Mie en ymmärrä, miks raskaanaolevat jäävät jo puolivälissä raskautta saikulle!

mutta kyllä tosiaan paljon käytetään hyväksi sitä,että kun raskaana saa niin helposti lomaa.

Täällä kun on usein keksuteluja aiheesta nin riittä kovasti vakuuttelijoita, että kun oli niin selkä kipeä etc. Tulee vana mieleen, että kun niin kovasti pitää vakuutella ja selitellä että mitenköhän oli ?



Mutta pääpointti asiassa se , että kun nuorten naisten asema työmarkkinoilla on muutenkin huono - niin ei sitä varmaan paranna turha luismuilu ja asenne, että koko raskaudenajan voi olla lomalla

seuraavassa raskaudessa sitten todettiin rv23+0 kohdunkaulan olevan 1,5 cm (ultralla) ja suu kahdelle sormelle auki. Sitten tosiaan makasin vuorotellen kotona ja sairaalassa ja ilokseni tyttö syntyi vasta rv37+3. Samoin nelosesta makasin puolivälistä asti synnytykseen (rv37+0) kohdunsuuntilanteen ja supistusten takia. Luultavasti ilman lepoa molemmat olisivat syntyneet tosi paljon aiemmilla viikoilla.



Oman olon puolesta olisin voinut lähteä vaikka maratonille, mutta kun tahdoin lasteni selviävän niin oli pakko maata toisten kummasteltavana.



Raskaus ei tietenkään ole sairaus, mutta kaikille se ei myöskään ole niin helppoa. Huoli vauvojen selviämisestä oli valtava ja helpotus turvallisille viikoille päästyä syvä.

Itse jaksoin rv 27 asti juosta tukkaputkella 8-10 h työpäiviä parilla 12 min tauolla... Ei mahdollisuutta istua kuin näillä lyhyillä tauoilla. En alkanut leikkimään lapsen hengellä kun alkoi supistelemaan.



Vastasin nyt vaikka haluatkin vain provota...

Itse toiminut yrittäjänä ja tehnyt 10-12h työpäiviä viikolle 33 saakka ja nyt parin päivän päästä alkamassa rv35.

Itselläni sf-mitta iso 34cm ja vauva jo 2800g ja olen muuten pienikokoinen, joten helppoa tuo työssäkäyminen ei ole aina ollut, sillä on ollut kylkikipua, supistelua, vatsan kovettumista useiksi tunneiksi, syöminen ollut joinakin päivinä epäsäännöllistä, mutta toisaalta olen ylpeä siitä, että en ole laistanut töistä ja olen pysynyt arjessa kiinni.

Muutama ystäväni ollut vähän väliä pois töistä sairaslomilla jo raskauden puolivälistä alkaen, silti on urheiltu, käyty etelässä, veneilemässä, uimassa yms.normaali kesäaktiviteetteja. Väittäisin, että moni laistaa töistä raskauteen vedoten liian helposti.Ei raskaus itsessään ole mikään syy jäädä sairaslomalle, vaan mikäli esiintyy jotain todellisia terveydellisiä vaivoja.

Itsellänikin olisi ollut mahdollisuus jäädä sairaslomalle ja saada hyvää päivärahaa tekemättä mitään, mutta tilaisuus ei houkuttanut.

Miksei kukin saisi tehdä omia ratkaisujaan kuin parhaaksi katsoo? Täällä Suomessa on niin stanan ahdas mentaliteetti kaiken kanssa: Kaikkien pitäisi tehdä niinkuin minä teen, tai jotain outoa siitä täytyy muuten olla!



Kukin sahatkoot omaa oksaansa tai olkoot sahaamatta. Mitä se kenellekään kuuluu? Tämä AV on mallipalsta sen suhteen, miten lähimmäisen omasta toiminnasta poikkeava toiminta tuomitaan aina ala-arvoiseksi, jotenkin epäillyttäväksi tai huonoksi lusmuiluksi. Joka sitten lopulta aiheuttaa yhteiskunnan, moraalin, jne rappion.



Ikäänkuin maailmaan mahtuisi vain yksi totuus: minun.

mutta kyllä tosiaan paljon käytetään hyväksi sitä,että kun raskaana saa niin helposti lomaa.

Täällä kun on usein keksuteluja aiheesta nin riittä kovasti vakuuttelijoita, että kun oli niin selkä kipeä etc. Tulee vana mieleen, että kun niin kovasti pitää vakuutella ja selitellä että mitenköhän oli ?

Mutta pääpointti asiassa se , että kun nuorten naisten asema työmarkkinoilla on muutenkin huono - niin ei sitä varmaan paranna turha luismuilu ja asenne, että koko raskaudenajan voi olla lomalla

Sä puhut lusmuilusta ja että et ymmärrä niin siihen vastaus on "vakuuttelua". Oletko oikeestikin noin rasittava keskustelukaveri? :-O

Ylpeyden takia leikit vauvasi terveydellä?

yhtään maalaisjärkeä tai kokemusta raskaudesta jossa on normaalia vaikeampi olla ja koittaa töitä tehdä??

