Mie en ymmärrä, miks raskaanaolevat jäävät jo puolivälissä raskautta saikulle!

Mietin vain esim. selkäkipuisia, mistä lääkärikään voi tietää, kuka oikeasti kärsii kovista selkäkivuista ja kuka ei?

Minä olin raskauden alussa monta viikkoa sairaslomalla rajun pahoinvoinnin takia. Oksentelin rv22 asti. Lopullisesti jäin sairaslomalle rv.24 kaksosraskauden ja rankan työn takia. En koe olleeni hyvittelu lomalla.

etten saanut enää itse sukkia jalkaan 7. kuulla. Kipu oli kova. Työni on pelkkää nostelua. Lääkäri määräsi sellasta särkylääkettä, et ota tätä jos on ihan pakko. Ei tainnu olla ihan hyväksi vauvalle. Päätin sitten vaatia loppuajan saikkua ja olla syömättä sitä lääkettä.Aiemmin lääkäri sanoi, et paikat pehmeet. Kesäloman ajan piti ottaa rauhassa. (6.KK) Halusin tätä lasta niin kovasti, etten halunnut ottaa riskiä et syntyy liian aikaisin. Raskautumista oli yritetty 2,5v!!

Omien tuntemusten mukaan pitää mennä. Mut onhan sit niitäkin, jotka pitää raskautta sairautena. Ja äkkiä saikkua ku vähä nipistää jostain.

Se on niin yksilöllistä mitä pystyy tekee.

pahoinvoinnin takia sairaslomalle. Kahdessa viikossa painoa lähti 10kg ja jouduin sairaalaan nesteytykseen. En vain ollut työkykyinen.

..nykymammat ovat laiskoja, sehän se!

Ja todellakin olisin halunnut olla töissä,tykkään työstäni ja työkavereistani. Mut lähin työkaverikin (3lapsen äiti, tiesi mistä puhui)sanoi, et ajattele vaan lapsen parasta. Älä rehki nyt! Se lohdutti.

Vähänkin kun jostain nipistää niin heti saikulle. Lisäksi nykyään on muodissa itsensä korostaminen, eli MINÄ ja MINUN VAUVA on maailman tärkeimmät asiat eikä elämään muuta mahdu. Halutaan kaikessa PARASTA MAHDOLLISTA, vaikka RIITTÄVÄN HYVÄ riittäisi ihan hyvin.

mitä se on AP:ltä pois, jos joku ottaa lunkimmin. No todellakin on pois meiltä kaikilta ahkerilta yhteiskunnan jäseniltä. jokuhan senkin sairasloman kulut maksaa työllään:(

vaan olisin taas synnyttänyt keskosia, niin kyllä se olisi tullut yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi...



Sitä paitsi, jokainenhan on vastuussa siitä omasta lapsestaan ja totta kai hänelle saa haluta parhaan mahdollisen elämän alkutaipaleen. Jos ei omaansa puolusta ja hoida niin ei sitä tee kukaan muukaan. Koko muulle maailmallehan on aivan yksi lysti miten sinun/minun lapsille käy.... syntyvätkö elävinä ja terveinä vain itse voi yrittää pientä suojata.

Sitä paitsi, jokainenhan on vastuussa siitä omasta lapsestaan ja totta kai hänelle saa haluta parhaan mahdollisen elämän alkutaipaleen. Jos ei omaansa puolusta ja hoida niin ei sitä tee kukaan muukaan. Koko muulle maailmallehan on aivan yksi lysti miten sinun/minun lapsille käy.... syntyvätkö elävinä ja terveinä vain itse voi yrittää pientä suojata.

Ja kuinkahan monelle vauvalla on hengenvaarallista tai terveydelle haitallista että äiti tekee esim. kevyttä toimistotyötä?

Mietin vain esim. selkäkipuisia, mistä lääkärikään voi tietää, kuka oikeasti kärsii kovista selkäkivuista ja kuka ei?

Ei mistään. Ei kai kukaan lääkäri mitään selkäröntgeniä raskaana olevalta ota, tai supistuksista valiteltaessa pistä piuhoihin ja katso millaisia käyriä näyttää. Saikkua saa ihan varmasti jos on raskaana, oli niitä todellisia vaivoja tai ei.

kyllä meitä syystä raskausaikana saikulle joutumaan jääneitä v-tuttaa, jos meidätkin leimataan laiskoiksi lintsaajiksi ja vaikka miksi.



t. ylitunnollinen akateeminen äiti, joka ei eläessään mukavuussaikulla ollut (ja esikoista odottaessa järkyttävien selkäkipujen takia työkyvyttömäksi päätyi ihan vain "toimistohommista")

Hoitoalalla pahimpia valittajia ovat juuri nuo keski-iän ohittaneet. Ovat jatkuvasti sairaslomalla ja yrittävät luistaa kaikista töistä ikään vedoten.

