Miksei meillä voi olla normaaleja isovanhempia lapsille?
Voi että kun taas harmittaa tosi paljon lasten puolesta! Tänään olisi taas teoriassa voinut olla hyvä päivä lapsilla viettää isovanhempiensa kanssa sitä helkutin laatuaikaa, jota kummankin puolen mummot ja vaarit kinuaa. Aina valitetaan, että niin harvoin näkevät ja syyllistetään meitä vanhempia, kun ei käydä tarpeeksi usein tuomassa lapsia "näytille". Meillä mummolasta (kummastakin) vieraillaan kerran-pari vuodessa.
No, kuinkas sitten kun kerrankin kerättiin miehen kanssa rohkeutta ja kysyttiin, oisko lapset voineet mennä toiseen mummolaan aamupäivästä iltapäivään ja toiseen mummolaan iltapäivästä huomiseen aamuun (mummolat siis lähellä toisiaan, "vaihto" olisi käynyt helposti, eikä olisi ollut liian rasittava hoitovastuu kummassakaan paikassa). Juu ei. Toisessa mummolassa dokattiin ja toisessa oltiin muuten vain väsyneitä ja muita suunnitelmia (tyyliin auton vahaus), joita ei nyt haluttu muuttaa.
No joo, en tiedä minkä mielenhäiriön sain kun luulin, että mun alkoholistivanhemmat voisi ottaa vastuuta lapsistani. Tai että miehen mielenterveysongelmainen äiti ikinä mitään jaksaisi, hyvä jos jaksaa sohvalla istua ja katsoa kun lapset leikkii. Tai että miehen isä omista tosi tärkeistä menoistaan joustaisi.
Mutta helvetti, tähän loppui se syyllistämisen kuuntelu, en ikinä enää kuuntele anopilta sitä paskaa, enkä omalta äidiltäni. Ei muuta tällä kertaa, kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (17)
No meillä taas on aika tääydelliset mummolat,mutta ei mekään noin nopealla aikataululla yleensä tarjota lapsia hoitoon, paitsi jos on joku hätä tai muu arvaamaton tilanne. Varsinkin yökyläilystä sovitaan hyvissä ajoin.
Itse olen huomannut, että mitä vanhemmiksi ihmiset tulevat, sitä vaikeampi heidän on muuttaa suunnitelmiaan - oli sitten kyse vaikkapa vain auto vahauksesta ja vaikka lastenlasten kanssa selvästi vietetään hyvin mielellään aikaa.
Mutta harmi! Pari kertaa vuodessa on aivan liian harvoin lastenlasten tapaamiseen.
"Laatuaika" tai muu vastaava ei tarkoita hoitovastuuta. Vastuu pienistä lapsista on tosi iso ja jos äärimmäisen harvoin hoitaa, se tuntuu myös todella raskaalta.
En itsekään ottaisi lapsia koko päiväksi / koko illaksi + yöksi yhtäkkiä.
Hanki lastenhoitoapu ulkopuolelta ja anna isovanhempien kuoria vain "kermat päältä", se on heidän oikeutensa. Anna nauttia lasten seurasta ilman isoa hoitovastuuta.
Ei siis mitenkään erityisen lyhyellä varoitusajalla kysytty, tämä oma paha mieleni vain purkautui tänä aamuna, kun mietin asiaa. Siis sitä, että kummankin puolen isovanhemmat puheissaan haluaisi olla lasten kanssa paljon, viedä sinne ja tänne, touhuta, ottaa yökylään, mutta kun tulee se tositilanne, niin onkin koko homma mahdotonta. Lopulta kaikki on vain puhetta.
"Kyllä me hoidetaan, tuokaa vaan lapset tänne, olisi niin kiva puuhailla rauhassa, voi miten kiva olisi saada niitä yöhoitoon..." Miksi pitää sanoa tuollaista, jos sillä ei tarkoita mitään?! Tähän asti ollaan siis vain annettu mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun on tiedetty, ettei ne sitä tarkoita kuitenkaan. Tällä kertaa kuitenkin tuumattiin, että jos taas koko kesä on puhuttu, "ois niin kiva", niin annetaanpa mahdollisuus siihen kivaan! Ja kummallekin porukalle tasapuolisesti, ettei tule siitä kinaa (kun suurin piirtein sekuntikellon kanssa mitataan aikaa, että vietetään kyläillessä aikaa kummassakin paikassa yhtä paljon).
