Minkä ikäisenä olet saanut lapsesi?
Oletko ollut kypsä äidiksi vai mietitkö jälkeenpäin, että olisi pitänyt odottaa vielä? Harmittaako sinua jokin, joka on jäänyt tekemättä lasten vuoksi?
Kaikki äidit toki rakastavat lapsiaan, eivätkä kadu heidän saamistaan, mutta ehkä omat opinnot tms. ovat "kärsineet"?
Koetko, että vanhempana äitinä voit antaa lapsellesi enemmän? Nuorempana äitinä on enemmän energiaa?
Kommentit (50)
Olisin tahtonut perustaa perheen heti 18vuotiaana, mutta ero tuli ja miehen vaihto. Nuorena olin jo sitä mieltä että tahtoisin lapset nuorena, ensimmäisen viimeistään 22veenä. Nyt ikää 24v ja kolmatta haaveilen, viimeistään 26-28 vuoden ikään. Itselleni ajatus 30vuotiaana lapsen saamisesta tuntuisi jo liian vanhalta. Ihanaa kun jaksaa juosta omien lastensa perässä. Isovanhemmatkin on vielä sen verran nuoria että jaksavat olla lastenlastensa kanssa, tarvittaessa jopa isoisoäitikin.
Mikään baareissa kävijä tai matkustelija en ole koskaan ollut. Saan nykyäänkin vapaa-aikaa sekä yksin että välillä miehen kanssakin. Näin on hyvä.
Opiskella ehdin ammattiin jota en ole juuri tarvinnut kuin harrastusmielessä. Vakituinen työ on odottamassa, vaikkakaan en tiedä mitä muuta haluaisin tehdä elämälläni kuin olla kotona omien lasten kanssa.
Oletko ollut kypsä äidiksi vai mietitkö jälkeenpäin, että olisi pitänyt odottaa vielä?
Oli ihan hyvä aika, en ole kaivannut odottamista.
Harmittaako sinua jokin, joka on jäänyt tekemättä lasten vuoksi?
No eipä juuri, lähinnä ne on hetken harmistuksia. Liittyy yleensä sellaiseen että on ollut paljon menoja jolloin lapsi hoidossa (isovanhemmilla), ja sitten pitää jättää jotain pois kun ei sitä lasta kuitenkaan jatkuvasti halua lykätä pois enempää kuin on töiden vuoksi pakko.
Kaikki äidit toki rakastavat lapsiaan, eivätkä kadu heidän saamistaan, mutta ehkä omat opinnot tms. ovat "kärsineet"?
En ole huomannut.
Esikoisen vauva-aikana sain yliopistotutkintoni valmiiksi, mutta töitä ei löytynyt. Nyt kun kakkonen täyttää vuoden, lähden jälleen opiskelemaan ja kolmas syntyy ensi keväänä juuri ennen kuin täytän 30v (eli opintoihin tulee sitten vuoden tauko).
Mielestäni jokainen rakaus on kuitenkin osunut sopivaan kohtaan, vaikkakin kakkosta toivottiin tulevaksi jo aiemmin.
Olin aina ajatellut että haluan ensimmäisen lapseni ennen kuin täytän 30v, mutta sitten kun oikea mies osui kohdalle, perheenperustamista ei tarvinnut sen pidemmälle siirtää. Se oli tässä ja nyt :)
Opinnot ammattikorkeassa menossa, pidin kaksi välivuotta sieltä ihan tarkoituksella (lapsen kanssa siis). Oikein hyvä aika oli kaikinpuolin, olin jo kypsä äidiksi, mutta vielä melko nuori silti. Oli mukavaa palata työelämän sijasta kouluun, joustavampaa kun lapsikin aloitti päivähoidon, joka päivä ei tarhaan mennä. Ja toisaalta kontaktit työelämään eivät katkenneet kun oli vielä koulun harjoitteluja jäljellä.
36 ekan saadessa ja toka 39 mutta lapsien tekoon meni aikaa.
Mielestäni minulle hyvät lapsentekoiät.Monelle ystävälleni ei olisi ollut ja hyvä etteivät tehneet lapsia ennen kuin olivat tahoiltaan kypsiä siihen.
Ikinä en ole katunut lastentakoa, mistään en ole jäänyt paitsi, päinvastoin!Että jos en olisi silloin tehnyt heitä, niin nyt 22-vuotiaana aivan varmasti viimeistään joka tapauksessa olisin raskaana :) minut on kyllä luotu äidiksi!
Tässä välissä enne kuin rupeamme tekemään/saamaan kolmatta lastamme aion opiskella lisää ja tietysti käydä töissä.Kolmatta rupeamme yrittämään joskus kymmenen vuoden kuluttua (ehkä hieman aikaisemmin, sen näkee sitten) kun olemme saaneet nykyiset lapsemme vähän isommiksi niin sitten on sen iltatähden vuoro :) kolmea enempää en voi terveyteni takia tehdä (saa nähdä annetaanko koskaan lupaa siihen kolmanteenkaan), mutta se on aivan varma, että jos lupa heltiää niin sen kolmannen vielä teemme/saamme, ja aina olen halunnut useamman lapsen :D
Lapsia ennen ehdin valmistua yliopistotason opinnoistani, ja minulla oli vakityöpaikka, aviomies ja meillä yhteinen omistusasunto. Lapsetkin tulivat heti, kun heitä toivoimme.
Kaikki on siis mennyt tosi hyvässä järjestyksessä. Olenkin tosi kiitollinen, että minua on kohdannut näin hyvä onni!
Mitään ei lasten takia ole jäänyt tekemättä mutta olisin aikanaan toivonut pienempää ikäeroa, mutta kun ei tärpännyt niin nopeaa. Toisaalta ei tuo ikäero ole miksikään huonoksikaan osoittautunut, lapset 8v. ja melkein 5v.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olin kyllä liian nuori äidiksi 18-vuotiaana. Mutta tietenkään en rakasta tyttöäni mihinkään vaihtaisi :-)