Muita, joiden mielestä lapsen toinen ikävuosi oli rankin?

omien lasten kohdalla kyllä vauvavuoden alkupuolisko oli rankka, kun unet oli NIIN katkonaiset...



Nyt kun omat lapset on jo koululaisia, meillä käy paljon kavereitani, joilla monen ikäisiä lapsia. Silloin tällöin näitä (eri ikäisiä) on myös meillä hoidossa ja kyllä täytyy sanoa, että monet on tosi rasittavia/väsyttäviä juuri toisella ikävuodellaan ollessaan. Perässä saa juosta kokoajan kun vauhtia piisaa, mutta järkeä vielä ei! Huoh!



Eipä tule ainakaan vauvakuume kun näitä hoitelee!



Ja vielä täytyy lisätä, että yksi poikkeus tästä on tullut vastaan. yhden kaverin lapsi on niin superrauhallinen tapaus, että tuossa iässäkin istuu tyytyväisenä siinä, mihin lelukasa on jätetty. Leikkii ja katselee rauhallisena ympärilleen :)

Vauva-ajat ovat olleet leppoisaa aikaa, mutta sitten kun vuosi tulee mittariin, niin alkaa ihan kamala jakso. Ei hetken rauhaa, kitinää ja lahkeessa roikkumista. Päässä ei järjen hiventä ja jatkuvasti saa olla pelastamassa kamikazetaaperoa tukalista tilanteista ja paikoista.



Onneksi meillä nuorimmainen täyttää ihan kohta kaksi ja alkaa olla jo paljon helpompaa :) Isommilla tulee tietysti taas omat murheensa, mutta niitäkin on jo paljon helpompi ratkoa.

Silloin kun vauva lähtee liikeelle ja silmät pitää olla selässäkin. On koko ajan kielletyssä paikkassa ja räpläämässä kaikkea mihin ei saa koskea ja tietenkään ei vielä ymmärrä, eikä halua totella. Ensimmäinen puoli vuotta on se helpoin aika ollut meillä joka lapsen kohdalla.

Juuri se kun taaperoa pitää vahtia koko ajan on rankkaa.

Tai 5 vuotta, nyt kun nuorempi on 3v ja vanhempi 5v, niin helpottaa hieman. Kai.

Nyt poika 1v4kk ja on niin mahdotonta kaikki, ei halua rattaisiin, kauheet kiukkukohtaukset kun ei saa haluamaansa/otetaan jostain pois, ei leiki omilla leluilla vaan aina on jotain tutkimassa, kiipeilee, puistossa huutaa kun menemme pienten lasten aidatulle leikkialueelle, on tosi kranttu ruoan suhteen, ei saa auttaa ruokailussa jne. jne. Ei nuku hyvin.

Rankinta 1-3 v ennenkuin oppii itse pukemaan ulkovaatteet ja käymään vessassa.

Itse en ole ihan samaa mieltä, tosi en kiistä 2-vuotiaan menojalan nopeutta :)



Mutta yhdyn sydämestäni erään ison perheenäidin sanomaan: "Pieni lapsi polkee syliä, iso sydäntä".



Pienen lapsen kanssa on lopujen lopuksi pienet murheet ja rankkuudet, mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän on niitä vaaranpaikkoja ja virheidentekomahdollisuuksia.



Enkä puhu nyt vain fyysisen turvallisuuden puolesta, vaan henkisistä(kin) asioista,

kasvatuksesta jne.



7 x äiti

Siellä se vaikeus löytyy...

Pikkulapsen nyt voi vaikka napata kainaloon ja taas mennään, mutta entäpä 13-15-vuotias?

äiti ei varmaan saisi osallistua tähän ketjuun, mutta musta mikään jakso ei ole yhtään rankka. Johtuu varmaan siitä, että lapsia on vain yksi (tarkoituksella). Vauvana jo nukkui hyvin. Kun oppi liikkumaan, totteli hyvin kieltoja eikä muutenkaan ollut mikään rämäpää. Oppi nopeasti ja aika varhain kuivaksi, mitään pahaa uhmaa ei ole tullut, viihtyy hyvin myös itsekseen ja ei oikeastaan koskaan tee mitään luvatonta. No, ehkä meillä on sitten kammottava murrosikä, miettii nelivuotiaan äiti...

vuoden, kahden vanhaan. Vauvavuosi on lastenleikkiä, ja samainen vauva kärsi koliikista.

tähän mennessä. Voi sitä raivoa ja tyhmä, äiti -huutojen määrää!

