miks helvetissä oon halunnut nuo lapset, ei jumalauta

ja välillä naapuritkin

+ jatkuvasti päivän mittaan

Täällä just raivosin kans illalla miehelle että on se kumma kun yhden ihmisen elämä menee toisten sotkujen siivoamiseen. (en kyllä ihan noin siivosti sitä ilmaissut) Toivotontahan tämä monesti on. Välillä kaduttaa mullaki.

Ottakaa rennommin ja siivotkaa harvemmin. Ja nauttikaa niistä ihanista lapsistanne. Miksi pitää jumittua johonkin triviaaleihin siivousjuttuihin ja kehittää siitä vihaa pieniä kohtaan?

Mitä tapahtuu, jos et siivoa? Kuoleeko joku?

niin kävi mulle.

Lapsen tavarat oli kohtalaisen helppo vielä viedä hänen huoneeseensa, mutta ne muut hänen kiskomansa ja tuomansa tavarat: minun hiusklipsejäni, posteja, valokuvat, kirjat, lehdet, astiat, joita tuotu leikkeihin, vaatteet, joita soviteltu päälle, minun askartelumateeriaalejani(joita pihistetty ilman lupaa leikkeihin) jne.



Pariin viikkoon ei ole edes raivattu, kun on vietetty lomaa ja tehty mukavia yhdessä. Huomenna on sitten vanhempien makuuhuoneen vuoro, jossa entisten lisäksi myös puhtaita pyykkikasoja, muutama muuttolaatikko odottaa tyhjentämistään viime vuodelta (raahasin ne tänään kellarista)



Toivottakaa minulle onnea urakkani kanssa!



Kyllä tänään samoin ihmettelin, että lapsia, niitä on ihan tekemällä tehty, ja kerrasta ei edes opittu! Mutta nyt nukkuessa ovat niin kovin söpöjä!

tekisi niin paljon "pahaa".

tätä et äiti ei saisi ajatella mitään pahaa lapsistaan ja muuta höpönlöpöä!!!



Onhan se kummallista et se iänikuinen äitimyytti vaikuttaa vieläkin noin paljon. Miettikää! Äitikin on ihminen kaikkine tunteineen. Ei mikään yli-ihminen. Vai mitä te olette jotka huutelette ettei saisi koskaan valittaa? Teilläkö ei ole koskaan huonoa hetkeä tai päivää?? Eikö se ole parempi et täällä purkaa ajatuksiaan kuin et lapsille möykkäisi, häh?

Ihmiset vaan ovat erilaisia, hyväksy itsekin se, että kun tällä purat, niin toisista ehkä tuntuu pahalta lastesi puolesta. Itse ajattelisin "miksi helvetissä olen nuo halunnut" ehkä sitten, jos kaikkeni tekisin kasvattaakseni oikein, mutta nuo silti sotkeutuisivat johonkin huumehommiin tms. Mielestäni nyt vaan on vähän kohtuutonta noitua jostain arkipäivän itsestäänselvyyksistä. Vai luulitteko lapset hankkiessanne, että teidän ylihienot lapsenne eivät ikinä sotke mitään?

Mitä tapahtuu, jos et siivoa? Kuoleeko joku?

Haluan, että kun lapset nukahtavat saan hetken viettää aikaa puhtaassa asunnossa.

Tänäänkin sain kaivaa makroneja sohvatyynyjen välsitä, jugurttia tuolinpäälysiltä, syöttötuoli oli niin paskassa,kun en olisi vuosiin siivonnut (eilen).

Lisäksi "siivotut lelut" löytyi mun ja miehen sängystä

ajattelee äitiyttä ja lapsia suurella vihalla. Niin paljon saa lukea aikuisista joilla huono itsetunto, vaikeuksia ihmisuhteissa, luottaspulaa toisia kohtaan ym koska oma äiti ollut kylmä, torjuva, vähettelevä ja nimittelevä. Kuinka monta tarinaa syyttelevistä, alistavista ja nöyryyttävistä äideistä saa kuulla kun jonkun elämä on mennyt pilalle..

Toki äiti saa olla vihainen ja näyttää tunteensa mutta voisi miettiä vähän, että miten. Ehkä voisi näyttää pettymyksensä tekoa ei lasta kohden!

