Olitpa väärässä, eilinen vitiligo-ekspertti

"kiva" (jos niin voi sanoa) lukea kerrankin asiallista ja ajatuksia herättävää keskustelua kyseisestä henkilöstä! Yleensä kun viestit on joko pelkkää palvontaa tai haukkumista.

Oletko kuullut kappaleen Morphine vuodelta 1997? Kuuntelepa huviksesi. Demerol on varmasti ollut listalla jo silloin 12 vuotta sitten, eli aikaa olisi ollut ongelmien käsittelyyn jos halua olisi ollut. Itselääkintä on tietenkin helpompaa, ymmärrän sen kyllä. Älykkäänä ihmisenä, jolla oli valtavasti empatiaa muiden ihmisten kärsimystä kohtaan, olisi luullut Michaelin tajunneen omankin ahdinkonsa syyt ja tulevat seuraukset.

"kiva" (jos niin voi sanoa) lukea kerrankin asiallista ja ajatuksia herättävää keskustelua kyseisestä henkilöstä! Yleensä kun viestit on joko pelkkää palvontaa tai haukkumista.

Veit sanat suustani! Jostain syystä olen jäänyt miettimään Michael Jacksonin elämää viime viikkoina ja jämähtänyt ihmetyksen tasolle. Eikä hänestä oikein voi puhua kenenkään kanssa naamakkain, koska se olisi niin out of character tällaiselle kyyniselle nelikymppiselle. Mukavaa että monilla tuntuu olevan fiksuja mielipiteitä ja kunnioittava asenne miestä kohtaan, jota olen alkanut kunnioittaa ihan uudella tavalla viime aikoina.

Oletko kuullut kappaleen Morphine vuodelta 1997? Kuuntelepa huviksesi. Demerol on varmasti ollut listalla jo silloin 12 vuotta sitten, eli aikaa olisi ollut ongelmien käsittelyyn jos halua olisi ollut. Itselääkintä on tietenkin helpompaa, ymmärrän sen kyllä. Älykkäänä ihmisenä, jolla oli valtavasti empatiaa muiden ihmisten kärsimystä kohtaan, olisi luullut Michaelin tajunneen omankin ahdinkonsa syyt ja tulevat seuraukset.

ratkaisuun, hänellä voi olla yritystä siihen, psykoterapia, kapasiteettia nähdä ahdinkonsa syyt ja tulevat seuraukset ÄLYN tasolla, ja silti ei päästä eteenpäin. Mutta kun ongelma onkin tunnetasolla, sen kertoo jo Michaelin ylikiltteysongelma. Tollasen trauman kokenut tuolla temperamentilla varustettu lapsi on tunkenut oikean minänsä trauman seurauksena niin syvälle, että sitä on todella hankala sieltä saada ulos ja se vaatii a) äärimmäisen hädän joka PAKOTTAA siihen, b) jonkun joka osaa neuvoa MITEN. Älykäs ihminen voi istua vuosia terapiassa ja käsitellä tunteitaan näennäisesti älyn tasolla pääsemättä koskaan kosketuksiin trauman kanssa. Tiedän itse, olen kaiken sen kokenut ja todella surullinen siitä millaista Michaelin elämän on täytynyt olla.

että olisi ajatellut itseään. Jotenkin kaikesta hänen toiminnastaan heijastuu itsensä kieltäminen. Jos ankara isähahmo patisti täydellisyyteen ja jumalakin oli ankara, voi olla että kasvatuksen tuloksena Michael ei oikeastaan koskaan saavuttanut aikuisen itsearvostusta ja itsekunnioitusta vaan teki hirveästi hyväntekeväisyyttä jumalaansa miellyttääkseen hintana oma hyvinvointi, jopa niin että vararikko oli ovella. Esiintyjänä hän oli perfektionisti, koska isä oli iskostanut lasten päähän että aina esiinnytään 100 prosenttisella kapasiteetilla tai sitten ei ollenkaan. Tämä jälkimmäinen opetus varmasti ahdisti Michaelia viime päivinään kovasti.

saattoi tietysti olla yritystä palkita sitä omaa itseä, joka oli hyvin heikko ja Michaelilta itseltäänkin hukassa.

Quincy Jones sanoi jossain haastattelussa, että MJ teki joitakin friikkitemppujaan pelkästään mediahuomiota saadakseen periaatteella 'pääasia että puhutaan'. Ja Lisa Marie Presley sanoi jossain haastattelussa että Michael oli todellisuudessa paljon normaalimpi kuin julkisuuskuvasta olisi voinut päätellä.

kuollut, mikä kuollut ja piste.

pohtia mitä mieltä naapurit ovat trampoliinista tai äidin ammatista. Ei vaan kiinnosta. Michael Jackson taas on aina kiinnostanut. Makuasioista voi vain kiistellä.

