miks helvetissä oon halunnut nuo lapset, ei jumalauta
Kommentit (27)
ja valvotusti, että näet mihin kamat laittavat.
Järjestä siivous helpoksi (jos et ole sitä jo tehnyt) eli leluille yms.koreja ja laatikoita, johon tavarat voi vaan heittää pois näkyvistä ja jaloista.
Palkitse lapsia siivoomisesta.
Pidä askartelutarvikkeet poissa lasten ulottuvilta jos et halua, että he ottavat niitä omin luvin (omassa jemmassasi)
Meillä määritellään lasten tavaroiksi ne , joita säilytetään suurimmaksi osaksi heidän huoneessaan.
Määrittelisin aikuisten tavaroiksi ne tavarat, joihin et halua, että lapsesi koskevat (yksinkertaista)
Aikuisten kaapeista ei oteta mitään ilman lupaa.
Ruuat syödään keittiössä ja vain harvoin saa tulla syömään esim. olohuoneeseen mitään.Ehkä silloin jos katotaan jotain leffaa. Ja jos sotkee ruualla niin itse siivoaa.
Oikeasti, jos olisit alunperin opettanut lapsesi kuriin ja järjestykseen, ei teillä olisi tuollaisia ongelmia. Eräs tuttavani sanoi kerran, että lapsia pitää kasvattaa kuin ajokoiria, eli selkeät säännöt ja yksinkertaiset käskyt. Helppoa kun sen osaa.
ollut tähän mennessä se, että jos tavara tulee ulos lastenhuoneesta niin se menee automaattisesti roskiin. Aikuisten esineisiin ja tavaroihin lapsilla ei olekaan mitään asiaa.
Ehkä sun TÄYDELLISET lapsesi uskoo heti eka kiellosta ettei leulja tuoda pois huoneesta tai että ei saa koskea aikuisten tavaroihin. Meillä ne kiellot ei vaan vielä ole tehonnut vaikka on KAKSI VUOTTA kielletty! Olkaa idiootit hiljaa jos ette tiedä mistään mitään! T. Sotkijoiden äiti myös
Lapsen tavarat oli kohtalaisen helppo vielä viedä hänen huoneeseensa
kannattaiskohan kasvattaa se lapsi niin että hän vie itse tavarat omaan huoneeseensa?turha valittaa jos ei vaadi.
Noista aikuisten tavaroista; meillä on tyttö, jolla kiinnostaa meikkini ja korurasiani aivan suunnattomasti. En halua, että hän tonkii niitä itsekseen, joten olen luvannut että hän saa tuoda ne keittiön pöydän ääreen ja katsella niitä (ja kokeilla meikkejäkin) silloin tällöin (yleensä kerran viikossa viikkosiivouksen jälkeen, motivoi kummasti järjestämään omat lelut;D). Meillä on myös "aikuiset määrää ja lapsi tottelee" -meininki, eli häneltä ei koskaan kysytä, että voisitko siivota jälkesi, vaan on itsestään selvää että hän siivoaa leikkinsä jäljet. Lisäksi; meillä ei saa tuoda leluja olohuoneeseen (jotain paria barbia lukuunottamatta), eli tiukan paikan tullen voi lastenhuoneen oven laittaa kiinni ja leikkiä, että siellä on siistiä=)
Mielestäni on erittäin ihmeellistä, että jonkun 17v ei osaa siivota jälkiään tai omaa huonettaan! Minut on kasvatettu ilmeisesti sitten tiukassa kurissa, koska meillä kotona tuollainen ei olisi onnistunut. Ja samoin kasvatan oman lapseni.
Terveisin, natsi-äiti
ja valvotusti, että näet mihin kamat laittavat. Järjestä siivous helpoksi (jos et ole sitä jo tehnyt) eli leluille yms.koreja ja laatikoita, johon tavarat voi vaan heittää pois näkyvistä ja jaloista. Palkitse lapsia siivoomisesta. Pidä askartelutarvikkeet poissa lasten ulottuvilta jos et halua, että he ottavat niitä omin luvin (omassa jemmassasi) Meillä määritellään lasten tavaroiksi ne , joita säilytetään suurimmaksi osaksi heidän huoneessaan. Määrittelisin aikuisten tavaroiksi ne tavarat, joihin et halua, että lapsesi koskevat (yksinkertaista) Aikuisten kaapeista ei oteta mitään ilman lupaa. Ruuat syödään keittiössä ja vain harvoin saa tulla syömään esim. olohuoneeseen mitään.Ehkä silloin jos katotaan jotain leffaa. Ja jos sotkee ruualla niin itse siivoaa.
Huomaa, että elämä alkaa sujua ilman jatkuvaa hammastenkiristystä ja elämänlaatu paranee.Koti on elämistä varten, eikä tarvitse olla kuin sisustuslehdestä. Luulisi sinunkin jo oppineen, että huomenna koti saattaa näyttää samanlaiselta kuin eilen, vaikka olit eilen juuri siivonnut. Toki perussiisteydestä pitää huolehtia, mutta ei siitä kannata hermojansa menettää.
T. Kolmen lapsen äiti, joka oppi kolmannen kanssa elämään laadukkaasti.
kyllä tämä arki nujertaa sen minuuden lopullisesti jonakin päivänä. Sinä päivänä miehesi ajattelee, että ihanaa nythän tämä alkoi sujumaan, kun vaimokaan ei enää marise.
Omo olotila helpottui minulla ainakin huomattavasti, kun pystyin jättämään "elämän" taakseni ja vain jatkamaan ja jatkamaan. Toki kysymyshän tästä herää, että onko tälläinen elämä edes elämisen arvoista. Mutta hienointa tässä elämänfilosofiassa on se, että edes tuota en pohdi. t. 20