Itse olen raskaassa työssä ja Hyvin pitkälle tein melkein liian pitkälle töitä, kun olen niin tunnollinen. Töissä kun ei edes välitetty että olen raskaana, kun sehän ei ole sairaus. Ei juu, mutta on se nyt ihan eri ku "terve" ihminen. Jouduin tekemään todella raskaita hommia pitkälle, ennen kuin sitten tuli näitä pahoja sairaalareissuja. Että ne jotka motkottavat saikulla olevista pallomasuista ovat kaikki ihan idioottimaisia tolloja jotka saisivat kokea sen mitä jotkut raskaana olevista joilla ei helppo raskaus ollenkaan. Ja kun kyse ei ole vaan siittä äidistä vaan siittä syntymättömästä pikku ihmisestä, niin luulisi kaikkien ymmärtävän, että siittä on pidettävä huolta samalla kuin itsestään. Mutta ei kaikilla järki luista omaa napaansa edemmäs...ja harrastukset nyt yleensä ei ole läheskään yhtä raskaita ku työ (yleensä).

Syynä oli selkävaivat. Minulla on selkärangan viimeinen nikama 13mm kääntynyt sisäänpäin ja viereisissä nikamissa on rappeumaa.



Selkäni menee jumiin noin 1 kerran vuodessa, ja siihen ei auta muu kuin muutaman päivän lepo ja kovat särky/lihasrelaksantit. Raskaana ollessa, selkäni jumiutui nostellessani töissä tavaroita, ja ei ollut mahdollisuutta syödä noita lääkkeitä.



Pelkkä lepo ei auttanut, sillä kasvava maha painoi lisäksi alaselän hermoihin ja öisin sain nukuttua vain muutamia tunteja. Selkäni ei päässyt paranemaan ja seisomatyö ei auttanut asiaa.



Usko vaan, että ei todellakaan se kotona neljän seinän sisällä jumittaminen mitään kivaa ollut!! Ja todellakin olisin mennyt töihin jos olisin vaan pystynyt.



Ja en siedä sellaisia ihmisiä, jotka valittaa vauvan yösyöttöjen aiheuttamaa "unen puutetta", sillä minä valvoin raskausaikana yöt kipujen takia ja vauvan synnyttyä kivut olivat poissa, ja unen määrä aivan ruhtinaallista, verrattuna aikaisempaan!

Nyt rv 16+3 ja kotona on oltu jo pitkään. Sairasloma jatkuu tällä paperilla äitiysloman alkuun. Sellaista tämä joskus on.... Ja en tosiaan ole luuseri. Työelämää takana 12 vuotta vastuullisessa työssä ja sairaslomapäiviä suunnilleen kaksi vuodessa. Esikoisen odotusaikana olin kolme päivää sairaslomalla.

En ole leikkinyt tulevan vauvani terveydellä, hän on ykkönen kaikessa.

Keskustelin asiasta (työskentelystä) lääkärin kanssa, joka sanoi, että oman voinnin mukaan mennään. Paineet ja kaikki arvot olleet koko ajan hyvät ja vauva on ultrissa ollut erittäin vilkas.

Ymmärrän kyllä, että naiset, jotka joutuvat nostelemaan koko päivän raskaita esineitä yms.jäävät ajoissa sairaslomalle, mutta paljon väitän, että on naisia, jotka jäävät vaan kun kerrankin on tilaisuus, olen itse nähnyt näitä niin paljon.

ite pidin vuosilomat ennen äitiysloman alkua, ni ei tarvinnu edes harkita, että jäisin sairaslomalle.. mutta ainahan sitä pitää tilanteen mukaan katsoa. Työkaveri jäi sairaslomalle, ku ei ole mahdollisuutta päästä vessaan riittävän usein, mulla on ilmeisestikin seurapiirirakko, kun 5h putkeen ajoa ei ollu ylivoimaista, mutta olisin kyllä saanu lomaa ihan vaan pyytämällä. Terveydenhoitaja sano, että heti jos tuntuu siltä, ni olla yhteydessä, ni loma järjestyy.. En halunnu tuhlata niitä muutamaa työviikkoa, jotka äitiyslomien välissä ehdin käydä, sairaslomaan. Mutta jos töissä käymisestä olis ollu oikeaa riskiä vauvalle tai itelle, ni olisin hakenu lomaa..



Muuten, tuo sairasloman hakeminen "turhaan" on joidenkin ihmisten taipumus. Ei siis mun kokemuksen mukaan liity raskaana olemiseen vaan yleiseen vetämättömyyteen. Mm. kaverin mies, joka ei siis todellakaan ollu raskaana, oli aina pari viikkoa töissä ja haki sairaslomaa, yllättäen sille ei oo vieläkään löytyny vakituista työtä, vaikka on "tosi kova työmies"..

