Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset naapurit ei anna lasten leikkiä meidän lastemme kanssa
10.08.2009 |
Voi hyvä tavaton. Kävipä nyt sitten naapureille ilmi kun lapset menevät ekalle, että meidän kaksoset eivät kuulu kirkkoon. Joo, olemme ateisteja ja olemme aina tienneet, että he ovat jonkun kirkkokunnan jäseniä. Lapset ovat leikkineet pihalla mukavasti yhdessä, mitä väliä sillä on.
Nyt sitten meidän lapsemme menee samalle luokalle ja tuli puhetta oppiaineista jne. He puhuivat mm. uskonnon tunneista ja minä sanoin sen enempiä ajattelematta, että siinä lapset ovat eri ryhmässä, kun meidän lapset menevät et-tunneille.
Huomasin jo silloin, että oho, vähän viileni tunnelma. Nyt sitten eilen toinen lapsista tuli sisälle ja sanoi, että XX ei saa enää leikkiä meidän kanssa ja syy oli kuulemma että me "ei olla kirkossa" (taisi tarkoittaa ettei kuuluta kirkkoon).
Mitähän tässä nyt tekisi. Toisen perheen lapset ovat tosi kivoja ja reippaita muksuja. Mutta voiko meidän elämänkatsomuksemme oikeasti loukata noin? Tällä meidän alueellamme asuu edustajia kaikista mahdollisista ja mahdottomista uskontokunnista, joten luulisi siinä yksi "pakana"perhekin menevän samalla.
Kommentit (16)
Toivottavasti olet provo :)
Yritä nyt kalastella minkä uskontohaaran edustajia ovat, mua kiinnostaa. Monethan noista eivät itsekään laita lapsiaan perusmallisille uskonnontunneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei itse asiassa ole aavistustakaan, mihin kuuluvat. Kristittyjä joka tapauksessa.
vähän samaa on on haisteltavissa meillä. Asumme Oulussa, jossa l-kirjaimella alkava suuntaus on pop. Meillä mies on kirkkoon kuulumaton ateisti, minä tapakuuluva agnostikko. poika kuuluu kyllä kirkkoon, mutta sattuneesta syystä ei niele kaikkea purematta. Siis opetuksessa. Olen itse kertonut kristinuskon ja muidenkin uskontojen perususkomuksia, ja sanonut, että "monet uskovat näin ja toiset näin". Ei ole totuutena toitotettu sitä tai tätä. Ja meillä ongelmana on lähinnä opet, jotka ovat kai aika uskiksia.
Ollaan srk:n perhekerhossa käyty ja jeesuslauluja laulettu, ettei sentään ihan superpakanoita olla :))
toisaalta olisi hyvä mahdollisuus kertoa lapsillenne siitä mihin ne uskovat. Raamatussa varoitetaan kantamasta yhteistä iestä uskosta osattoman kanssa. Ehkä joku tulkitsee sen noin. Itse uskovaisena en lähtisi tekemään noin jyrkkiä kieltoja. Toki jos havaitsisin, että joku yrittäisi "käännyttää" lastani toiseen uskontoon tai ateismiin, pyytäisin lastani olemaan varuillaan. 8-vuotias lapseni on uskossa ja hänelle on jo muodostunut selkeä vakaumus siitä mihin hän uskoo, joten en olisi silti erityisen huolissani käännytysyrityksistäkään.
Olen itse eronnut kirkosta aikanaan, samoin mieheni. Lapsiamme emme kasta, emme "päästä" päiväkodin uskontopiireihin jne. Koulun uskontotunnit ovat sitten eri asia, katsotaan millainen uskonnonopetus sitten on vallalla, kun tulee ajankohtaiseksi.
Me emme tätä ole koskaan salailleet, mutta emme myöskään mainosta. Meille kyseessä ei ole niinkään oma vakaumuksemme tai vakaumuksettomuutemme vaan tahto antaa lapsen päättää ihan itse. Jos lapsemme joskus haluaa kasteen kristilliseen kirkkoon niin täysillä seisomme takana. Samoin on muiden kirkkokuntien laita. Mutta me emme koe asiaksemme opettaa lapsillemme totuutta asiasta, jossa ei yhtä ainoaa totuutta ole.
Usko on jotakin, jonka jokainen löytää tai on löytämättä ihan itse.
En ole niinkään kohdannut kristittyjen ihmisten kääntävän selkäänsä meille pakanoille vaan pakanoiden kääntävän selkänsä kristityille. Eräs tuttavani kieltää lapsiaan leikkimästä kenenkään kirkkoon kuuluvan kanssa, käymästä ravintolassa, jonka omistaa jonkin "lahkon" jäsen jne. Ei tarvinne erikseen mainita, että perheen elämä on hyvin pienessä piirissä ;) Tämä on jonkinlaista pelkoa siitä, että lapsi saattaakin - hui kauhistus - kokea uskon omaksi jutukseen.
Minusta ihminen, joka itsepintaisesti kieltää toisten uskon, rajoittaa tekemisensä ainoastaan "hengenheimolaistensa" piiriin ja kasvattaa lapsensa likipitäen vihaamaan toisella tavalla ajattelevia, pelkää ettei itse olekaan oikeassa. Jos todella uskoo olevansa oikeassa, on ns. varma uskossaan, ei pelkää ulkopuolelta tulevia "käännyttäjiä", jotka harvemmin edes yrittävät käännyttää.
Tuossa eräs (olisiko minua edellinen?) sanoi hienosti, että 8v on jo muodostanut selkeän vakaumuksen omasta uskostaan ja siksi äitikään ei hulluna pelkää "käännytysyrityksiäkään". Näinhän se juuri menee. Vain se pelkää, joka luulee olevansa väärässä tai menettävänsä lapsensa "joillekin hihhuleille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meinaan itse umpi hihhulina olen naimisissakin ateistin kanssa. mun sukuni on aika uskonnollista, miehen uskonnottomia.
