Minkä ikäisenä olet saanut lapsesi?

En usko että iällä on merkitystän kärsinyt kaikista la or. En olisi ollut "valmis" missään iässä. Aina se lapsi on shokki, varsinkin ekaaan. Ekoihin kolmeen panostin varmaan enemmän, mutta olin myös hermoheikompi mutsi. Vaan se tuskin johtui iästä, enemmänkin siitä että tilanteet olivat uusia.Nykyään otan rennosti ja teen vain välttämättömimmän.

ja jäi ainokaiseksi. Myöhemmin yritettiin toista mut ei saatu ja nyt olen 40v.Olen onnellinen siitä, että sain ton ainokaisen suht. nuorena. Nyt kun lapsi on jo teini-iässä niin jaksaa vielä "panostaa" oman itseensä ja suunnitella esim. vielä jatko-opiskelua.

Jos nyt saisin valita niin saattaisin tehdä jopa vielä nuorempana, jos olis siihen taloudelliset edellytykset.

26, 29, 32 ja 33 vuotta. Ihan sopivat iät, tosin kaksi viimeistä raskautta olin selvästi raihnaisempi ja pistän sen kyllä iän piikkiin :)



Olin ennättänyt ennen lapsia elää itseäni varten kymmenisen vuotta, joten aika seestyneenä sitä äidin elämää on tässä vietetty... ei tunnu siltä että jotain olis jäänyt tekemättä/kokematta lasten takia. Ja miehen kanssa ollaan iloittu siitä että ollaan vielä kohtuullisen nuoria kun saadaan lapset ulos himasta :)

ja nyt nuorimmaisen ollessa vuoden vanha ollaan alettu miettimään kolmatta.



En siirtänyt lastentekoa uran takia, ei vaan sattunut kunnon miestä kohdalle aiemmin. Aina olen ollut energinen ja hyväkuntoinen, mutta kolmannen jälkeen en enää iän takia neljättä miettisi, olisi liian rankkaa niin pienten kanssa.



Jos olisin mennyt naimisiin 22-vuotiaana, niin lapsia saattaisi olla enemmän ja minusta on aina tuntunut, että olisin ollut valmis urakkaan kaikin puolin jo paljon aiemmin.

Ammattikoulun sain hyvin käytyä ensimmäisen ja toisen välissä, joten ei ollut siinä ongelmaa ja peruskoulun ehdin juuri käydä loppuun ennen kuin esikoinen syntyi ja ei,ei ollut ihan suunniteltu juttu, mutta turha mun on miettiä, mitä jos olisin abortin tehnyt silloin, kannoin vastuuni ja olen siitä erittäin onnellinen ja ylpeä, vaikka esikoien onkin aika vaikea erityislapsi, jonka kanssa on kyllä ollut jaksamista monen lapsen edestä...

Siinä mielessä harmittaa, että on omia käsittelemättömiä juttuja, jotka vaikuttavat nyt lasten ollessa esiteinejä. En osaa sanoa, olisiko näitä omia juttuja ollut vähemmän, jos olisin ollut vanhempi.



Vauva-aika oli ihanaa eikä rahapulaa ole, sain korkeakoulututkinnon lastensaannin ohella valmiiksi.



En ole kokenut, että elämää olisi jäänyt elämättä, päinvastoin. Täyttä elämää elänyt heti ekasta lapsesta lähtien!

Olisin halunnut lapsia jo vuosia aiemmin, mutta elämä ei vain mennyt niin. Ja kun lapsentekohommiin viimein päästiin, niin tärppiä saikin sitten odottaa toista vuotta.



Mutta ihan hyvä ikä tuo oli äidiksi tulla, ehtipä saada korkeakoulututkinnon ja olla työelämässäkin muutaman vuoden ajan ennen lapsen syntymää. Mutta järjestys olisi tosiaan minun puolestani saanut olla toinenkin :)

nyt 30-v.

toinen syntyy kun olen 20v

Olin ihan valmis äidiksi 24-vuotiaana, akateeminen ammatti ja työpaikka (ei vakituinen).Mikään ikä ei ole ollut huono. Nyt (40) olisi jo rankempaa... ehkä?

jatkaa. Itselleni nuo iät 25 ja 27 sopivat hyvin. Ehdin olla töissä n. 2-3v. ennen ensimmäisen syntymää, ehdimme viettää yhteistä aikaa ja matkustella rakastamani miehen kanssa. Olisin voinut tehdä pari vuotta aikaisemmin tai pari vuotta myöhemmin, lopputulos sama.



