Missä olette tavanneet ulkomaisen miehenne?
Onko älytöntä edes haaveilla jos eronnut ja 2 lasta ja 31v. En halua mitään tummaihoista, eikä turkkilaista. Eurooppalainen mies olisi unelma tai pohjoismaalainen. Tuntuu että kaikki suomalaiset miehet on jotenkin "viallisia"
Kommentit (24)
Melbournessa tavattiin, hotellin aulabaarissa.
Työreissulla oltiin molemmat.
amerikkalaisen mieheni keski-Euroopassa.
Minun neuvoni on että pitää ensin päästä pois sieltä Suomesta, koska Suomessa on ulkomaalaisia vaan a) pakolaiset b) jo suomalaisen kanssa naimisissa olevat muunmaalaiset. Kukaan täysin fiksu sinkku ei siis tule Suomeen vaan asumaan tai duuniin koska siellä on kallista ja kylmä, ja suomalaiset on aika rasisteja.
niin ja piti sanoa että minulla oli jo lapsi kun tapasin mieheni ja vielä tummaihoinen lapsi.. ja oli siis yh. Ei hitto, iltalehden kp-laisten mukaan siis ihan ala-arvoinen puoliso kenellekään.
No joo, ei tosiaan mikään ikävä rasistista Suomea tai niitä veroja tai `loistavaa` terveydenhoitoa, heh.
kyllä Suomesta löytyy myös työtätekeviä kunnollisia länsi-eurooppalaisia miehiä, jotka ovat jo toisella kierroksella ja jääneet Suomeen mm. lapsen/lasten takia. Tunnen pari tällaista miestä, vaikka toinen meni kyllä alta aikayksikön kun tuli taas vapaille markkinoille.
Yhteisiä vuosia takana 10, joista naimisissa 5.
Tapasin länsimaalaisen mieheni yhteisen (miehenmaalaisen) ystävämme syntymäpäiväjuhlilla. Päivänsankari oli vaihto-oppilasvuosiaikojen koulukaverini.
Etela-Euroopassa. Itse lahdin aikoinani ulkomaille toihin ja silla tiella olen edelleen!:)
norjalaisen poikaystäväni tapasin Norjassa asuessani, sen jälkeen nykyisen ranskalaisen aviomieheni Saksassa asuessani.
saksalaisen miehen, saisi kunnon kielikylpyä.
Ap:lle ehdottaisn nettiä. Se lienee helpoin tapa, jos ei ole mahdollisuutta lähteä ulkomaille töihin tmv. Rekisteröidy esim. jollekin Keski-Eurooppalaiselle deittisivustolle ja esittele itsesi englanniksi. Onhan englannin/saksan tmv. taitosi niin hyvä, että voit kuvitella alkavasi suhteeseen vieraalla kielellä?
Sinänsä sun ikä ei varmaankaan ole ongelma, sillä minusta täällä K-Euroopassa pariudutaan vähän vanhempina kuin Suomessa, samoin lapset hankitaan usein vasta päälle kolmikymppisenä. Eli ihan hyvin saattaa vielä löytää n. 30v. kunnollisen ja vapaan miehen.
koska ihmiset täällä ovat ennakkoluuloisia jos puoliso on pikkuisenkaan tummempaa sorttia.
baaritiskilta. Kylla se siita vaan mukaan lahti ;). Nyt asumme ei-kummankaan kotimaassa kahden pienen lapsen kanssa.
ihan naapurista. Oli täällä opiskelemassa ja siitä se sitten lähti.
Bostonissa, Yhdysvalloissa. Opiskelin siellä vuonna 1992 urheilustipendillä BU:ssa ja sieltähän toi rakas mieheni löytyi.
Yhtä on pidetty siitä asti, lapsia 2 (11v. ja 8 v.).
Suomalaisista miehistä en kyllä sen enempää vikaa löydä kun minkään muunkaan maalaisesta. Me ollaan ihan yksilöitä minun mielestä. Miehiä ja naisia löytyy laidasta laitaan ihan joka kansallisuudesta. Ap, toi on vähän "rasistinen" kommentti...
Yleensäkään hakea ulkomaalaista puolisoa. Jos kotimaisten miesten kanssa ei meinaa onnistua, niin luultavasti ulkkarin kanssa tulee menemään vielä heikommin (kun suhteen alkuvaiheista on päästy yli)
Joo, ulkomaalainen puoliso on itselläni. Yrittäkää tajuta, että Suomen ulkopuolellakin asuvat ovat ihmisiä kaikkine vikoineen.
Ja oma saksalainen löytyi Tampereelta, opiskeli yliopistolla.
Kaikkea hyvää sulle miehenhakuun. :) Sulla on toki pari ennakkoluuloa mutta et ole ainoa. Olen itse paljon tekemisissä etelänmaalaisten kanssa ja he ovat oikein ihania, perheihmisiä. Saksalaiset jne ovat vähän kauempana mun unelmamiehestä, heillä on usein läpimätä suhde seksiasioihin (pornon käyttö, pettäminen, huorissakäynti, siis valtava seksiteollisuus on siellä ylipäätään, ei suomen mittakaavassa voi edes kuvitella), ovat työhulluja, raha on hyvin tärkeää, juovat usein reilusti, eivät ole yleensä kiinnostuneita lapsista tai hyvin varovaisia perheen perustamisen kanssa. Oon ollut saksalaisen kanssa naimisissa ja suhde päättyi pettämiseen ja eroon. Kivojakin toki on, ei siinä mitään ..
Tapasin hänet ihan suomessa diskossa aikoinaan. :)
Sinänsä suhteessa ulkomaalaiseen on aina muutama mutka enemmän kuin kotimaisessa vaihtoehdossa - siis siinä mielessä, että täytyy sopia lomailuista, toisella voi työnsaanti olla vaikeampaa, kieli- ja kulttuurimuuri voi haitata, jne. Jos en rakastaisi miestäni niin paljon, olisin mieluummin suomalaismiehen kanssa :-)
Totta turiset. Helpompaa elämä olisi kotimaisen kanssa. Tai sanotaan että moni asia olisi helpompi...Monikultturisessa on omat haasteensa. Mutta myös rikkautensa, ja ulottuvuus, jota suomi-suomi- pareilla ei ole. Rakkaus ja elämä kyllä kantaa.
Mulla ei oikein koskaan kemiat kohdannut suomalaisten miesten kanssa. Epäonnistuneiden kokeilujen ja säätöjen myötä tulinkin johtopäätökseen, että Suomesta en miestä itselleni löydä ja tarkoituksella aloin tutustumaan ulkomaan eläviin. Jo alkoi kemiat toimimaan ja ulkomaalaisen miehen kanssa lopulta avioiduin.
Haluan vielä erikseen mainita, että tuntemani suomalaiset miehet ovat hienoja tapauksia. En itse asiassa tunne yhtäkään "huonoa". Suomesta vain oli/on vaikea löytää sen kaltaista miestä ja elämää, jota halusin ja jonka myös sain.
Oman puolisoni löysin tuttavan kautta, jonka mielestä sopisimme hyvin yhteen. Aluksi kirjoittelimme sähköposteja, sitten mies alkoi lentelemään Suomeen treffailua varten (asui toisella puolella maapalloa), kosi upean timanttisormuksen kera ja vei mukanaan maailmalle.