Kyllä on aina kapea katsantokanta naapureilla..
sitä paitti johan raamattukkin sanoo " älä tuomitse jottei sinua tuomittaisi"
-uskis
Itse lest.perheen äitinä haluan lasteni näkevän monenlaista elämänmallia ja -tyyliä. En ymmärrä miksi joku haluaa kasvattaa lapsensa tynnyrissä, kieltämällä lapsiaan kaveeraamasta ei-uskovien kanssa. Eri asia on, jos kaverilla on sellaisia tapoja jotka "tarttuessaan" omiin lapsiin häiritsevät pahasti omaa kasvatustyötä.
Toisaalta kasvatustyö olisi helpompaa, jos kaikki lasten elinympäristössä edustaisivat samaa suuntausta, mutta aika hankalaksi menisi elämä, jos pitäisi ensin selvittää ihmisten elämänkatsomukset ennen kuin päästäisi lapsiaan leikkimään toisten kanssa. Eikä se nyt ole muutenkaan hyväksi pitää lapsiaan erillään kaikista eri tavalla elävistä, paitsi tietenkin silloin jos haluaa kasvattaa lapsensa tynnyrissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä mä otan asian puheeksi naapurin kanssa joskus sopivasti. Täytyy myös ottaa huomioon, että saattaahan ne muksut laittaa omiaankin. Mutta osaisiko ne tuollaisesta vedättää? Ei kai.
Täytyy nyt jotenkin saada heidät tajuamaan, ettei se ole heiltä pois, jos me ollaan uskonnottomia.
Oma muksuni kuunteli, kun sukulaismies tarjosi isälleen terävää paukkua. Mieheni sanoi, että "minä juon vain tätä olutta, kiitos". Seuraavana päivänä lapsi sitten sanoi ravintolassa juomia kyselevälle tarjoilijalle, että "meidän isi juo vaan olutta, kiitos".
Ehkäpä mä otan asian puheeksi naapurin kanssa joskus sopivasti. Täytyy myös ottaa huomioon, että saattaahan ne muksut laittaa omiaankin. Mutta osaisiko ne tuollaisesta vedättää? Ei kai. Täytyy nyt jotenkin saada heidät tajuamaan, ettei se ole heiltä pois, jos me ollaan uskonnottomia. Oma muksuni kuunteli, kun sukulaismies tarjosi isälleen terävää paukkua. Mieheni sanoi, että "minä juon vain tätä olutta, kiitos". Seuraavana päivänä lapsi sitten sanoi ravintolassa juomia kyselevälle tarjoilijalle, että "meidän isi juo vaan olutta, kiitos".
ympäristöstään kaiken kuulemansa. Ehkä naapurin äiti ei halua lastensa imevän ateistisia ajatuksia teidän perheeltänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta olisi hyvä mahdollisuus kertoa lapsillenne siitä mihin ne uskovat. Raamatussa varoitetaan kantamasta yhteistä iestä uskosta osattoman kanssa. Ehkä joku tulkitsee sen noin. Itse uskovaisena en lähtisi tekemään noin jyrkkiä kieltoja. Toki jos havaitsisin, että joku yrittäisi "käännyttää" lastani toiseen uskontoon tai ateismiin, pyytäisin lastani olemaan varuillaan. 8-vuotias lapseni on uskossa ja hänelle on jo muodostunut selkeä vakaumus siitä mihin hän uskoo, joten en olisi silti erityisen huolissani käännytysyrityksistäkään.
Haha, eli tässä olisi hyvä tilaisuus lapsellesi käännyttää kavereitaan, mutta lastasi ei saa yrittää käännyttää?
toisaalta olisi hyvä mahdollisuus kertoa lapsillenne siitä mihin ne uskovat. Raamatussa varoitetaan kantamasta yhteistä iestä uskosta osattoman kanssa. Ehkä joku tulkitsee sen noin. Itse uskovaisena en lähtisi tekemään noin jyrkkiä kieltoja. Toki jos havaitsisin, että joku yrittäisi "käännyttää" lastani toiseen uskontoon tai ateismiin, pyytäisin lastani olemaan varuillaan. 8-vuotias lapseni on uskossa ja hänelle on jo muodostunut selkeä vakaumus siitä mihin hän uskoo, joten en olisi silti erityisen huolissani käännytysyrityksistäkään.
Haha, eli tässä olisi hyvä tilaisuus lapsellesi käännyttää kavereitaan, mutta lastasi ei saa yrittää käännyttää?
että oma vakaumus on se ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos pitää lasten tekemiä käännytysyrityksiä pelätä.
Eiköhän oikea ja puhdas usko ole niin vahva, että suvaitsevaisuuteenkin on varaa?
Sääli uskovaisia jos on noin epävarma olo.
t. ateisti jonka lapset saavat leikkiä toisten lasten kanssa, olivatpa nämä uskovaisia tai ei.
Aika epäterveelle pohjalle on elämä rakennettu jos uskokin on noin horjuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan heikko ja horjuva. Mutta joo, lapsia ei tartte pelätä, atestienkaan ;D
t uskis
tai painostamana. Minuakin hirvittää kertoa tämä ympäristölleni... Ihan ne on samanlaisia kuin ennenkin, tunnen itseni vain muuttuneen.
Itse olen krisitty ja paras ystäväni ei kuulu kirkkoon, eikä usko Jumalaan. Lapsemme leikkivät keskenään ja molemmat opetamme lapsillemme, että moninaisuus on rikkaus.
Voithan kysyä naapuriltasi suoraan onko asia ongelma ja mitä sille voisi tehdä?