Mutta ei niin ei. Mutta kommenteista päätellen olen ihan hakoteillä ja isovanhemmat saa puhua juuri niin paljon paskaa kuin haluavat tarkoittamatta mitään. En tiennyt sitä ennen, luulin että heillä on sama velvollisuus pyrkiä rehellisyyteen kuin muillakin ihmisryhmillä.
Ja kyllä, me hankimme HOITOAPUA muualta, me maksetaan siitä MLL:n vakivahdille. Me ei olla isovanhemmilta hoitoapua vailla, kyse ei olisi ollut muusta kuin siitä, että tarjottiin heille sitä mitä he ovat pyytäneet!!!
ap
meillä sama tilanne. Joskus vituttaa niin samperisti, kun kaikki tutut vie lapsia mummoloihin iloisesti hoitoon, viettävät sitten sitä laatuaikaa aviomiehensä kanssa kaksin ja käyvät viikonloppureissuilla kaksin. Sitten haetaan sunnuntai-iltana levänneenä lapset mummolasta ja mummot ovat ostaneet lapsille kuun taivaalta ja leikkineet reippaina koko viikonlopun.
Me olemme olleet viimeksi kaksistaan mieheni kanssa ulkona 8v sitten, kun odotin ensimmäistä kolmesta lapsestamme... Ja turha sitä on tulla naamaa aukomaan, että ei pitäisi tehdä lapsia jos ei jaksa hoitaa. Helppohan se on sanoa, kun ne lapset on mahdollista saada joskus hoitoon ja isovanhemmat on oikeasti vapaaehtoisia viettämään aikaan lastenlasten kanssa.
No, mä ajattelen että meidän aika on sitten joskus. Lapsia kyllä voisin tehdä lisääkin, sen neljännen, ei meidän parisuhde siihen kaadu eikä voimat ehdy vaikka meitä ei kukaan auta lasten kanssa. Mä koen lapset elämän suolaksi.
Meillä mun vanhemmat alkkiksia eli eivät kykene hoitamaan lapsia selvin päin edes yhtä tuntia vaikka kyllä haluaisivat. Mutta eihän lapsia viitsi umpihumalaisen vastuulle jättää...
Miehen vanhempia nyt ei vaan satu lapset kiinnostamaan. En tiedä miksi, ovat ihan terveitä ja normaaleja lapsia. Isovanhemmat käyvät meillä kahvilla kerran kuussa.
Omaan nilkkaanhan se isovanhemmilla kolahtaa. Eipä lasten välit ole kaksiset isovanhempien suuntaan eivätkä ne hirveästi heitä kaipaa.
Ja mainittakoon, että kaikki lasten isovanhemmat ovat täysillä vielä työelämässä ja terveitä, ikää 58-60 v. Mutta kun ei kiinnosta niin ei.
Mä olen kyllä tulevaisuudessa se höösääjä mummo, joka marjastaa lasten kanssa, onkii ja opettaa käsityöniksit. Rakastan lasten kanssa touhuamista. Mulla saa tuoda lapsenlapset ihan koko viikonlopuksi hoitoon.
Että me toki roudaamme lapsia mummolaan näytille vähintään kerran kuukaudessa (välimatkaa siis 150km meiltä mummoloihin) viikonlopun ajaksi, mutta mummoloista tullaan meille vain lasten synttäreille (yhtä aikaa kummatkin) ja ehkä kerran "muuten vaan" jos oikein pyytämällä pyydetään ja vaatimalla vaaditaan.
ap
eikä odotettu palveluja heiltä, kun elivät. Tuntuu pahalta, kun vanhempia haukutaan. Olkaa onnellisia, että he ovat - ja sellasia, kuin heille sopii..
Millaisen asenteen sinä istutat lapsillesi heitä kohtaan?
Minä opetan lapsilleni rehellisyyttä ja sitä, ettei luvata ikinä mitään sellaista, mitä ei pidetä. En ole onnellinen valehtelevista paskoista, jotka valittaa siitä, että eivät saa lapsia hoitoon ja kun saisivat, niin eivät ota. Sure sinä vain kuolleita niin minä suren sitä, ettei nämä elävät jaksa olla kiinnostuneita, se on mun oikeuteni.
ap
eikä odotettu palveluja heiltä, kun elivät. Tuntuu pahalta, kun vanhempia haukutaan. Olkaa onnellisia, että he ovat - ja sellasia, kuin heille sopii..
