Olen huolissani meidän 4 vuotiaasta. Onko tämä normaalia

lapsi vaan pompottaa vanhempiaan jotka vielä antavat sen tapahtua.

sano että on sitten ilman paitaa jos kerran se aavistuksen likainen paita ei kelpaa.. Että äiti ei pese monia paitoja per päivä.. Ei pompottelua, tuon ikäiset osaa mitä vaan..

Mutta kannatta tosiaan pitää mielssä, että joskus ona ihan oikeasti kyse esim. hahmotushäiriöstä, jolloin sekava annos lautasella tuntuu lapsesta ihan oikeasti sietämättömältä... ja voi pinetä raukkaa jos ympärillä on vain noin ymmärtämättömiä ihmisiä

aspergerin syndroomaa. Heillä on taipumusta avauksessa kertomaasi + tähän

Mutta emme ole aikaisemmin kiinnittäneet siihen huomiota. Ennen kuin yks sukulaistäti alkoi asiasta huomauttelemaan.

Lapsi myös viihtyy yksin, tekee palapelejä, piirtää jne. Lajittelee pikku elukoita ja autoja siisteihin jonoihin jne.

Pienempänä ei tykännyt haleista, jos sai "pipin". Laastari kyllä kelpasi, mutta ei saanut puhaltaa tai lohduttaa jne.

,vaikka kotona ei niin tehtäis..





ja toi kolmeen istuttaminen meni jo liian pitkälle..

sano että on sitten ilman paitaa jos kerran se aavistuksen likainen paita ei kelpaa.. Että äiti ei pese monia paitoja per päivä.. Ei pompottelua, tuon ikäiset osaa mitä vaan..

koskea muita ruoka-aineita lautasella. sitten luultavasti nämä älyn riemuvoitot antaa lapselle periksi kun kieltäytyy syömästä jos peruna koskee kastikkeeseen ja antaa jotain herkkua tilalle.

kyllä minäkin lapseni vaatteet vaihdan jos tahra tulee.

24

integraation häiriöön. Ei mitään vakavaa, ja toimintaterapia voi auttaa.

ja hänellä on laaja-alainen kehityshäiriö jossa osana on SI-häiriö. Antaako lapsesi harjata ja pestä hiuksia? Entä kynsien leikkuu? Miten noin muuten kosketukset?

Jos sinua asia huolestuttaa, voit ottaa yhteyttä vaikka toimintaterapiaa joka voisi asiasta kanssasi keskustella.



Mutta on lapsia jotka yksinkertaisesti ovat ylitarkkoja kaiken suhteen. Meillä poika ei missään nimessä halua että ruoka sekoitetaan ja sitä ei tehdä. Tuon ikäinen on muutenkin mielikuvituksessaan aivan huipussaan joten saattaa oikeasti pelätä noita asioita!



Suun alueella saattaa myös olla aistiherkkyyksiä (yli tai ali) jotka vaikuttavat tuohon ruoan syömiseen.



Mutta asia selviää kun tosiaan otat yhteyttä siihen tt:hen: Heillä on sellainen kaavake käytössä jossa kysytään kaikkea mahdollista.

sanoo oikein. Minä tiesin, aistin ja tunsin ettei kaikki ole hyvin lapseni ollessa vasta 2-vuotias. Niihin aikoihin psykologin mielestä äiti yleensä vasta tajuaakin, koska siihen asti kehitys menee kullakin omaan tahtiin (konttaaminen, kävely, sanat).

Se oma tunne siitä, onko kaikki hyvin kertoo aika paljon. Itse kerroin neuvolassa huolestani, ensimmäisen kerran lapseni ollessa 2-vuotias ja toisen kerran lapseni ollessa 3-vuotias. Lääkärikin piti kaikkea mahdollista ns normaalina, "erikoisena luonteena". JOS olisi ollut toiminta- ja puheterapeutti tuolloin arvioimassa, olisimme saaneet heti oikeat ongelmat esille ja mahdollisesti päässeet kuntouttamaan noita osa-alueita.



Meilläkään ei lapsi jäänyt ns neuvolan seuloissa kiinni vaikka pian neuvolan jälkeen neurologiset tulokset kertoivat erittäin laaja-alaisista kehitysviiveistä. Kuulonkin osalta neuvolassa oltiin normaaleja mutta kuulovammaa oli kuulotutkimuksissa.



Sanoisin että maksakaa yksityisesi puhe- ja toimintaterapian arviointikäynnit. Ne eivät maksa niin paljon etteikö niihin varaa olisi. Niillä arvioinneilla on paljon helpompi päästä jonoon lisätutkimuksiin kunnalliselle puolelle.



On lapsen etu saada ns pieniinkin asioihin tukea mahdollimman varhain. Joku asia mikä nyt mietityttää, että haittaakohan se lasta saattaa olla kouluiässä jo iso ongelma. Lapsen kannalta asiat kannattaa aina varmistaa, eikä lähteä neuvolan kautta edes yrittämään. Heillä ei ole tietoa toiminta- ja puheterapeuttien käyttämistä menetelmistä, joissa voidaan hyvinkin tarkkaan seuloa ja huomata mahdollisia ongelmia.

Meillä on samanlainen 6-vuotias, enkä ole koskaan ajatellutkaan, että hänen käytöksessään olisi jotain epänormaalia.



Laitan aina kaikki vähänkin tahraiset vaatteet pyykkiin, niin omani kuin hänen, joten tottahan lapsi oppii samaan. Kaikki ruoat hän myös syö erikseen, syököön. Mikä pakko se kaikki on sörssätä yhdeksi mössöksi?

Salaatin eristyksen ymmärrän kyllä mutta eikö ne perunat ole vähän kuivia ilman kastiketta?

Vierailija kirjoitti:

En itsekään tykkää, että kaikki sotketaan sekaisin enkä pakota lapsianikaan siihen. Ihan yhtä helppoa on laittaa kastike eri kohtaan kuin lätkästä se perunoitten päälle.

Näinhän se usein ravintolassakin laitetaan, tyylikkäästi.

Ihmetyttää nämä lapsen pakottamiseen yllyttävät  kommentit. On se kumma, jos lapsi ei saa ruokaansa syödä siten kuin haluaa, kun kerran ruoka itsessään kuitenkin kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

käytöstä?

Lapsi on erittäin tarkka vaatteistaan. Jos vaatteeseen tulee pienikin tahra tai vesitippa (tai mehu- tms. tippa), vaate pitää välittömästi vaihtaa.

Ruoka ei saa koskettaa toisiaan. Tai siis, jos ruokana on pottuja, kastiketta ja salaattia, niin potut pitää olla yhdessä kulmassa, kastike toisessa, salaatti kolmannessa ja nuo eivät saa koskettaa toisiaan. Ja potut pitää syödä erikseen, sitten kastike ja lopuksi salaatti.

Mitä väliä jos lapsi syö.

Meidän apina vaan sotkee ja pelleilee ruokapöydässä ja jos komennat olemaan kunnolla ja syömään ilmoittaa ettei halua syödä, se on silloin ruuat roskikseen ja lapsi jäähylle, yhdet puheet kuin pokerissa.

Asbergeriin kuuluu tuollainen käytös. Minun tuntemillani asbergereilla on juuri tuota ruoan kanssa.