Molemmat poikia ja hetkeäkään ei rauhaa saanut. Jatkuvaa karkailua tai pahantekoa.

että meidän lapsi nukkui vauvana superhyvin, joten sen vuoksi tuo vauvavuosi oli varmaan niin helppo. Uskon hyvin, että jos on joutunut valvomaan lähes koko vauvavuoden, taaperoikä voi tuntua siihen nähden helpolta.



Ap

kahdesta lapsesta tuo 1-2 vuoden aika. Ei osaa ilmaista itseään, tulee joku ihme eroahdistus ja ei voi ruokaa laittaa eikä mitään ilman että lapsi roikkuu koko ajan nilkassa. Kyllä nyt 3½ v villikko pojan kanssakin välillä on raivon partaalla, mut tosiaan useimmiten selviää puhumalla ja sen kanssa pystyy kommunikoimaan.

näin ainakin meillä nyt. Esikoisen 1-2 vuoden aika ollut varsinaista häslinkiä. Vaatii huomiota, kiukuttelee, ei nuku öitä kunnolla ja puhetulvaan ei vielä hukuta. Liekö meillä asiaan vaikuttanut, että toinen poika syntyi nyt vuoden alusta..



kai sitää pitää toivoa ja luottaa tulevaan että tämä tästä helpottaa. Onneksi tuo toinen vauva on niin rauhallinen tapaus.

Vaikka 1-2-vuotias taapero toki on kitiseväinen ja puntissa roikkuva, niin ei siitä ole mitään vastusta vauvavuoden kidutukselle.



Eli oikeastaan olen kateellinen teille, jos nuo puntissa roikkumiset on pahinta mitä tiedätte. Vähäuninen ja sen vähänkin huonosti nukkuva vauva on äidille niin suurta kidutusta, että on täysi mahdottomuus, että lapsen hoitaminen siitä enää pahemmaksi muuttuisi.



Ja 1-vuotiaana lapsi sentään oppi jo kävelemään itse, eikä tarvinut raahata sitä kamalan painavaa kaukaloa autolle ja takas. Ja 1-vuotias syö jo itse, eikä tarvi enää kökötellä syöttämässä.



1-vuotiaana tulee niin monta helpotusta eteen, että ihan kuin lomalle pääsisi. Unien paraneminen on tietysti niistä helpotuksista tärkein.



Näin meillä kahden lapsen kokemuksella. Toivon vielä saavani senkin vauvan, jonka kanssa vauvavuodesta voisi jotenkin nauttiakin. Peukkuja pidän pystyssä.

näin on ollut kaikkien kolmen kanssa. Lapsista kaksi on ollut erittäin kiukkuisia ja uhmakkaita jo tuossa iässä, ovat myös taukoamatta roikkuneet lahkeessani kiljumassa. Lisäksi tekivät kaikkea kiellettyä uudelleen ja uudelleen. Yksi lapsista oli kiltimpi mutta hänkin oli vilkas ja kova kiipeilemään. Vauvan kanssa pystyi liikkumaan kivasti kaupungilla ja istuskelemaan rauhassa mutta yksivuotiaiden kanssa ei ole persettä penkkiin ehtinyt laittaa.

Nyt tyttö on 1v.3kk. ja tuntuu, että ihanan helppo. Toki ei paikallaan pysy hetkeäkään ja juoksentelee sekä kiipeilee ilman mitään suojeluvaistoa, mutta on tyytyväinen ja iloinen. Vauvavuosi oli ihan toista, huutoa, huonostinukuttuja öitä, jatkuvaa seuranpitoa. Toki nytkin pitää leikittää, mutta se on paljon kivempaa kun saa sydämelistä naurua vastineeksi.



Puhutaankin aina miehen kanssa, että voi kun lapset syntyis taaperoina eikä vauvoina.

Lapsista kaksi on ollut erittäin kiukkuisia ja uhmakkaita jo tuossa iässä,

Meillä kun toinen on ollut erittäin kiukkuinen ja uhmakas jo ekana elinvuotenaan. Että tuo ilmaisu "jo tuossa iässä" tuntuu vähän hassulta. Kyllä meidän rauhallisempikin oli sitä tuossa iässä, mutta meille se oli "vasta".

Nyt kolmosen kanssa voi vielä mieli muuttua. 3 kk ikäinen poika syö kahden tunnin välein yötä päivää ja nyt olen niin väsynyt, että koko vartaloa särkee ja mitkään pikkunuhat ja muut infektiot eivät enää parane kunnolla, immuniteetti kai ihan hunningolla unenpuutteen takia. : ( Tänään jätin puolet ostoksista vahingossa kauppaan, kun olin niin pihalla väsymyksestä.



Kun saisin NUKKUA, kestäisin vaikka mitkä puntissaroikkumiset.