Ja tämä kokemus monesta paikasta.

No tämä on varmaan sellainen ilmiö, mikä muutenkin on yleistymässä...En väitä, että KAIKKI, mutta tuntuu siltä että joillakin nuorilla naisilla (yleensä matalapalkkaisia ja alhainen koulutustaso) on hyvin pieni kynnys jäädä kotiin sairastamaan, syystä tai toisesta. Tämän on esim. oma äitini saanut monesti kokea selkärangassaan raskaassa lähihoitajan työssään. Hänen sukupolvensa kun usein meneekin sitten töihin vaikka pää kainalossa...

Toisaalta, vaikka raskaus ei ole sairaus, se voi todellakin olla sellainen raskaus, joka vaatii jäämään töistä jo hyvissä ajoin. Itse voin nyt raskausaikana erittäin, erittäin hyvin, mutta siitä huolimatta pystyn ymmärtämään, että kaikki raskaudet eivät suju saman kaavan mukaan.

Jos ajattelen vaikka omaa työnkuvaani, voi henkilöllä jolla on kovasti supisteluja, univaikeuksia ja alaselkäkipuja, olla aika helvetillistä istua päivittäin autossa jopa kuusikin tuntia, hoitaa asiakastapaamisia ja kantaa painavia laukkuja mukanaan.

raskauden alussa koska raskauden vuoksi jouduin lopettamaan lääkityksen sairauteeni ja sairaus paheni.

Sitä paitsi, jokainenhan on vastuussa siitä omasta lapsestaan ja totta kai hänelle saa haluta parhaan mahdollisen elämän alkutaipaleen. Jos ei omaansa puolusta ja hoida niin ei sitä tee kukaan muukaan. Koko muulle maailmallehan on aivan yksi lysti miten sinun/minun lapsille käy.... syntyvätkö elävinä ja terveinä vain itse voi yrittää pientä suojata.

Ja kuinkahan monelle vauvalla on hengenvaarallista tai terveydelle haitallista että äiti tekee esim. kevyttä toimistotyötä?

No mulle ainakin olisi se kevyt toimistotyö ollut liikaa; nimenomaan istuminen oli pahasta molemmissa raskauksissa. Kaikenkaikkiaan mahdoton kenenkään muun kuin ehkä lääkärin ja äidin itse arvioida s.loman tarve. Kannata loukata ketään.

"Suhtautuminen työntekoon on nykyään sellaista, että mikä hyvänsä menee sen edelle

Vierailija - 10.08.09 12:23 (ID 9051212)





Vähänkin kun jostain nipistää niin heti saikulle. Lisäksi nykyään on muodissa itsensä korostaminen, eli MINÄ ja MINUN VAUVA on maailman tärkeimmät asiat eikä elämään muuta mahdu. Halutaan kaikessa PARASTA MAHDOLLISTA, vaikka RIITTÄVÄN HYVÄ riittäisi ihan hyvin."



Mitens tämä toimii noinniikuin työnantajan puolelta? Eikö samanlailla? Vähänkin kun tulostavoitteita ei ihan saavuteta, pistetään porukkaa pellolle surutta, nopeasti ja paljon. Minkä ihmeen takia kuvitellaan, että sama ei koskisi työntekijää?



Työn psykologinen sopimus on rapautunut, työhön sitoutuminen löystynyt - eikä syynä vähiten ole työnantajan sitoutumattomuus työntekijään. Teet työsi kuinka hyvin tahansa, on kengän kuva persuuksissa heti kun rahaa työnantajan voittoviivan alle ei jää tarpeeksi.



Työnantajalla menee KAIKKI työntekijän edelle, kuten nyt laman aikana on voitu todeta. Miksi siis työntekijällä työnantajan tulisi mennä KAIKEN edelle? Come on! Ei ihminen niiiiiin tyhmä ole!



Ja onpa kiva kuulla millaisia lääkäreitäkin meillä on! Onko "vinkusaikku"-lääkäri koskaan kuullut, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus? Tuliko "vinkusaikun" pyytäjä sittenkin hakemaan apua ihan muuhun, kun pystyi suoraan ilmaisemaan? Vinkusaikku-lääkärin mielestä ihminen sairastaa "oikeasti" vain fyysisesti ja silloinkin vain jos sen jotenkin pystyy todistamaan.?!