Löysätkää äidit huivejanne ja eläkää rennommin niiden lasten kanssa. Ei ne pilalle mene, vaikka vähän annattekin paikkojen repsahtaa..

tätä et äiti ei saisi ajatella mitään pahaa lapsistaan ja muuta höpönlöpöä!!! Onhan se kummallista et se iänikuinen äitimyytti vaikuttaa vieläkin noin paljon. Miettikää! Äitikin on ihminen kaikkine tunteineen. Ei mikään yli-ihminen. Vai mitä te olette jotka huutelette ettei saisi koskaan valittaa? Teilläkö ei ole koskaan huonoa hetkeä tai päivää?? Eikö se ole parempi et täällä purkaa ajatuksiaan kuin et lapsille möykkäisi, häh?

Senhän takia sitä siivoa piisaa, kun on vain lähes koko aika vietetty yhdessä; on muuten suihkussa käyntini tai ruoanlaiton tms. aikana saanut tämän sotkun aikaan. Sanoisinko, että ahkera lapsi! Ja toimelias!

Nyt sitten on hänellä huomenna taas tilaa sotkea koko olohuonetta, minun jatkaessani sitä makuuhuonetta.(Tänään olikin mummolassa kyläilemässä sen siivoukseni aikana.) Mutta luovuus varmaan kehittyy!

lapsista vanhempi, ei enää ole yleisten tilojen sotkijavaiheessa...

tekisi niin paljon "pahaa".

menehän nyt itseesi

ollut tähän mennessä se, että jos tavara tulee ulos lastenhuoneesta niin se menee automaattisesti roskiin. Aikuisten esineisiin ja tavaroihin lapsilla ei olekaan mitään asiaa.

yritän vain elää elämääni, niin kuin minua ei olisikaan. En ajattele sitä miten kauheaa/raskasta tms. elämä on. En siis edes yritä välittää mistään mitä minulle tapahtuu. Hoidan kaiken rutiininomaisesti; kodin, lapset, työt jne. Aika kuluu ja käy vähiin ennen kuin se sitten joskus loppuu.

ollut tähän mennessä se, että jos tavara tulee ulos lastenhuoneesta niin se menee automaattisesti roskiin. Aikuisten esineisiin ja tavaroihin lapsilla ei olekaan mitään asiaa.

Ehkä sun TÄYDELLISET lapsesi uskoo heti eka kiellosta ettei leulja tuoda pois huoneesta tai että ei saa koskea aikuisten tavaroihin.

Meillä ne kiellot ei vaan vielä ole tehonnut vaikka on KAKSI VUOTTA kielletty! Olkaa idiootit hiljaa jos ette tiedä mistään mitään!

T. Sotkijoiden äiti myös

ja pienestä pitäen ollaan opastettu ja kehoiteetu huudettukkin, korjaamaan jälkiä mutta ei. Ja meillä vanhin on 17v......

12v saa meillä välillä paska hepulin kun komentaa siivoamaan omaa huonettaan.. kiljuu ja raivoo "miksi aina mä" niin no ei siellä huonessa muutkaan sotke..

Ite välillä kysyn, että misi mun sitten aina pitää pestä kaikkien pyykit, kun soten vaan omani?



mutta tätä tämä on :)



T: kohta 7 äiti

yritän vain elää elämääni, niin kuin minua ei olisikaan. En ajattele sitä miten kauheaa/raskasta tms. elämä on. En siis edes yritä välittää mistään mitä minulle tapahtuu. Hoidan kaiken rutiininomaisesti; kodin, lapset, työt jne. Aika kuluu ja käy vähiin ennen kuin se sitten joskus loppuu.

mulla vähän sama strategia! monesti tosin se minä yrittää tunkea esiin ja saatan tuskastua olooni ja valittaa miehelleni että minua ei oikeasti ole enää olemassa. Olen vain Äiti, kotitalouskone ja palvelija...

ollut tähän mennessä se, että jos tavara tulee ulos lastenhuoneesta niin se menee automaattisesti roskiin. Aikuisten esineisiin ja tavaroihin lapsilla ei olekaan mitään asiaa.

En ala heittelemään hyviä kamoja roskiin sen takia et ne on väärässä paikassa. Ja meidän mukulat on niin uteliaita ja itsepäisiä et koskevat muihinkin tavaroihin kuin leluihinsa. Ja miten määritellään et mitkä on aiuisten tavarat???