"Jacksonin arveltiin yrittävän elää menetettyä lapsuuttaan, jota hänellä ei varsinaisesti ollut. Perhe kuului Jehovan todistajiin, joiden keskuudessa syntymäpäiviä tai joulua ei ollut tapana viettää. Hän ei myöskään saanut leikkiä ikäistensä kanssa. Ainoita ystäviä olivat omat veljet ja häntä vanhemmat artistit, kuten Diana Ross. Jacksonin lapsuus oli kovaa työtä ja ahdistusta. Sen lisäksi, että hän joutui jatkuvasti esiintymään, harjoittelemaan tai työskentelemään studiossa, hänen isänsä oli erittäin tiukka kasvatusmenetelmissään eikä pelännyt käyttää vyötä tai muuta kättä pitempää lastensa kurittamiseksi. Jacksonin erilaisuus saattoi siis juontua lapsuudesta. Jackson on itsekin sanonut: "Kun kasvaa sadan miljoonan ihmisen edessä viisivuotiaasta asti, on pakolla erilainen."

Toisaalta olisi se voinut mennä toisinkin, joskin romahduksen riski oli aika suuri. Itse toivoin että MJ olisi jo vähän kypsynyt ja ottanut rennommin, mutta näin jälkikäteen on tietysti helppo nähdä myös suurempi kuvio. Eli olisitko voinut kuvitella Michael Jacksonin vanhuksena?

Kun katsoo Jacksonin tekemisiä viime vuosina oli selvää, että suunta ei ollut parempaan ja kohti kypsymistä vaan tasaisesti huonompaan, kohti katastrofia, vararikkoa. Jos vanhuus olisi saavutettu, tätä menoa se olisi ollut todennäköisesti hylättynä rutiköyhänä friikkinä jonkun nurkissa.

Kun katsoo Jacksonin tekemisiä viime vuosina oli selvää, että suunta ei ollut parempaan ja kohti kypsymistä vaan tasaisesti huonompaan, kohti katastrofia, vararikkoa. Jos vanhuus olisi saavutettu, tätä menoa se olisi ollut todennäköisesti hylättynä rutiköyhänä friikkinä jonkun nurkissa.

Rutiköyhyys ei olisi välttämättä pitänyt paikkaansa, mutta vaikka olisikin, niin Michael Jackson olisi kuitenkin aina ollut Michael Jackson, joten ne jonkun toisen nurkatkin olisivat varmaan olleet aika grandiöösit. Toisaalta hän olisi voinut kuitata velkansa myymällä omaisuutta, joten jos hän olisi saanut holtittoman rahankäyttönsä kuriin, olisi tilanne ollut täysin toinen.

Minua on vuosien varrella hämmentänyt MJ:n käytöksessä eniten juuri hänen holtiton rahankäyttönsä. Plastiikkakirurgian ja muutkin "friikkiydet" ymmärrän oikein hyvin, mutta se, että hänen raha-asiansa olivat niin solmussa oli outoa. Hänhän omisti kuitenkin 500 miljoonan oikeudet Beatles-musiikkiin, joten miksi ei myynyt niitä vaan velkaantui vaan ja ajoi itsensä tosi hankalaan taloudelliseen tilanteeseen?

myös raha-asioiden tasolla? Se itsensä leikkeleminen ja raaka harjoittelu (piti kuulemma joskus päivien tanssiharjoituksia kunnes joku kohta prakasi) plus tiukka kasvisdieetti varmaan olivat saman ilmiön muita ilmenemiä. Hän rankaisi itseään jostain.

Hänhän omisti kuitenkin 500 miljoonan oikeudet Beatles-musiikkiin, joten miksi ei myynyt niitä vaan velkaantui vaan ja ajoi itsensä tosi hankalaan taloudelliseen tilanteeseen?

Ja periväthän lapset toki myös isänsä tekijänoikeudet. Näiden tarkoitus oli siis varmistaa, että eivät joudu ns. puille paljaille (tekijänoikeudethan tuottavat rahaa rikkaa ristiin laittamatta). Jacksonin perhehän on ollut käytännössä hänestä taloudellisesti riippuvainen jo vuosikymmeniä, mistäs muualta he rahaa saisivat?

Olisiko sillä ollut itsetuhoisuutta myös raha-asioiden tasolla? Se itsensä leikkeleminen ja raaka harjoittelu (piti kuulemma joskus päivien tanssiharjoituksia kunnes joku kohta prakasi) plus tiukka kasvisdieetti varmaan olivat saman ilmiön muita ilmenemiä. Hän rankaisi itseään jostain.

niin ahdistunut ettei pystynyt ajattelemaan järkevästi juuri mistään eikä tarttumaan mihinkään, mikä sitten taas altisti kaikenlaisen typpien vaikutukselle.

mutta oli myös lääkityksellä ahdistushäiriön takia. Ruumiinavauksessahan hänestä löytyi mm. Xanaxia, jota käytetään ahdistuksen hoitoon. Eli ei hän nyt ehkä kuitenkaan niin älyttömän ahdistunut voinut olla.