Nyt olen 30-v. ja elämä alkaa olla kaikin puolin aika helppoa ja mukavaa taas näiden leikki-ikäisten kanssa. Toisaalta en ole erityisen raskaaksi vauva-aikaa kokenut, olen sellainen hoivaava "äitityyppi" ja olen nauttinut imetyksestä ym. vaikka välillä muiden äitien tapaan hermoilenkin. Yksi vauva olisi vielä tervetullut, opiskellakin ehtii vielä ja kaikkea muutakin.



En usko, että olisin koskaan "valmis äidiksi" jos olisin halunnut "kaikki valmiiksi" ennen lapsen syntymää. Keksin nimittäin kaikenlaista uutta projektia aina entisen loputtua: opiskelua ym. enkä osaa edes kuvitella, että asuisin samassa talossa seuraavat kaksikymmentä vuotta. Lapset ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, mutta uskon että myös he oppivat matkustelun yhteydessä paljon.



Meillä ei ole ollut lastenhoitoapua saatavilla, lapsemme ovat olleet pari krt yökylässä. Ei ole ollut suurempaa tarvetta minnekään karata ja opiskeluajoilta rahan puutekin vielä tuttua, äitiyspäiväraha tuntui niihin aikoihin verraten luksukselta.

amk-tutkinnon ja opiskelijaelämää viettää ennen lasten syntymää.

Oletko ollut kypsä äidiksi vai mietitkö jälkeenpäin, että olisi pitänyt odottaa vielä? Harmittaako sinua jokin, joka on jäänyt tekemättä lasten vuoksi?

Kaikki äidit toki rakastavat lapsiaan, eivätkä kadu heidän saamistaan, mutta ehkä omat opinnot tms. ovat "kärsineet"?

Koetko, että vanhempana äitinä voit antaa lapsellesi enemmän? Nuorempana äitinä on enemmän energiaa?

Minun täytyy nyt kyllä myöntää että kaduttaa..en tiedä mitä olen ajatellut,en kai mitään

en keksi yhtää positiivista seikkaa mitä lapsista olis seurannu..olen nyt 26v

5 v odotuksen jälkeen olin kullä ERITTÄIN kypsä äidiksi

Halusin tunnollisesti hoitaa opintoni loppuun.



Huomasin valmistuttuani, ettei se juuri parantanut elämänlaatuani. Mies sai vakituisen työpaikan suhteilla eikä ole valmistunut vieläkään.



Olisin uskoakseni ollut kypsä äidiksi jo pari vuotta aikaisemmin. Jos siis olisin tiennyt ettei yliopistosta valmistumisella ole käytännössä mitään merkitystä.



Olen aina tasapainoillut kahden erilaisen haaveen välillä: toisaalta halusin suurperheen äidiksi, toisaalta minulla on hyvä lukupää ja pärjäsin hyvin opinnoissani.



Nyt Siperia on opettanut ettei koulutuksella ole paskankaan merkitystä, joten olen alkanut kallistua siihen vaihtoehtoon, että loppuelämä kuluu kotona pullaa paistaen (tosin maisterin nimikkeellä).

Ja tämän lyhyen ajanjakson aikana (1/2 vuotta) en ole katunut. Joskus kyllä kaipaan "vanhoja lapsettomia aikoja", mutta rakastan myös nykyistä elämääni - ja tiedän että se villi nuoruus olisi ollut osaltani ohi ilman perhettäkin, vaikka vapautta oli enemmän en enää sitä osannut juuri arvostaa. Toisin kuin nyt.



Voisi myös ajatella että opiskelu ja työ on kärsinyt, mutta enpä ajattele. Niitä juttuja voin tehdä vielä vuosikymmeniä, se aika jolloin lapsia saa ja he ovat pieniä, on ihan liian lyhyt :)

Esikoinen tuli neljän vuoden tekemisellä, ja olinkin mielestäni jo aika vanha (en ota kantaa muiden lastensaamisikään, mutta itse olisin toivonut nuorempana). Kuitenkin hyvä näin, onnellinen olen näistä.

olin jo valmistunut ammattiin

En vielä ainakaan ole ajatellut, että olisi jotain huonoa iässä. Mitään ei ole jäänyt lasten takia tekemättä, valmistuin maisteriksikin puoli vuotta nopeampaa (23-vuotiaana sekin) kuin luulin opintoja aloittaessani.



Olen tosi tyytyväinen ratkaisuumme saada lapset melko nuorena. Nyt on perhe koossa ja lapsiluku täynnä, enkä kyllä enää jaksaisi olla raskaana ja hoitaa pientä vauvaa... Ikää nyt 29v.

Kohta olen 32v ja hiljaisena haaveena mietin kolmatta..