uurperheen helvetti
ajattelin että kivuttomasti se tästä menis, mutta olen oppinut jo lähes vihaamaan mieheni lasta. onneksi se ei paljon meillä enää käy. miten joku voikin olla maailman ärsyttävin penska. omatkin osaa olla, mutta omiaan rakastaa. yhteinen lapsi tulossa ja mietin vaan että onko miehen ällö lapsi hyvä syy eroon...?
Kommentit (45)
äidin koti ja isän koti
ja monet säännöt
sinunkaltaisia ihmisiä. Toivottavasti miehesikin tämän tajuaa...
silloin, kun odotin yhteistä ensimmäistä. Jostain syystä kaikki ärsytti ja mietin pääni puhki, miten saan lapsen pois elämästämme. En tiedä, oliko se jotain pesänrakennusviettiä, hormoniperäistä tai jotain. No, onneksi asia ei konkretisoitunut koskaan ja eipä noista ajatuksista tiedäkään kukaan, jos sitä ei lasketa, että muutaman kerran hiukan valitin miehelle. Yhteisen synnyttyä olen lähentynyt miehen lapsen kanssa lisää ja suhteemme oli vieläkin parempi kuin ennen odotusaikaa. Siis tulimme ennen odotusaikaa hyvin toimeen.
Ja suhde on vaan lähentynyt, kun näkee, kuinka tärkeitä lapset ovat, isollakin ikäerolla, toisilleen ja kuinka tämä yhteinen esikoinen ihailee isoveljeään, joka lempeästi kestää pienen tytön rakkaudenosoitukset. ;)
ei toisen lasta tarvitse rakastaa, joitain oppii joitain ei (vieraita). biologiset vanhemmat hoitakoon tämän. aikuinen olen joo, mutta on se syy lapsessakin. mikään ei yksinkertaisesti riitä sille ja joka asiassa yrittää manipuloida. niin kiittämätön nulikka!
ap
ei toisen lasta tarvitse rakastaa, joitain oppii joitain ei (vieraita). biologiset vanhemmat hoitakoon tämän. aikuinen olen joo, mutta on se syy lapsessakin. mikään ei yksinkertaisesti riitä sille ja joka asiassa yrittää manipuloida. niin kiittämätön nulikka! ap
jos elät uusioperheessä noin heppoisella sitoutumisella. Taidat uusia perheesi vielä kerran jos toisenkin. Eikös olis nyt aika keskittyä olennaiseen (perheeseen ja mieheen) kun on jo lapsikin tulossa. Koita sietää miehen lasta tai tehkää järjestelyjä, että mies saa tavata lastaan. Se on lapsen oikeus, jota sinulla ei ole oikeutta viedä vaikka kuinka ärsyyntyisit hänestä.
Sanat ja teot ratkaisevat ja käytökselläsi osoitat olevasi aikuinen. Aikuinenkin saa tuntea ikäviä tunteita toista ihmistä (myös lasta) kohtaan, kunhan ei näytä sitä.
Mutta pura nyt vähän mieltäsi meille. Minkäikäinen lapsi on mikä hänessä ärsyttää? Toivotaan että kestät häntä vähän paremmin kun saat nyt haukkua pystyyn.
Sillä lapsi muistaa aikuisenakin millaista oli vierailla isän luona jossa ei tuntenut itseään tervetulleeksi. Mieti miltä se tuntuu lapsesta joka ei tosiaan ole voinut vaikuttaa siihen että hänen turvallinen kotinsa on hajonnut ja joutuu nyt tasapainoilemaan kahden kodin sääntöjen välillä. Ei ole lapsen vika että hän tulee automaattisesti miehen mukana samassa paketissa. Ja se tilanne ei muutu vaikka tekisit mitä, lapsi tulee aina ennen sinua. Olisit aikuisena ensin katsonut onnistuuko uusperhekuvio sinulta ennen kuin alat tekemään lasta siihen tilanteeseen.
Jos noin helposti olet luovuttamassa, voit vain toivoa ettei miehelläsi ole joskus uutta puolisoa joka ajattelee sinun lapsestasi samalla tavalla ja tekee hänen vierailuistaan isänsä luona helvettiä.
Uskomatonta soopaa. Miehelle nainen on melkein aina tärkeämpi kuin lapsi... Jos samalle viivalle laitetaan uusi rakas nainen ja edellisen liiton lapsi, niin mun kokemuksen mukaan 90% miehistä valitsee sen naisen. Kai se on biologiaa pohjimmiltaan ja evoluution tulos. Nainen hoitaa lapset. Voihan tuota vastaan sotia ja tottakai kulttuuri muokkaa käsityksiä, mutta ei me nyt niin kauas olla vielä luonnosta eriydytty.