Mietin joskus että kävikö hänelle yksinkertaisesti niin että hän oli jo pikkulapsesta tottunut siihen että rahaa oli kuin roskaa ja suosio tuntui varmasti loppumattomalta kun sitä oli jatkunut 20-30 vuotta - sitten eräänä päivänä tuli nämä oikeusjutut ja mediahuomiosta tuli enimmäkseen kielteistä - ja järkytys oli vaan liian suuri. Hän oli siinä vaiheessa jo lähemmäs nelikymppinen, joten mukautuminen oli varmasti todella vaikeaa (ahdistavaa jopa). Normaalia elämää viettäneelle ihmiselle tämä olisi ollut varmaan helpompi tilanne, me kun olemme tottuneet siihen että tulee ylä- ja alamäkiä, mutta kun elämä on ollut pelkkää juhlaa, vastoinkäymiset tuntuvat varmaan hirveiltä.

Normaalia elämää viettäneelle ihmiselle tämä olisi ollut varmaan helpompi tilanne, me kun olemme tottuneet siihen että tulee ylä- ja alamäkiä, mutta kun elämä on ollut pelkkää juhlaa, vastoinkäymiset tuntuvat varmaan hirveiltä.

Aaaargh aargh aaargh. Ihmiset ei vaan TAJUA. Noh, kiittäkää luojaanne. Michael Jacksonin ongelmana oli erittäin vakavat käsittelemättömät lapsuuden traumat, joita ei saatu hoidettua. Siitä ahdistuneisuushäiriö, siitä lääkkeiden vetäminen, siitä omituisuus, siitä totaalinen elämänhallinan puute. Michaelin elämä ei ole KOSKAAN ollut pelkkää juhlaa, vaan ainaista pelkkää helvettiä. Tollasissa traumoissa on se ikävä puoli, että käsittelemättöminä ne ei suinkaan ikää myöten lievene, vaan pahenee. Itse olen kokenut vastaavaa ja saanut tilit selviksi lapsuuden kanssa oikeastaan puhtaasti tuurilla. Mun näkökulmasta Michaelin toiminnassa on sisäistä järkeä, kaikki sen tekemiset sopii yhteen. Sääli että lahjakkaalle ihmiselle kävi näin.

Näen pointtisi, mutta olen joistakin asioista eri mieltä; ensinnäkin MJ oli 11-vuotias, kun perhe pääsi paremman elämän makuun, sitä ennen olivat hyvinkin vaatimattomista oloista (11-henkinen perhe asui kaksiossa, vaatteet Pelastusarmeijasta ym.) eli kyllä hän varmasti muisti, millaista oli elää niukemmissakin oloissa.



Toisekseen en allekirjoita tuota väitettä, että hänen elämänsä olisi ollut "pelkkää juhlaa" 90-luvulle asti. Hänhän eli erittäin ankaran isänsä käskyvallan alla pitkälle aikuisikään asti (muutti kotoa 30-vuotiaana) ja oli jo teini-iästä lähtien erittäin onneton elämäänsä. Hän puhui asiasta paljon harvoille ystävilleen jo tuolloin.



Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että median negatiivinen huomio oli varmasti shokki, koska hän oli ilmeisesti kuitenkin aika naiivi ja lapsenmielinen ja oletti, että ns. ulkopuoliset suhtautuisivat häneen oletusarvoisesti myönteisesti (varsinkin, kun aiempi kokemus oli tällainen).

oli ollut "pelkkää juhlaa", mutta kuitenkin paljon helpompaa kuin noiden oikeusjuttujen jälkeen. Yleisön suosio oli ollut uskomattoman suurta, ja hänhän eli pitkälti yleisön edessä ja itsekin sanoi, että hän nukkuisi lavalla jos se olisi mahdollista. Sitten yhtäkkiä tämä olotila muuttui epävarmaksi ja varmasti MJ:stä tuntui yksinäiseltä, vielä yksinäisemmältä kuin ennen, kun ei enää voinut täysin luottaa edes fanien uskollisuuteen. Ja silloin lapsuuden traumoista tuli varmasti entistä akuutimpia. Sinänsä elämänhallinnan puute oli outoa, koska hän vaikutti kohtuullisen älykkäältä ihmiseltä. Lisäksi on outoa, että hän sulki perheensä ulkopuolelle omasta elämästään, vaikka he olisivat varmasti olleet ainoat jotka olisivat voineet häntä auttaa.

MJ oli 11-vuotias, kun perhe pääsi paremman elämän makuun, sitä ennen olivat hyvinkin vaatimattomista oloista (11-henkinen perhe asui kaksiossa, vaatteet Pelastusarmeijasta ym.) eli kyllä hän varmasti muisti, millaista oli elää niukemmissakin oloissa.

Lapsen elämässä ei ole oleellista se onko rahaa ja materiaa, mutta se on aivan helvetin oleellista, että isä hakkaa ja panee! Nuo olot voi tässä asiassa unohtaa ihan kokonaan.