*_*__MARRASmasut viikko 33__*_*

Olipa lohduttavaa lukea että muitakin "raihnaisia" löytyy... Itse olen nyt sairauslomalla äitiysloman alkuun saakka, olo on uskomattoman kehno. Valvon yöt ja päivisin en saa levättyä, liitoskivut tuntuu repivän kahtia koko kropan ja pahoinvointi on tullut takaisin. Lisäksi vielä närästys, selkäsärky ja supistukset niin homma on valmis... Vauva kuitenkin voi onneksi hyvin, potkii riemuissaan aamusta iltaan ja yötkin kaupan päälle :) ! Lääkärissä olen joutunut ravaamaan alvariinsa ja sisätutkimuksia ja labrakokeita on tehty kyllästymiseen saakka, hyvä kuitenkin että tarkastavat ja kaikki onkin ollut ihan kunnossa.



Olenkin nyt tullut vakaasti siihen lopputulokseen, että tämä on ehdottomasti viimeisin kerta kun raskaaksi enää tulen, nyt on lapsiluku täysi ja siirryn sillä saralla eläkeläiseksi.



Ensi viikolla taas neuvolaa ja viikon päästä 4D ultra, onkin taas mukavaa nähdä pikkuinen! Synnytys on ruvennut jännittämään, sekin on merkillistä, aiemmin en ole synnytyksiä pelännyt lainkaan.Ehkäpä nyt ikä tekee tehtäviään tässäkin asiassa ja onhan viime synnytyksestä vierähtänyt jo yli 6 vuotta...



Näissä mietteissä uuteen viikkoon!



Peppipihlaja ja villi Toukka 26+6

Perheen miesväki lähti katsomaan taikuria naapuripaikkakunnalle ja täällä ihana rauha! ... Pitikin kirjoittaa!!! Juuri soi puhelin ja mies soitti, että kuopus oksentaa ja ovat tulossa kotiin päin.. Se siitä rauhasta. No tarvii sanoa, että on ollut IHANAA, kun on ollut kesä! Meillä pojat kovia sairastamaan kaikenlaisia liikkuvia tauteja syksy-talvi-kevät, mutta kesät ollaan yleensä päästy helpolla. Eli kyllä sitä täytyy tota vesisadetta, koulujen alkamista ja tauteja uskoa, että syksy alkaa olla täällä!



Joku kyseli säilömisestä. Meillä on talon kaupanpäällisenä tullut aika mukavanlainen puutarha, josta löytyy herukkaa, vattua, tyrniä, aroniaa, karviaista, omenaa, rapaperiä ym. Ja joka sorttia enemmän kuin itse tarvitaan. Syksyisin onkin aina jonkin sortin härdelli päällä, että kaikki saadaan säilöttyä johonkin osoitteeseen. Tänä vuonna meikäläisen osallistuminen ollut heikkoa, mutta kuluneen viikon meillä oli miehen kaks parikymppistä serkkua kotiorjina! Maksettiin vähän palkkaa ja tytöt hoitivat lapsia, keräsivät marjoja, petsasivat listoja, maalasivat punamultaa ym. hommaa, joka oli kaavailtu meikäläiselle. Mun puolesta olisivat saaneet olla pidempäänkin:)



Peppipihlaja: Vielä tän raskauden alkuvaiheessa olin kohtuullisen varma, että en ole viimeistä kertaa raskaana, mutta nyt alkaa olla sellainen olo, että voi vaikka ollakin niin.. Vannomatta paras, mutta ainakin jokunen vuosi saa vierähtää ennen kuin itseni tähän olo tilaan taas haluan (jos koskaan). Esikoisesta nautin koko raskausajasta ja olin hehkuvan onnellinen! Silloin ei ollut mitään isompaa kremppaa, joten mikäs siinä ollessa ja heti synnytyksen jälkeen seuraava toivotettiin tervetulleeksi (ikäeroa pojille tuli 1 vee 8 kk). Tokasta menikin sitten aika samaan malliin kuin nytkin. Appiukon naisystävä totesikin muutama viikko sitten, että ette sitten yhtään miettineet, kun tähän taas aloitte!? Eli kova kannustus on sieltä puolelta..



Kestovaippoja olen käyttänyt ja nytkin suunnitelmissa. Vaikka muuten kyllä ompelen jonkun verran, en ole ommellut muuta kuin imuja, joten en osaa auttaa (kuka mahtoi olla kun kyseli). Taskuvaippojen nimeen vannon, meillä on ollut käytössä Fuzzi Bunz- vaipat ja paljon kaikenlaista on lisäksi kokeiltu!



Nyt kotona möllötellessä alkaa mieleen hiipiä tuttu sosiaalisen elämän kaipuu, mikä kotiäitiydessä osaltani on ollut kaikista raskainta. Asumme 5 km päässä pienen kunnan keskustasta, ihan maalla. Lähistöllä ei ole lapsiperheitä, joten aina täytyy ajella jokunen kilsa, jos mielii lapsille tai itselleen seuraa. Lasten kerhot ja muskarit sekä omat jumpat ovat olleet kotona ollessa henkireikä. Niiden lisäksi paikkakunnalta löytyy muutama lapsiperhe, jonka kanssa kyläillään, mutta silti.. Aikuisseuraa tulee välillä huutava ikävä.



Tämmöisiä täältä. Kirjoitelkaahan ahkerasti - on mukava lueskella kuulumisia!



-HH 26+4