Kun ottaa mihen jolla jo lapsi/lapsia pitää aikuisen ihmisen tajuta, että mukana tulee kok paketti.
Mieti omaa käytöstäsi ja miten se vaikutta alapsen käyttäytymiseen? Mitä mieltä miehesi on lapsensa käyttäytymisestä?
Ja mitä se lapsi oikein tekee sitten jos niin kamala on ja minkä ikäinen?
Tuon takia en IKINÄ ota miestä jolla on jo lapsi. En pidä lapsista (muutakun omistani) ja tiedän että tulisin inhoamaan miehen lapsia. En vaan voi sille mitään. Oli ne sitten fiksuja tai ei..
Jos olisit vaikka iso kissapeto, olisit jo purrut kilpailevan pennun kuoliaaksi.
On lapselle helpointa ettei tarvitse vuosikausia sietää v-mäistä äitipuolta. Äläkä vaan mene enää sen jälkeen uudestaan naimisiin, ainakaan jos miehellä on ennestään lapsia...
Sivusta seurannut läheisen ihmisen uusioperheelämää ja ei kyllä ole ollut herkkua olla se uusi äitipuoli. Niin paskamaisesti se lapsi kohtelee isänsä uutta puolisoa. Oikeen pahaa tekee katsella. Ja tätä siis jatkunut jo vuosia. Olen välillä tälle läheiselleni sanonut että eroaa kun on niin kamala tilanne mutta ei vaan ole erotakkaan tahtonut kun hänellä on miehen kanssa myös lapsia.
Näillä aiemmilla kommentoijilla on ilmeisesti se ex-vaimon näkökanta. Omaa pientä kullannuppua ei saa äitipuoli arvostella.
Miehesi täytyy pistää se ipana kuriin. Oletteko keskustelleet asiasta kunnolla? Minkä ikäinen lapsi on?
Onneksi vain Porvoossa aikuiset on noin lapsellisia
tilanteessa. Miehellä ennestään yksi lapsi ja nyt meillä myös yksi yhteinen.
Alkuun minä jopa tykkäsin lapsesta ja oli ihan ikäväkin sitä välillä mutta nyt kun se on kasvanut hieman ei enää tulla toimeen niin hyvin.
Aina pyrin olemaan sitäkohtaan oikeudenmukainen ja yleensä jos isänsä sitä komentaa kohtuuttoman kovaa niin tuntuu pahalta sen puolesta ja tekee mieli mennä lässyttämään lohdutuksia...mutta, mutta.
En kaipaa sitä ikinä meille, minulle olisi aivan samantekevää vaikkei sitä olisi edes olemassa, ajoittan voin sanoa jopa inhoavani sitä ja silloin pyrinkin hieman eristäytymään omiin oloihini ja annan puuhailla isänsä kanssa ihan keskenään.Yleensä näen siitä painajaisia edellisenä yönä ennekuin se meille saapuu ja muutenkin ihan joka viikko:(.
Vaikeita juttujahan nämä on ja minusta jokaisella on oikeus myös kielteisiin tunteisiin, niin lapsella kuin minullakin.
Toki pitää sitten kuitenkin yrittää käyttäytyä kuin aikuinen vaikka kuinka pään sisällä inhottaisi.
Enkä ole muuten Porvoosta kotoisin...
Mieheno lapsen, teini, käytös oli järkyttävää (usean ihmisen esim. mieheni vanhempien mielestä), että ilmoitin, että lapsella ei ole meille enää asiaa.
Isä saa tavata ja pitää yhteyttä lapsen kuinka paljon haluaa mutta meille tämä lapsi ei tule.
Olen saannut päätökselleni tukea mieheni vanhemmilta, mieheni siskolta, kälyltä jne. Mieheni on keskustellut lapsen käytöksestä myös tämäm äidin kanssa. Miehenikin on sitä mieltä, että lapsi teki kaikista yhteisistä viikonlopuista jamatkoista helvetillisiä.
Niin, että ymmärrän kyllä erittäin hyvin ap:ta ja kaikki niitä, jotka samoin kokevat ja tuntevat. Sitä on niin pirun helppoa arvostella mutta kun tilanne sattuu omalle kohdalle, niin huomaa kulkeneensa ruusunpunaiset lasit silmillä.
paras erota HETI. Et ole kovin kummoinen äiti tai AIKUINEN. Toivottavsti miehesi ymmärtää. Hänen lapsensa on aina järjestyksessä ennen SINUA!