Olenko ainoa, joka ei pety vaikka ei saakaa perhehuonetta sairaalassa??
Eilen oli oikein Ylen uutisissa asiaa siitä, kuinka isät "joutuvat yöksi kotiin" sairaalasta, kun perhehuoneita ei riitä kaikille.
Onko tuo nyt niin kamala asia? Saahan isä olla perheensä luona koko päivän - onko se nyt vaarallista, jos menee yöksi kotiin tai esim. tuttavan luo (pitkämatkalaiset)?
Entä sitten kun perheessä on jo isompia lapsia - haluaako joku ehdoin tahdoin heidätkin sinne perhehuoneeseen? Meillä olisi ainakin esikoinen kiipeillyt seinille, jos olisi joutunut moneksi päiväksi sinne tylsään koppiin viettämään "perheen laatuaikaa".
Perhehuoneessa on varmasti kyllä se hyvä puoli, ettei siellä tarvitse kuunnella muiden kuin oman vauvan itkua.
Kommentit (14)
erittäin hyvät äiti- ja vauvakaverit, jotka olisivat jääneet perhehuoneessa saamatta.
yhtään ainoaa perhehuonetta? Minusta tuo on todella kamala asia ja vääryys .... en kestä jakaa huonetta toisten kanssa! Maksaisin mitä vain siitä perhehuoneesta.
En minä edes odottanut perhehuonetta. minusta se on niillä äideille, jotka tarvitsevat miehensä apua vauvan hoidossa (sektiosta kipeänä olevat ja muut "ongelmaiset").
Eihän se ole herkkua olla samassa huoneessa kolmen muun kanssa. Esikoisen aikaan kaveri vielä kuorsasi, eikä jotenkin tuntunut hyvältä nukkua korvatulpat korvissa, kun vauva oli vierihoidossa. Toisaalta huonekaverit oli muuten mukavia ja oli kiva, kun oli seuraa.
Kakkosen kanssa olinkin yksin 2 hengen huoneessa.
Eikö KYSissä tosiaan ole enää perhehuoneita? Aikaisemmin on ollut.
mulle luvattiin perhehuone vielä kun kärrättiin synnytykseen mutta sinä aikana huoneet oli mennyt. Mä olin NIIN vihainen. No, mies tuli moikkaamaan meitä töitten jälkeen ja oli kunnes nukahdettiin, perjantaina päästiin kotiin ja oli koko viikon kotona. Jos olis ollut perhehuoneessa, meiltä olis jäänyt kotona yhdessäolo lyhyemmäksi, joten jälkikäteen ajateltuna paljon parempi juttu näinpäin.
Onpa kiva sellaisessa naistenklinikan kuuden hengen huoneessa yrittää "olla perhe", nukkua, tutustua vauvaan tai ihan mitä vaan kun kaikilla ramppaa vieraita, puhelimet soi ja vauvat itkee. Ja sittne keskellä yötä aina joku tarvitsee apua ja taas laitetaan valot päälle, kaikki herää ja argh! Mä todellakin petyn ellei saada perhehuonetta. Piste.
siis mihin huoneeseen? perhe- vai yhteishuoneeseen?
eikä kertaakaan ole ollut perhehuonetta. Ekalla kerralla sitä olisi voinut käyttääkin, mutta 15 vuotta sitten sellaisia ei juuri ollut. Sen jälkeen on ollut muitakin lapsia kuin vauva, ja miten niiden aika olisi jossain sairaalassa kulunut ja eskariin ja kouluunkin on pitänyt päästä ja sairaalasta on pidempi matka kuin kotoa.
Mä olen ihan viihtynyt sairaalassa oman vauvan kanssa kahdestaan sen mitä siellä nyt on tarvinnut olla.
Nukkuminen yhteishuoneessa on täysi mahdottomuus kaikille paitsi huonetoverilleni joka kuorsasi kun moottorisaha. Sairaalat on muutenkin ihan perseestä. Kyllä siinä haluaisi olla uuden vauvan kanssa ihan rauhassa.
erityisesti kotona silloin kun vaimo makaa sairaalassa? Onko ihmisillä joku hirvee sotku koko ajan ja vaan silloin siivotaan, kun vauva tulee taloon? Heh.
juuri kun olin saanut unen päästä kiinni, hoitsu tuli huoneeseen ja KAILOTTI huonekaverilleni "joko sulta on tullut kakka?"
Samana yönä käytävältä kuului hoilotusta "Mä joka päivä töitä teen..."
Eli ongelma olivat hoitajat, eivät toiset äidit tai vauvat.
... mutta ei mies tosiaan siltikään siellä sairaalassa aikaansa viettänyt. Mies oli päivät töissä ja kävi sairaalassa ruokatunnilla. Töiden jälkeen hän haki isomman lapsen tarhasta ja tulivat illalla vielä joksikin aikaa sairaalaan katsomaan. Menivät sitten kotiin nukkumaan. Minä olin vauvan kanssa siis enimmäkseen kahdestaan perhehuoneessa.
Ei missään tapauksessa olisi voinut ajatellakaan, että isompi lapsi olisi ollut kokoajan mukana sairaalassa. Hermo olisi mennyt kaikilla, koska siellä ei ole isommalle lapselle yhtään mitään tekemistä. Eikä siellä miestäkään jatkuvasti tarvittu.
Ja olisi ollut TODELLA ÄLYTÖNTÄ, jos miehen isyysloma olisi alkanut jo sinä aikana, kun olin vauvan kanssa sairaalassa. Kotiutumisen jälkeenhän sitä miehen apua tarvitsee, joten tottakai mies jäi isyyslomalle vasta sitten, kun pääsin vauvan kanssa kotiin!
mä en ymmärrä miksi siellä sairaalassa pitää "saada olla perhe", kuten joku kirjoitti. Ei se perhedynamiikka mihinkään katoa, vaikka ei nyt ihan eka sekunnista asti voida olla ydinperhe, joka makaa perhepedissä ja käy vessassakin yhdessä. Varsinkin toisen lapsen kohdalla oli ihanaa saada olla rauhassa sairaalassa, vieraitakin kävi minimaalisesti ja sain nukuttua vaikean loppuraskauden jälkeen hyvin. Melulta pelasti korvatulpat ja pään ympärille kiedoin t-paidan, joka piti valon pois silmistä yöllä, jos joku muu tarvitsi valoa. Ei häirinnyt kukaan eikä mikään ja nukuin aina kun vauvakin nukkui.