Millaisen asenteen sinä istutat lapsillesi heitä kohtaan?
Yritimme vain täyttää isovanhempien jatkuvat puheet ja toiveet siitä, että saisivat lapset heille.
ap
Hoitajia löytyy, älä ahneuksissasi odota muuta
rahan säästämisessä lapsenhoidossa. Vaan siitä, että lasten isovanhemmat haluaisivat viettää aikaa leikkien ja ihan mitä vaan touhuen omien lastensa lasten kanssa ihan ikiomasta halustaan!
Ja se halu näyttää valitettavasti olevan hukassa monilla...
Miksi?
Hoitajia löytyy, älä ahneuksissasi odota muuta
apn kanssa.
koko kesä on mummot mankuneet että kai ne sitten tulee mökille ja mummolaan ja vieraaksi, ja sitten kun olisi se viikonloppu, on jotain sairaskohtausta (muka) joka ei ole edes vaarallinen. ja toinen mummo (äitini) sanoikin suoraan ettei voi ottaa molempia lapsia yhtäaikaa, kun ei jaksa niiden kanssa.
eli vierailemme sitten koko perheenä, ja mummot tapaavat lapsia pari tuntia valvotusti, eivät joudu mitään hoitotoimenpiteitä tekemään (niinkuin nyt isoille lapsille enää mitään tarvisikaan)
huvittavinta (/tai surullisinta) on se että miehen vanhemmat hoidattivat mieheni lähes kokoaikaisesti mummolassa, eivät siis ehkä ihan oikeasti osaa olla lasten kanssa. kun se omakaan ei aikanaan kelvannut...
ja eivät ole hulluja eivätkä holisteja
Kehuu aina sitä, miten oli niin ihanaa kun äitinsä hoiti niin paljon miestäni, sai keskittyä omiin juttuihinsa rauhassa ja levätä. Mies oli käytännössä kaikki kesät mummolassaan, kävi välillä kotona "kylässä". Talvisinkin viikonloppuisin vähintään toisen yön. Ja anoppi tosiaan KEHUU tällä asialla mulle ja perään sitten esitää sen toiveensa siitä, että niin kiva olisi saada olla paljon lastenlasten kanssa ja on se niin sääli kun ei saa... Tähän asti olen tuntenut piston sydämessäni ja säälinyt anoppia, kun miniä on niin paha ettei anna hoitoon lapsia (kun en ole oikein luottanut anopin jaksamiseen), mutta nyt en totta vieköön tunne enää mitään muuta kuin kiukkua siitä, että kehtaa tuolla lailla marista, kun ei sitä tarkoita kuitenkaan.
ap
Tasan ei käy onnen lahjat. Ja se on myös lapsilta pois. Minulla oli aivan ihana suhde etenkin isoisääni. Hän oli minulle enemmän läsnä kuin oma, aina töissä oleva isäni.
ymmärsin jostain syystä väärin, että olisitte tosi pikaisesti kysyneet.
"kuoria kermat päältä" ja olla vain ja ainoastaan sellaisia isovanhempia, kuin heille sopii! Miksi tämä toimisi näin yksisuuntaisesti? Toisaalta aikuisten lasten kuuluu kyllä huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan, eikä "kuoria vain kernoja päältä", olla sellaisia lapsia kuin heille sopii. Eivätkö ihmissuhteet perustu vastavuoroisuuteen?
Ihme hemmoteltujen sukupolvi tämä sodan jälkeen syntynyt suuri ikäluokka!
rakas äitini kuollut, isäni juoppo, appi myös juoppo ja anoppi todella hankala oikuttelija joka asuu vielä tosi kaukana.Olemme tosi yksin. Tämä asia on vain pitänyt käsitellä mielessään, kaikilla ei ole kaikkea.
Ikävää kun ei ole saanut haluamanlaisiaan isovanhempia ja haluamaansa suhdetta omiin vanhempiinsa. Mutta tuo laatuaika on niin suhteellinen käsite...