Jaksaisitko sinkkuelämää vielä?

Koska vaikka mulla ei työssäkäyvänä kolmekymppisenä sinkkuna elämä tuollaista ollutkaan, silloin 20+ ikäisenä opiskelevana sinkkuna kyllä! :) Niitä mahtavia reissuja, huipputyyppejä ympärillä, sosiaalisen verkoston määrää... Uijui! Oli se silloin kivaa. :)

kuten joku aiemmin tuossa kirjoitti, Cinderella oli ihan helmi ;) mekin opiskeluaikoina käytiin siellä kerran, joskus parikin kertaa kuussa. Ei ikinä ollut rahaa syödä kuin omia kämäsiä eväitä hytissä autokannen alla kun kaikki rahat pistettiin tax freehen ja viinaksiin, joita käytiin pitkin iltaa/yötä hytissä kumoamassa. Oli kyllä sellaista aikaa, etten pois vaihtaisi :)



Sittemmin on Cinderella vaihtunut Siljan muumilaivoihin, ja karjalanpiirakat hytissä buffet-päivällisiin ;)



aika aikaansa kutakin.

aattelitte uuden miehen löytää, kun nykyisen kanssa tulee ero?

aattelitte uuden miehen löytää, kun nykyisen kanssa tulee ero?

mikäs sun suunnitelma on?



pitää käydä eri paikoissa (vaikka siellä baarissakin) ja tutustua erilaisiin ihmisiin, mutta tehän ette voi sitä tehdä, koska se on tyhjää ja säälittävää..

mutta tehän ette voi sitä tehdä, koska se on tyhjää ja säälittävää..

sä ite menit sille linjalle...

Pitääkö nyt laittaa hyvä aviomies pihalle sen takia että ollaan lukiosta asti eletty yhdessä, kierretty maailmaa yhdessä ja lasten kanssa ja kuitenkin palattu kotikunnaille takasin...



KUKAAN ei varmasti kaipaa kenenkään sääliä jos on itse elämäänsä tyytyväinen!

No ei mun sinkkukaverit enää kolmekymppisenä bailaa kuten ap kuvaili. Mut sen sijaan he matkustelevat paljon, kokkailevat uusia ja jänniä ruokia, ja elävät hyvin sosiaalista elämää. En mä heitä sääli, vaikka toivonkin heille jokaiselle parisuhdetta ja perhettäkin niille jotka on lapsirakkaita.

sä ite menit sille linjalle... Pitääkö nyt laittaa hyvä aviomies pihalle sen takia että ollaan lukiosta asti eletty yhdessä, kierretty maailmaa yhdessä ja lasten kanssa ja kuitenkin palattu kotikunnaille takasin... KUKAAN ei varmasti kaipaa kenenkään sääliä jos on itse elämäänsä tyytyväinen!

Tarkoitin sitä, että jos nyt jotain täytyy sääliä, niin ehkä mainitsemiani henkilöitä, enkä sinkkuja...

varmaan jaksaisin jos tosiaan muuta ei olisi tarjolla. Mutta jos pitäisi tuonikäisenä valita, että se parisuhde/perhe vai se sinkkuus, niin tottakai perhe veisi voiton. Mutta jos olosuhteiden pakosta sinkkuna olisin niin en mä nyt kotonakaan kyhjöttäisi, vaan varmaan juoksisin tuolla yöelämässä.

ihan hauskoja tyyppejä ovat minun ystäväni.



"Eläisit kuin kaksikymppisenä"??? Kyllä ne elää ihan kuin 30-, 40-kymppiset, niitä baarejakin on vähän erilaisia kuin ns. teinihelvetit.



En tiedä jaksaisinko, mutta luultavasti vähempikin biletys riittäisi. Luulin, etten jaksa yöheräämisiä pienen vauvan kanssa, mutta niin vain olen jaksanut tämänkin.



Mä olen sitä mielestä, että ihminen tarvitsee muita ympärilleen. Ja jos heillä ei ole perhettä, mikseivät he tekisi hauskoja juttuja kavereiden kanssa.



Tuntuu, että äitiyden myötä monesta tulee tylsä ja yksisilmäinen tosikko, jonka mielestä oma tapaa elää on ainoa oikea.

Ap:lle vastaisin että en kyllä jaksaisi.. mutta kun on pakko, niin sitä on vaan sopeuduttava elämään sinkkuna. Ihminenhän on sopeutuvainen..



Minäkin heitän omalla kohdallani ja monen muun kolmekymppisen sinkun kohdalla romukoppaan tuon myytin ikuisesta baareissa juoksemisesta! Itse en ole aikoihin käynyt baareissa, joissa en tosin kaksikymppisenäkään viihtynyt juuri paremmin! Ärsyttää vain kun niin monet stereotyyppisesti sortuvat ajattelemaan ettei seuraa voi löytää muualta kuin baareista - ja jos ei baareissa käy, on jotenkin epäsosiaalinen ja kummallinen. Niin että teetpä sitten niin tai näin, niin aina olet säälittävä sinkku.