Ihmettelen kovasti ja kun tuolta facebookilta lueskelen niin kovasti riittää aktiviteettia näillä saikulla olevilla. Jotenkin tuntuu nykyään enemmän säännöltä kuin poikkeukselta jäädä kotiin "lepäämään" puolivälissä raskautta.

Miksi ihmeessä tehdä töitä, jos rahan voi saada tekemättäkin, olla siis saikulla?? Jääpä töitä niille jotka niitä haluavat tehdä, näinä työttömyyden aikoina. Sehän on vain fiksuutta :)

Kaksi ekaa raskautta meni ilman yhtään sairauslomapäivää äitiysloman akuun asti. Kolmannen oletin sitten menevän samoin. Toisin kävi; yllättäen jouduin rv 27 sairauslomalle aina lapsen syntymään saakka. Vaihtoehtoja ei annettu. Kyllä minua harmitti, koska olisin halunnut olla töissä.

ja pomo ilmoitti, että voitko pysyä kotona pyörtyilemässä kun olen töissä vaaraksi itselleni ja muille. Sit piti enää löytää lääkäri joka suostui kirjottamaan mulle sen 6 viikkoa.

Sairauslomalappu on vain lääkärin suositus työnantajalle siitä, että työntekijän olisi hyvä pitää vähän saikkua. Pomo päättää saako pitää vai eikö saa.

Pitkissä sairauslomissa on tietty karenssiajan jälkeen Kelan sairauspäiväraha, jota saa jos pomo ei maksa palkkaa. Mutta luulisi maksavan, jos itse käski jäädä töistä pois!

No tämä on varmaan sellainen ilmiö, mikä muutenkin on yleistymässä...En väitä, että KAIKKI, mutta tuntuu siltä että joillakin nuorilla naisilla (yleensä matalapalkkaisia ja alhainen koulutustaso) on hyvin pieni kynnys jäädä kotiin sairastamaan, syystä tai toisesta. Tämän on esim. oma äitini saanut monesti kokea selkärangassaan raskaassa lähihoitajan työssään. Hänen sukupolvensa kun usein meneekin sitten töihin vaikka pää kainalossa...



Toisaalta, vaikka raskaus ei ole sairaus, se voi todellakin olla sellainen raskaus, joka vaatii jäämään töistä jo hyvissä ajoin. Itse voin nyt raskausaikana erittäin, erittäin hyvin, mutta siitä huolimatta pystyn ymmärtämään, että kaikki raskaudet eivät suju saman kaavan mukaan.



Jos ajattelen vaikka omaa työnkuvaani, voi henkilöllä jolla on kovasti supisteluja, univaikeuksia ja alaselkäkipuja, olla aika helvetillistä istua päivittäin autossa jopa kuusikin tuntia, hoitaa asiakastapaamisia ja kantaa painavia laukkuja mukanaan.

terveydenhoitaja melkein pakotti jäämään, koska selkäkivut oli todella pahat öisin. Töissä pystyin olemaan, mutta rasitus mitä oli päivän aikana otti liikaa selälle ja loppupäivän olin todella kipeänä.. Olen hoitoalalla, eikä minulla ole aiemmin tullut melkein yhtään sairslomapäiviä. Olin pieniä pätkiä sairaslomalla ja yritin jokaisen jälkeen olla töissä, mutta heti kun tuli kipuja jäin pois. Kyllä se vauva on tärkein.

sekä raskaana olevissa että muissa. Lähes aina turhan saikun vinkujat ovat alemmista sosiaaliluokkista ja /tai tekevät suorittavan tason töitä. Asiantuntijatehtävistä ei yleensä kukaan jää vinkusaikulle. Kuten muutkin lääkärit, olen aikanaan tth:ssa, neuvolassa ja tk-päivystyksessä ollut niin kypsä näihin jatkuvasti valittaviin lusmuihin, että olen yleensä kirjoittanut jonkun lyhyen saikun ettei tarvitsisi kuunnella sitä ärsyttävää kitinää kun on oikeastikin sairaita ihmisiä hoidettavana. Jostain syystä tuntuu olevan niin, että ne jotka OIKEASTI tarvitsevat sairausloman, eivät itse sitä edes haluaisi ja joutuu tyrkyttämään ja suostuttelemaan.



No, vaihdoinkin sitten hyvin pian erikoisalaa kun pakolliset perusterveydenhuollot oli tehty, ja nyt hoidan vain oikeasti kipeitä eikä sairaslomalappuja tarvitse kirjoittaa koskaan! : )

ekassa raskaudessa niin kovat selkäkivut, etten pystynyt juurikaan kävelemään, hyvä kun pääsi vessaan tai postilaatikolle. Pahimmillaan en edes viereiseen kauppaan kyennyt kävelemään.



Varmaan saattanut lääkäri/joku mamma ajatella mustakin, että laiskottelen. Mutta minkäs teet jos et yksinkertaisesti pääse töihin paikan päälle?