Pidätkö tukistamista pahempana kuin lapselle huutamista ja raivoamista?

Ei huutaminen tarkota mitään silmitöntä raivoa tai lapsen haukkumista. Toki joku niinkin voi tehdä, mutta useimmiten varmasti ei.



Meillä lapsi ei todellakaan aina kuule normaalivolymellä esitettyjä pyyntöjä. Lapset keskittyvät monesti niin tiiviisti, että korvatkin menevät kiinni. Tai huomio on kiinnittyneenä muualle, jolloin puhe ei mene perille. Tuollaisessa tilanteessa huuto on aivan hyvä keino kiinnittää lapsen huomio, ja silloin lapsi todellakin herää omasta maailmastaan kuuntelemaan.



Kyllä huuto on joskus ihan toimiva keino, enkä näe tuossa mitään väkivaltaa.

Ei huutaminen tarkota mitään silmitöntä raivoa tai lapsen haukkumista. Toki joku niinkin voi tehdä, mutta useimmiten varmasti ei. Meillä lapsi ei todellakaan aina kuule normaalivolymellä esitettyjä pyyntöjä. Lapset keskittyvät monesti niin tiiviisti, että korvatkin menevät kiinni. Tai huomio on kiinnittyneenä muualle, jolloin puhe ei mene perille. Tuollaisessa tilanteessa huuto on aivan hyvä keino kiinnittää lapsen huomio, ja silloin lapsi todellakin herää omasta maailmastaan kuuntelemaan. Kyllä huuto on joskus ihan toimiva keino, enkä näe tuossa mitään väkivaltaa.

ilkeily, koska siinä vaiheessa on hermot jo menneet. Itse pidän "reilua" tukistamista missä lapsi tajuaa syyn ja seurauksen eikä häntä vähätellä ja kiusata parempana kuin huutamista niin kuin minä sen ymmärrän. Makuasia.

Minua ihmetyttää tällainen mielipide suuresti. Olen kyllä nähnyt huutavia äitejä vaikka kuinka paljon, mutta yhtään ilkeilevää huutavaa äitiä ei tässä tule mieleen.



Missä päin niitä ilkeileviä on niin paljon, että se on peräti yleistä?

Lapselle ilkeily ei todellakaan käy, ja siten ymmärrän, että hermostuessaan haluaa ilmaista itseään jollain muulla tavalla.



Mutta harvinaisena pidän tuota ilkeilyä kuitenkin.

joku raja siinäkin tietysti

Kaksi ihan eri asiaa.