Ja kuinkahan monelle vauvalla on hengenvaarallista tai terveydelle haitallista että äiti tekee esim. kevyttä toimistotyötä?

Niinpä... kun on lupa käydä vessassa ja pari kertaa viikossa suihkussa niin sen jälkeen ehkä ymmärrät. Henkinenkin stressi voi aiheuttaa supistuksia, joten todellisessa riskiraskaudessa ei mitään voi tehdä. Ei pysty keskittymään mihinkään muuhun, kun koko ajan mielessä on pelko siitä miten raskaus etenee ja silläkään ajatuksella ei saisi liikaa stressata... Ja se turhautuminen, kun oma olo olisi ihan ok, mutta... kun istumaan nousi, niin johan supisti ja äkkiä pötkölle...

Minä lopetan tämän tähän, mutta omalta osaltani todella oli kyse siitä, että MITÄÄN ei saanut tehdä. Olin sairaalassa vuodelevossa... Tässä ketjussa ei tietenkään ole tuosta ollut pahemmin kyse, mutta tosiaan on niitä tapauksia, joissa kevytkin työ on liikaa.

"Suhtautuminen työntekoon on nykyään sellaista, että mikä hyvänsä menee sen edelle

Vierailija - 10.08.09 12:23 (ID 9051212)

Vähänkin kun jostain nipistää niin heti saikulle. Lisäksi nykyään on muodissa itsensä korostaminen, eli MINÄ ja MINUN VAUVA on maailman tärkeimmät asiat eikä elämään muuta mahdu. Halutaan kaikessa PARASTA MAHDOLLISTA, vaikka RIITTÄVÄN HYVÄ riittäisi ihan hyvin."

Mitens tämä toimii noinniikuin työnantajan puolelta? Eikö samanlailla? Vähänkin kun tulostavoitteita ei ihan saavuteta, pistetään porukkaa pellolle surutta, nopeasti ja paljon. Minkä ihmeen takia kuvitellaan, että sama ei koskisi työntekijää?

Työn psykologinen sopimus on rapautunut, työhön sitoutuminen löystynyt - eikä syynä vähiten ole työnantajan sitoutumattomuus työntekijään. Teet työsi kuinka hyvin tahansa, on kengän kuva persuuksissa heti kun rahaa työnantajan voittoviivan alle ei jää tarpeeksi.

Työnantajalla menee KAIKKI työntekijän edelle, kuten nyt laman aikana on voitu todeta. Miksi siis työntekijällä työnantajan tulisi mennä KAIKEN edelle? Come on! Ei ihminen niiiiiin tyhmä ole!

Ja onpa kiva kuulla millaisia lääkäreitäkin meillä on! Onko "vinkusaikku"-lääkäri koskaan kuullut, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus? Tuliko "vinkusaikun" pyytäjä sittenkin hakemaan apua ihan muuhun, kun pystyi suoraan ilmaisemaan? Vinkusaikku-lääkärin mielestä ihminen sairastaa "oikeasti" vain fyysisesti ja silloinkin vain jos sen jotenkin pystyy todistamaan.?!

särkylääkkeiden avulla töissä. Selässä pahat kulumat ja muuta häikkää. Pystyn nostelemaan ja hoitamaan potilaita särkylääkkeillä.



Raskauksien aikana oli vaihtoehtona syödä vauvaa vahingoittavia särkylääkkeitä ja kulkea töissä tai olla saikulla.



Minä itsekäs nykyajan äiti valitsin sen lapsen terveyden.

Mä olen ollut koko raskausajan saikulla masennuksesta. Olin valmiiksi lievästi masentunut/uupunut, mutten koskaan siitä sairaslomalla vaan terapiassa ja unilääkitystä. Raskaus nosti tunteet pintaan ja masennus paheni. Lääkäri laitti suoraan koko odotusajan sairaslomaa sillä perusteella, että kaikki on nyt tehtävä, että en sairastu lapsen synnyttyä pahemmin. Olen tunnollinen, koulutettu, kiltti suorittajatyyppi. Se puurtaja, joka istuu työpäivän jälkeen hakkaamassa konetta ja tulee keuhkokuumeessakin töihin. nyt vaan olen ja yritän olla kokematta huonoa omaatuntoa tilanteesta. Olen yrittänyt miettiä elämää myös eteenpäin ja todennäköisesti vaihdan ammattia äitiysloman jälkeen.