapsellisina. En kuitenkaan huutele sitä turuilla ja toreilla ääneen, kukin tehköön niinkuin tekee. Olen kuitenkin äärettömän onnellinen että minun mieheni ei. :)



Noista mainitsemistasi vaikkapa tuo pallon perässä juokseminen tai ratsastaminen ovat sikäli järkevämpiä, että molemmissa saa liikuntaa ja raitista ilmaa, jotka molemmat tekevät hyvää ihan jokaiselle. Konsoli- ym. pelien pelaamisesta tuskin on huvin lisäksi mitään vastaavaa hyötyä ja aika moni voisi paremmin, jos pleikkarin ääressä istumisen sijaan vaikka juoksisi pihalla sen pallon perässä. Moottori"urheilusta" olen kanssasi samaa mieltä.



7

on muuten fyysisesti yllättävän raskasta hommaa ja käy sinänsä ihan kunnon liikunnasta siinä missä ratsastuskin, vaikka se äkkiseltään näyttää vain hevosen selässä istumiselta. Saastuttamistahan se ei kyllä poissulje.



Noh... Tarpeensa kullakin arvottaa muiden touhuja. Pelaamiseen voi jäädä koukkuun, mutta niin muihinkin harrastuksiin epäterveellä tavalla. Sääliksi käy esim. yhtä kaveriani, jonka mies viettää tuntitolkulla aikaa punttiksella.



Ja edelleenkään se pelaaminen ei poissulje liikunnallisia harrastuksia. Meillä se tuppaa olemaan iltahuvia tai sadepäivän huvia lautapelien ym. lisäksi. Onko lautapelitkin sinusta lapsellisia? Eihän niissäkään saa liikuntaa eikä niistä oikein hyödykään?



Tietokonepeleistä muuten hyötyykin. Esim. oma englannin kielen taitoni on parantunut roimasti kun olen pelannut rooli- ja strategiapelejä. Niissä kun tehtävänannot ym. tekstit pitää tosiaan ymmärtää, jotta voi pelata.

Lisäksi lapsi on treenannut erilaisten eskaripelien avulla numeroita ja kirjaimia.